Origenes PYHÄSTÄ HENGESTÄ II

Origenes

PYHÄSTÄ HENGESTÄ II

DE PRINCIPIIS -Kirja II

Lähde:

THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,

BY A. CLEVELAND COXE, D.D.

VOLUME IV.

TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.

NEW YORK:

CHARLES SCRIBNER’S SONS.

1 9 1 3

2.

Copyright, 1885,

by

THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY

***

Teos:

Origen DE PRINCIPIIS

Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet

 

LUKU VII  PYHÄSTÄ HENGESTÄ

Kuten siis niiden ensimmäisten keskustelujen jälkeen, joita tapauksen vaatimusten mukaisesti pidimme alussa koskien Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, vaikutti oikealta, että meidän tulisi palata takaisin ja osoittaa, että sama Jumala oli maailman luoja ja perustaja ja Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, ts. että lain ja profeettojen ja evankeliumin Jumala oli yksi ja sama; ja että seuraavaksi tulisi osoittaa Kristuksen suhteen, millä tavalla Hän, jonka oli aiemmin osoitettu olevan Jumalan Sana ja Viisaus, tuli ihmiseksi; jää jäljelle, että palaamme nyt mahdollisimman lyhyesti Pyhän Hengen aiheeseen.

On siis aika, että sanomme muutaman sanan parhaan kykymme mukaan Pyhästä Hengestä, jota Herramme ja Vapahtajamme on Johanneksen evankeliumissa kutsunut Puolustajaksi. Sillä kuten on sama Jumala itse ja sama Kristus, niin on myös sama Pyhä Henki, joka oli profeetoissa ja apostoleissa, ts. joko niissä, jotka uskoivat Jumalaan ennen Kristuksen tuloa, tai niissä, jotka Kristuksen kautta ovat etsineet turvaa Jumalasta. Olemme todellakin kuulleet, että tietyt harhaoppiset ovat uskaltaneet sanoa, että on kaksi Jumalaa ja kaksi Kristusta, mutta emme ole koskaan kuulleet kenenkään saarnaavan oppia kahdesta Pyhästä Hengestä. Sillä kuinka he voisivat ylläpitää tätä Raamatun perusteella, tai minkä eron he voisivat tehdä Pyhän Hengen ja Pyhän Hengen välillä, jos todella mitään Pyhän Hengen määritelmää tai kuvausta voidaan löytää? Sillä vaikka myöntäisimme Markionille tai Valentinukselle, että on mahdollista tehdä eroja jumaluuden kysymyksessä ja kuvata hyvän Jumalan luonne yhdeksi ja oikeudenmukaisen Jumalan toiseksi, mitä hän keksisi tai löytäisi voidakseen esitellä eron Pyhässä Hengessä? Katson siis, että he eivät pysty löytämään mitään, mikä voisi osoittaa minkäänlaista eroa.

Olemme nyt sitä mieltä, että jokainen järjellinen luotu, ilman mitään erottelua, vastaanottaa osuuden Hänestä samalla tavalla kuin Jumalan Viisaudesta ja Sanasta. Huomaan kuitenkin, että Pyhän Hengen pääasiallisen tulemisen julistetaan tapahtuvan ihmisille Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen pikemminkin kuin ennen Hänen tuloaan maailmaan. Sillä ennen sitä Pyhän Hengen lahja annettiin vain profeetoille ja muutamille yksilöille – jos kansan joukossa sattui olemaan joku sen ansaitseva. Mutta Vapahtajan tulemisen jälkeen on kirjoitettu, että profeetta Joelin ennustus täyttyi: ”Viimeisinä päivinä on tapahtuva, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja he profetoivat”, mikä on samankaltainen kuin tunnettu lausunto ”Kaikki kansakunnat palvelevat Häntä”. Pyhän Hengen armosta siis, monien muiden tulosten ohella, tämä kaikkein loistavin seuraus osoitetaan selvästi: että niiden asioiden suhteen, jotka oli kirjoitettu profeetoissa tai Mooseksen laissa, vain muutamat henkilöt siihen aikaan, nimittäin profeetat itse ja tuskin kukaan muu koko kansakunnasta, pystyivät näkemään pelkkää ruumiillista merkitystä pidemmälle ja löytämään jotain suurempaa, ts. jotain hengellistä, laista tai profeetoista; mutta nyt on lukemattomia uskovien joukkoja, jotka, vaikka eivät pystykään järjestelmällisesti ja selkeästi avaamaan hengellisen ymmärryksensä tuloksia, ovat silti mitä lujimmin vakuuttuneita siitä, ettei ympärileikkausta tulisi ymmärtää kirjaimellisesti, eikä sapatin lepoa, eikä eläimen veren vuodattamista, eikä sitä, että Jumala antoi vastauksia Moosekselle näissä asioissa. Ja tämän käsitystavan ehdottaa epäilemättä kaikkien mieliin Pyhän Hengen voima.

Ja kuten on monia tapoja käsittää Kristus, joka, vaikka Hän on viisaus, ei toimi viisauden osassa tai omaa viisauden voimaa kaikissa ihmisissä, vaan vain niissä, jotka antautuvat viisauden tutkimiseen Hänessä; ja joka, vaikka Häntä kutsutaan lääkäriksi, ei toimi sellaisena kaikkia kohtaan, vaan vain niitä kohtaan, jotka ymmärtävät heikon ja sairaalloisen tilansa ja pakenevat Hänen myötätuntoonsa saadakseen terveyden; niin ajattelen olevan myös Pyhän Hengen laita, jossa sisältyy kaikenlaisia lahjoja. Sillä joillekin annetaan Hengen kautta viisauden sana, toisille tiedon sana, toisille usko; ja niin jokaiselle yksilölle niistä, jotka kykenevät vastaanottamaan Hänet, Henki itse tehdään siksi ominaisuudeksi tai ymmärretään siksi, mitä yksilö, joka on ansainnut osallistua, tarvitsee.

Nämä jaot ja erot eivät ole havaittavissa niille, jotka kuulevat Häntä kutsuttavan Puolustajaksi evankeliumissa, eivätkä he asianmukaisesti harkitse, minkä työn tai teon vuoksi Häntä kutsutaan Puolustajaksi, he ovat verranneet Häntä joihinkin tavallisiin henkiin ja tällä tavoin yrittäneet häiritä Kristuksen kirkkoja ja siten aiheuttaa melkoisia erimielisyyksiä veljien keskuudessa; kun taas evankeliumi osoittaa Hänen olevan niin voimakas ja majesteettinen, että se sanoo, etteivät apostolit vielä voineet vastaanottaa niitä asioita, joita Vapahtaja halusi opettaa heille ennen Pyhän Hengen tuloa, joka, vuodattaessaan itsensä heidän sieluihinsa, voisi valaista heitä Kolminaisuuden luonteen ja uskon suhteen. Mutta nämä henkilöt, ymmärryksensä tietämättömyyden vuoksi, eivät pysty itse loogisesti esittämään totuutta eivätkä edes kiinnittämään huomiota siihen, mitä me esitämme; ja omaavat arvottomia ajatuksia Hänen jumaluudestaan, ovat antautuneet erehdyksille ja petoksille, ollen turmeltuneita erehdyksen hengestä pikemminkin kuin opetettuja Pyhän Hengen opetuksella, apostolin julistuksen mukaisesti, ”Seuraten paholaisten oppia, kieltäen avioliiton, monien tuhoksi ja turmioksi, ja pidättäytyen ruoista, jotta he voisivat tiukemman noudattamisen kerskailevalla näytöksellä vietellä viattomien sielut.”

Meidän on siis tiedettävä, että Puolustaja on Pyhä Henki, joka opettaa totuuksia, joita ei voida ilmaista sanoin, ja jotka ovat niin sanotusti sanomattomia, ja ”joita ihmisen ei ole lupa lausua”, ts. joita ei voida ilmaista inhimillisellä kielellä. Ilmausta ”ei ole lupa” apostoli käyttää mielestämme ”ei ole mahdollista” sijasta; kuten on myös kohdassa, jossa hän sanoo: ”Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi: kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei rakenna.” Sillä ne asiat, jotka ovat vallassamme koska voimme omistaa ne, hän sanoo olevan meille luvallisia. Mutta Puolustajaa, jota kutsutaan Pyhäksi Hengeksi, kutsutaan niin Hänen lohdutustyönsä vuoksi, paraklesis tarkoittaen latinaksi consolatio (lohdutus). Sillä jos joku on ansainnut osallistua Pyhään Henkeen Hänen sanomattomien salaisuuksiensa tuntemisen kautta, hän epäilemättä saa lohdutusta ja sydämen iloa. Sillä kun hän tulee Hengen opetuksen kautta tuntemaan kaikkien tapahtuvien asioiden syyt – miten tai miksi ne tapahtuvat – hänen sielunsa ei voi missään suhteessa olla levoton tai tuntea mitään surua; eikä mikään pelota häntä, sillä pitäytyen Jumalan Sanaan ja Hänen viisauteensa, hän Pyhän Hengen kautta kutsuu Jeesusta Herraksi.

Ja koska olemme maininneet Puolustajan ja selittäneet parhaamme mukaan, mitä ajatuksia Hänestä tulisi olla; ja koska Vapahtajaamme kutsutaan myös Puolustajaksi Johanneksen kirjeessä, kun hän sanoo: ”Jos joku meistä tekee syntiä, meillä on Puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas, ja Hän on meidän syntiemme sovitus”; pohtikaamme, onko tällä termillä Puolustaja yksi merkitys, kun sitä sovelletaan Vapahtajaan, ja toinen, kun sitä sovelletaan Pyhään Henkeen. Nyt Puolustaja, kun puhutaan Vapahtajasta, näyttää tarkoittavan esirukoilijaa. Sillä kreikaksi Parakleetos, Parakleetti,  sisältää molemmat merkitykset – sekä esirukoilijan että lohduttajan. Seuraavan lauseen vuoksi, kun hän sanoo: ”Ja Hän on meidän syntiemme sovitus”, nimeä Puolustaja näyttää ymmärrettävän Vapahtajamme tapauksessa tarkoittavan esirukoilijaa; sillä Hänen sanotaan rukoilevan Isää meidän syntiemme tähden. Pyhän Hengen tapauksessa Puolustaja on ymmärrettävä lohduttajan merkityksessä, sikäli kuin Hän antaa lohdutusta sieluille, joille Hän avoimesti paljastaa hengellisen tiedon ymmärryksen.