Origenes LAIN JA PROFEETTOJEN JUMALA JA HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN ISÄ ON SAMA JUMALA
Origenes
LAIN JA PROFEETTOJEN JUMALA JA HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN ISÄ ON SAMA JUMALA
DE PRINCIPIIS – Kirja II
Lähde:
THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,
BY A. CLEVELAND COXE, D.D.
VOLUME IV.
TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.
NEW YORK:
CHARLES SCRIBNER’S SONS.
1 9 1 3
2.
Copyright, 1885,
by
THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY
***
Teos:
Origen DE PRINCIPIIS
Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet
LUKU IV LAIN JA PROFEETTOJEN JUMALA JA HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN ISÄ ON SAMA JUMALA.
Järjestettyämme nyt lyhyesti nämä kohdat parhaamme mukaan, on seuraavaksi aikomuksemme mukaisesti kumottava ne, jotka ajattelevat, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä on eri Jumala kuin Hän, joka antoi lain vastaukset Moosekselle tai lähetti profeetat, joka on isiemme Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Sillä tässä uskonkohdassa meidän on ensinnäkin oltava lujasti perustuneita. Meidän on siis tarkasteltava evankeliumeissa usein toistuvaa ja Herramme ja Vapahtajamme kaikkiin tekoihin liitettyä ilmaisua ”jotta täyttyisi, mitä tämä tai tuo profeetta on puhunut”, kun on ilmeistä, että profeetat ovat sen Jumalan profeettoja, joka loi maailman. Tästä päättelemme, että Hän, joka lähetti profeetat, itse ennusti, mitä Kristuksesta oli määrä ennustaa. Eikä ole epäilystäkään siitä, että Isä itse, eikä kukaan muu Hänestä eroava, lausui nämä ennustukset.
Lisäksi Vapahtajan tai Hänen apostoliensa käytäntö lainata usein esimerkkejä Vanhasta testamentista osoittaa, että he antavat auktoriteettia muinaisille. Myös Vapahtajan kehotus, kun Hän kannustaa opetuslapsiaan ystävällisyyteen, ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen; sillä hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin, ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomillekin”, viittaa selvästi jopa heikkoymmärryksiselle, että Hän ehdottaa opetuslastensa jäljiteltäväksi juuri taivaan tekijää ja sateen antajaa eikä ketään muuta Jumalaa.
Edelleen, mitä muuta ilmaisu, jota rukoilevien tulisi käyttää, ”Isä meidän, joka olet taivaissa”, näyttää osoittavan, kuin että Jumalaa on etsittävä maailman, ts. Hänen luomakuntansa, paremmista osista? Lisäksi eivätkö ne ihailtavat periaatteet, jotka Hän esittää valoista, sanoen, ettemme saisi ”vannoa taivaan kautta, koska se on Jumalan valtaistuin; eikä maan kautta, koska se on Hänen jalkojensa astinlauta”, sovi mitä selkeimmin yhteen profeetan sanojen kanssa: ”Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta”?
Ja myös kun Hän ajoi temppelistä ulos ne, jotka myivät lampaita, härkiä ja kyyhkysiä, ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät sanoen: ”Viekää nämä täältä pois, älkää tehkö minun Isäni huoneesta kauppataloa”, Hän epäilemättä kutsui Häntä Isäkseen, jonka nimelle Salomo oli rakentanut upean temppelin. Sanat ”Ettekö ole lukeneet, mitä Jumala sanoi Moosekselle: Minä olen Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala; ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien” opettavat meille mitä selvimmin, että Hän kutsui patriarkkojen Jumalaa (koska he olivat pyhiä ja eläviä) elävien Jumalaksi, saman, joka oli sanonut profeetoissa: ”Minä olen Jumala, eikä minun rinnallani ole muuta Jumalaa.”
Sillä jos Vapahtaja, tietäen että Hän, joka on kirjoitettu laissa, on Abrahamin Jumala, ja että sama sanoo: ”Minä olen Jumala, eikä minun rinnallani ole muuta Jumalaa”, tunnustaa juuri Hänet Isäkseen, joka ei tiedä minkään muun Jumalan olemassaolosta itsensä yläpuolella, kuten harhaoppiset olettavat, Hän julistaa järjettömästi Isäkseen Hänet, joka ei tiedä suuremmasta Jumalasta. Mutta jos Hän ei tietämättömyydestä, vaan petoksesta sanoo, ettei ole muuta Jumalaa kuin Hän itse, silloin on vielä suurempi järjettömyys tunnustaa, että Hänen Isänsä on syyllinen valheeseen. Kaikesta tästä päädytään siihen johtopäätökseen, että Hän ei tunne muuta Isää kuin Jumalan, kaiken Perustajan ja Luojan.
Olisi pitkäveteistä koota kaikista evankeliumien kohdista todisteet, joilla osoitetaan lain ja evankeliumien Jumalan olevan yksi ja sama. Koskettakaamme lyhyesti Apostolien tekoja, jossa Stefanus ja muut apostolit osoittavat rukouksensa sille Jumalalle, joka teki taivaan ja maan ja joka puhui pyhien profeettojensa suulla, kutsuen Häntä ”Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi”; Jumalaksi, joka ”toi kansansa ulos Egyptin maasta.” Nämä ilmaisut epäilemättä selvästi ohjaavat ymmärryksemme uskoon Luojassa ja istuttavat kiintymyksen Häneen niissä, jotka ovat oppineet hurskaasti ja uskollisesti näin ajattelemaan Hänestä; Vapahtajan omien sanojen mukaan, joka kysyttäessä, mikä on suurin käsky laissa, vastasi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielestäsi. Toinen, tämän vertainen, on: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Ja näihin Hän lisäsi: ”Näissä kahdessa käskyssä riippuu koko laki ja profeetat.”
Miten siis on, että Hän suosittelee sille, jota Hän opetti ja jota Hän oli johtamassa opetuslapsen virkaan, tätä käskyä yli muiden, jolla epäilemättä oli tarkoitus sytyttää rakkaus hänessä tuon lain Jumalaa kohtaan, koska sellainen oli julistettu laissa juuri näillä sanoilla? Mutta olkoon myönnetty, kaikista näistä ilmeisimmistä todisteista huolimatta, että Vapahtaja puhuu jostain muusta tuntemattomasta Jumalasta sanoessaan: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi” jne. Miten siinä tapauksessa, jos laki ja profeetat ovat, kuten he sanovat, Luojalta, ts. toiselta Jumalalta kuin Hän, jota Hän kutsuu hyväksi, voi loogisesti näyttää siltä, mitä Hän lisää, nimittäin että ”näissä kahdessa käskyssä riippuu koko laki ja profeetat”? Sillä miten se, mikä on vierasta ja Jumalalle ulkopuolista, voi riippua Hänestä?
Ja kun Paavali sanoo: ”Minä kiitän Jumalaani, jota esivanhemmistani asti palvelen puhtaalla omallatunnolla”, hän selvästi osoittaa, ettei hän tullut jonkun uuden Jumalan luo, vaan Kristuksen luo. Sillä mitä muita Paavalin esivanhempia voidaan tarkoittaa, paitsi niitä, joista hän sanoo: ”Ovatko he heprealaisia? Minä myös. Ovatko he israelilaisia? Minä myös.” Eikö hänen kirjeensä roomalaisille johdanto selvästi osoita samaa asiaa niille, jotka osaavat ymmärtää Paavalin kirjeitä, nimittäin mitä Jumalaa hän saarnaa? Sillä hänen sanansa ovat: ”Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, jonka Jumala on edeltä luvannut profeettojensa kautta pyhissä kirjoituksissa, hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme” jne.
Lisäksi myös seuraava: ”Älä sido puivan härän suuta. Pitääkö Jumala huolta häristä? Vai eikö hän sano sitä kokonaan meidän tähtemme? Meidän tähtemmehän on kirjoitettu, että kyntäjän tulee kyntää toivossa ja puivan puida osansa saamisen toivossa.” Tällä hän selvästi osoittaa, että Jumala, joka antoi lain meidän vuoksemme, ts. apostolien vuoksi, sanoo: ”Älä sido puivan härän suuta”; jonka huolenpito ei ollut häristä, vaan apostoleista, jotka saarnasivat Kristuksen evankeliumia. Muissakin kohdissa Paavali, omaksuen lain lupaukset, sanoo: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi – tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus – että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä, hyvässä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antava.” Tällä hän epäilemättä ilmaisee, että laki ja lain Jumala ja Hänen lupauksensa ovat hänelle mieluisia.
Mutta koska tämän harhaopin kannattajat joskus ovat tottuneet johtamaan yksinkertaisten sydämet harhaan tietyillä petollisilla sofismeilla, en pidä sopimattomana tuoda esiin väitteitä, joita he ovat tapana esittää, ja kumota heidän petoksensa ja valheensa. Seuraavat ovat siis heidän julistuksiaan. On kirjoitettu, että ”kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa”. Mutta sitä Jumalaa, jota Mooses saarnaa, näki sekä Mooses itse että hänen isänsä ennen häntä; kun taas Hän, jonka Vapahtaja julistaa, ei ole koskaan ollut kenenkään nähtävissä. Kysykäämme siis heiltä ja itseltämme, väittävätkö he, että Hän, jonka he tunnustavat Jumalaksi ja väittävät olevan eri Jumala kuin Luoja, on näkyvä vai näkymätön.
Ja jos he sanovat, että Hän on näkyvä, sen lisäksi että tämä osoitetaan olevan vastoin Raamatun julistusta, joka sanoo Vapahtajasta: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa”, he lankeavat myös siihen järjettömyyteen, että väittävät Jumalan olevan ruumiillinen. Sillä mitään ei voi nähdä ilman muotoa, kokoa ja väriä, jotka ovat ruumiiden erityisominaisuuksia. Ja jos Jumalan julistetaan olevan ruumis, silloin Hänet todetaan myös olevan aineellinen, koska jokainen ruumis koostuu aineesta. Mutta jos Hän koostuu aineesta, ja aine on epäilemättä katoavaista, silloin heidän mukaansa Jumala on altis katoavaisuudelle!
Esitämme heille toisen kysymyksen. Onko aine tehty, vai onko se luomaton, ts. ei tehty? Ja jos he vastaavat, että sitä ei ole tehty, ts. se on luomaton, kysymme heiltä, onko yksi osa ainetta Jumala ja toinen osa maailma? Mutta jos he sanovat aineesta, että se on tehty, seuraa epäilemättä, että he tunnustavat Hänen, jonka he julistavat Jumalaksi, tulleen tehdyksi! – tulos, jota varmasti ei heidän järkensä eikä meidän voi hyväksyä.
Mutta he sanovat, Jumala on näkymätön. Ja mitä te teette? Jos sanotte, että Hän on luonnostaan näkymätön, silloin Hänen ei pitäisi olla näkyvä Vapahtajallekaan. Päinvastoin Jumalaa, Kristuksen Isää, sanotaan nähdyksi, koska ”joka näkee Pojan”, hän sanoo, ”näkee myös Isän”. Tämä varmasti ahdistaisi meitä kovasti, ellei ilmaisua ymmärrettäisi oikeammin ymmärtämisestä eikä näkemisestä. Sillä se, joka on ymmärtänyt Pojan, ymmärtää myös Isän. Tällä tavoin siis Mooseksenkin on oletettava nähneen Jumalan, ei katsoen Häntä ruumiillisella silmällä, vaan ymmärtäen Hänet sydämen näyllä ja mielen käsityksellä, ja sekin vain jossain määrin.
Sillä on ilmeistä, että Hän, joka antoi vastauksia Moosekselle, sanoi: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, mutta saat nähdä minun selkäpuoleni”. Nämä sanat on tietysti ymmärrettävä siinä mystisessä merkityksessä, joka sopii jumalallisiin sanoihin, hylkäämällä ja halveksimalla ne vanhojen naisten sadut, joita tietämättömät henkilöt keksivät Jumalan etu- ja takaosista. Älköön kukaan todellakaan olettako, että olemme antautuneet mihinkään jumalattomuuden tunteeseen sanoessamme, että Isä ei ole näkyvä edes Vapahtajalle. Harkitkoon hän erottelua, jota käytämme käsitellessämme harhaoppisia. Sillä olemme selittäneet, että on eri asia nähdä ja tulla nähdyksi, ja toinen asia tietää ja tulla tiedetyksi, tai ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.
Näkeminen ja nähdyksi tuleminen on siis ruumiiden ominaisuus, jota ei varmasti voida asianmukaisesti soveltaa Isään, Poikaan tai Pyhään Henkeen heidän keskinäisissä suhteissaan. Sillä Kolminaisuuden luonto ylittää näkemisen mitan, myöntäen ruumiissa oleville, ts. kaikille muille luoduille, näkemisen ominaisuuden suhteessa toisiinsa. Mutta luonnolle, joka on ruumiiton ja suurimmaksi osaksi älyllinen, ei mikään muu ominaisuus ole sopiva kuin tietäminen tai tiedetyksi tuleminen, kuten Vapahtaja itse julistaa sanoessaan: ”Ei kukaan tunne Poikaa, paitsi Isä; eikä kukaan tunne Isää, paitsi Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” On siis selvää, ettei Hän ole sanonut: ”Kukaan ei ole nähnyt Isää, paitsi Poika”, vaan ”Kukaan ei tunne Isää, paitsi Poika”.
Ja nyt, jos vastustajamme ajattelevat, että heillä on perusteet kumota meidät, jotka väitämme Jumalan olevan täysin tunteeton ja täysin vapaa kaikista sen kaltaisista tunteista, niiden ilmaisujen vuoksi, jotka esiintyvät Vanhassa testamentissa, kuten kun Jumalan sanotaan vihastuvan tai katuvan, tai kun kuvataan mitä tahansa inhimillistä tunnetta tai intohimoa, meidän on osoitettava heille, että samankaltaisia lausuntoja löytyy jopa evankeliumin vertauksista.
Kuten kun sanotaan, että hän, joka istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viljelijöille, jotka tappoivat lähetetyt palvelijat ja lopulta surmasivat jopa pojan, sanotaan vihaisena ottaneen viinitarhan pois heiltä ja luovuttaneen pahat viljelijät tuhoon sekä antaneen viinitarhan toisille, jotka antaisivat hänelle hedelmän ajallaan. Ja samoin niiden kansalaisten suhteen, jotka perheen pään lähdettyä saamaan itselleen kuningaskuntaa, lähettivät sanansaattajia hänen peräänsä sanoen: ”Emme tahdo tämän miehen hallitsevan meitä”; sillä perheen pää saatuaan kuningaskunnan palasi ja vihaisena käski tappaa heidät edessään ja polttaa heidän kaupunkinsa tulella.
Mutta kun luemme joko Vanhasta tai Uudesta testamentista Jumalan vihasta, emme ota tällaisia ilmaisuja kirjaimellisesti, vaan etsimme niistä hengellistä merkitystä, jotta ajattelisimme Jumalasta niin kuin Hän ansaitsee tulla ajatelluksi. Ja näistä kohdista, kun selitimme toisen psalmin jaetta ”Silloin hän puhuu heille vihassaan, pelottaa heitä hirmuisuudessaan”, osoitimme parhaan heikon kykymme mukaan, miten tällainen ilmaisu tulisi ymmärtää.