Miksi Jumala sallii kaiken kärsimyksen, jos Hän on hyvä ja täydellinen?

K: Miksi Jumala sallii kaiken kärsimyksen, jos Hän on hyvä ja täydellinen?

V: Tämä on kysymys, joka on haastanut pyhien uskon, askarruttanut filosofien ja teologien mieliä ja synnyttänyt monia ateisteja, ja on kysymys, johon ei ole täysin riittävää vastausta.

Ensiksikin me kärsimme, koska olemme osa valtavaa luomakuntaa, jota määrittelee jatkuva liike, muutos, rappeutuminen, kuolema ja uusi elämä. Yksikään luotu pienimmästä bakteerista suurimpaan galaksiin ei ole vapaa tästä kosmisesta, muuttuvasta todellisuudesta, jossa voimme kärsiä mitä tahansa tavallisesta flunssasta tuhoisaan hurrikaaniin, luun murtumisesta horjahduksen vuoksi tai lentokonetragediasta inhimillisen tai mekaanisen vian vuoksi. Kaikki nämä ovat osa maailmankaikkeutta ja ihmisen rajallisuutta.

Muinaiset filosofit kuvittelivat kärsimyksen kipinöiksi, jotka lentävät kosmisesta alttarista, jolla muovaavat uusia maailmoita. Uskonnolliset ajattelijat ovat pitäneet kärsimystä osana Jumalasta vieraantunutta “langennutta” maailmaa, joka on altis turmelukselle ja kuolemalle, mutta jonka kohtalona on lopulta uudistua kirkkauteen.

Tällaista kärsimystä voidaan ajatella sattumanvaraisena tai “sokeana”, mutta me kärsimme myös toisten tahallisesti aiheuttaman pahan vuoksi. Tämä on perimmäinen syy konfliktien, epäoikeudenmukaisuuden, hyväksikäytön, sotien ja sen taustalla, mitä yleisesti kutsutaan “ihmisen epäinhimillisyydeksi ihmistä kohtaan”.

Kristillisen ajattelun mukaan paha on kaiken hyvän vääristymää, loinen maailmassa. Paha ei ole Jumalan luomus, vaan se on Jumalan luotujen aikaansaannosta, tekosia, jotka tekevät elämästä helvettiä heille itselleen, henkilökohtaisesti ja yhteisöllisesti, kun he kieltäytyvät elämästä Jumalan rakkauden säännön alaisina ja toimivat mieluummin ylpeytensä, ahneutensa, himonsa, fanaattisuutensa, aggressiivisuutensa, kostonhimonsa jne. mukaan.

Miksi rakastava, hyvä ja täydellinen Jumala sallii, että tällaista pahaa aiheutetaan sekä viattomille että syyllisille? Ainoa moraalisesti siedettävä selitys on, että Jumala kunnioittaa luomansa ihmisen vapautta. Ihmisellä on vapaa tahto. Vapauden lahjan väärin käyttämisestä johtuu suurin osa maailman kärsimyksestä.

Kenelläkään ei ole etuoikeutta joko vapautua kärsimyksestä tai keksiä täysin tyydyttävää ratkaisua mysteeriin. Jeesus itse näyttää hetken aikaa Getsemanessa kyseenalaistavan kärsimyksen arvon, kun hän sanoo: “Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja”, mutta seuraavissa sanoissaan: “älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun “, hän tunnustaa, että Jumalan suunnitelmat ovat täydellisiä, vaikka ne olisivat inhimillisesti  käsittämättömiä.

Ratkaisevampi ja käytännöllisempi kysymys on se, miten kohdata kärsimys henkilökohtaisesti ja sosiaalisesti. Jos vastaamme kärsimykseen uskolla, moraalisella rohkeudella, rakkaudella ja keskinäisellä avunannolla emmekä epäuskolla, katkeruudella ja kyynisyydellä, huomaamme, että kärsimys voi olla lunastavaa ja jalostavaa – Jumalan armon ja voiman avulla.

Mikä tahansa arvo, jonka löydämme kärsimyksestä, ei koskaan voi selittää tai oikeuttaa suuren tuskan hintaa. Kärsiessä ei kuitenkaan kannata sortua vihaan, itsesääliin tai skeptisyyteen, vaan käyttää kärsimystä itsessään siihen, että se vie meidät lähemmäs Jumalaa ja toisiamme. “Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta,  joka on meille annettu.” (Room. 5:3-5).