Miksi varhaiskirkon kristityt alkoivat viettää sunnuntaita, viikon ensimmäistä päivää, kristillisenä sapattina?

K: Miksi varhaiskirkon kristityt alkoivat viettää sunnuntaita, viikon ensimmäistä, päivää kristillisenä sapattina?

V: Sana ”sapatti” tarkoittaa “lepoa” eli “rasituksen lopettamista”. Nimeä sapatti sovellettiin useisiin suuriin juhliin, mutta pääasiassa viikon seitsemänteen päivään. Sen noudattamiseen Israelissa on kaksi syytä: Jumalan lepo luomistyön seitsemäntenä päivänä (2. Moos. 20:8 -11; 31:16 -17) ja se, että Israel on ollut “orja Egyptin maassa” ja että se  tuotiin “sieltä pois mahtavalla kädellä ja ojennetulla käsivarrella” (5.Moos. 5:15).

Kun lepopäivänä muistetaan Jumalan lepoa luomisteon jälkeen, viikon ensimmäinen päivä puhuu Kristuksen ylösnousemuksesta. Ensimmäisenä päivänä Herra Jeesus Kristus toimi lakkaamatta. Seitsemäntenä päivänä muistellaan valmista luomusta, viikon ensimmäisenä päivänä täytettyä lunastustyötä. Historiallisesti kristityt pitivät sunnuntaita, viikon ensimmäistä päivää, kristillisenä sapattina. He huomauttavat, että Herra Jeesus Kristus nousi viikon ensimmäisenä päivänä (Mt.28:1) ja sen jälkeen Uuden testamentin seurakunta palvoi säännöllisesti sunnuntaina (Ap.t.20:7; 1.Kor 16:2; Ilm. 1:10). Tätä päivää, jolloin Herra Jeesus Kristus nousi ylös kuolleista, kutsuttiin HERRAN PÄIVÄKSI (Ilm. 1:10)

Jesajan kirjassa 66:23 sanotaan: ”Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.”. Siinä ei sanota, että sapatin on oltava lauantai.