Onko se parannuksentekoa ja katumusta, jos yrittää ponnistella synnin hylkäämiseksi, ja silti lankeaa kiusauksissa uudelleen, mutta jatkaa rukoilemista ja Jumalalta anteeksiannon pyytämistä?

K: Onko se parannuksentekoa ja katumusta, jos yrittää ponnistella synnin hylkäämiseksi, ja silti lankeaa kiusauksissa uudelleen, mutta jatkaa rukoilemista ja Jumalalta anteeksiannon pyytämistä?

V: Kristittyinä meitä opetetaan tekemään parannusta elämässämme joka päivä ja minuutti minuutilta. Herramme Jeesus Kristus asetti synnintunnustuksen pyhän sakramentin antaakseen meille tarvittavan vapautuksen tekemistämme synneistä. Vapautus poistaa entiset syntimme ja antaa meille voimaa pyrkiä kohti parempaa ja puhtaampaa suhdetta Jumalaan ja toisiimme, mutta se ei ole tae siitä, ettemme lankea kiusaukseen uudelleen. Siksi tämä hämmästyttävä sakramentti voidaan toistaa niin usein kuin on tarpeen. Jatkakaamme kamppailua niitä syntejämme vastaan, jotka houkuttelevat meitä eniten. Älkäämme lannistuko ja tunnustakaamme usein.

Pyhittäjä Johannes Siinailainen,(Portaat.Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto,1986, s, 87) kirjoittaa: “Älä hämmästy, kun lankeat joka päivä, äläkä luovuta, vaan pysy miehuullisena, niin suojelusenkelisi kyllä pitää arvossa kärsivällisyyttäsi. Kun vamma on vielä tuore ja lämmin, se on helppo parantaa, mutta pitkäaikaiset, hoitamattomat ja arpeutuneet vammat ovat vaikeita parantaa, ja niiden parantamiseksi tarvitaan paljon vaivaa, rautaa, veistä ja tämänpuoleista tulta. Moni vamma tulee ajan mittaan parantumattomaksi. Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista, (vrt. Mt. 19:26).”