Mikä on ortodoksisen kirkon opetus Kristuksen toisesta tulemuksesta?

K: Mikä on ortodoksisen kirkon opetus Kristuksen toisesta tulemuksesta?

V: Ortodoksinen käsitys Kristuksen toisesta tulemuksesta on selkeä: Herra Jeesus Kristus todella palaa. Hänen toinen tulemisensa ei ole myytti eikä tyhjä lupaus, eikä se ole metafora. Itse asiassa joka kerta, kun liturgiajumalanpalvelusta vietetään, pappi julistaa miten kirkko vastaa paitsi Kristuksen toiseen tulemukseen myös kaikkeen hänen työhönsä: “Muistaen siis tätä pelastavaista käskyä ja kaikkea meidän tähtemme tapahtunutta: ristiä, hautaa, ylösnousemista kolmantena päivänä, taivaaseen menemistä, oikealla puolella istumista, toista ja kunniallista tulemista – Sinun omaasi Sinun omistasi me Sinulle edeskannamme kaiken tähden ja kaiken edestä”.
Ortodoksiset kristityt uskovat myös, että Uuden testamentin ilmoituksen Kristuksen toisesta tulemuksesta  on tarkoitus kannustaa meitä valmistautumaan siihen, ei spekuloimaan sillä. Tämä selittää sen suhteellisen yksinkertaisuuden, jolla Nikean uskontunnustus, yleismaailmallisin uskontunnustus koko kristikunnassa, käsittelee Kristuksen paluuta: “Ja on taas kunniassa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalle ei loppua tule”. Historiallisen ortodoksisuuden painopiste on se, että Jeesus tulee takaisin, ei se, milloin hän tulee takaisin.

Niinpä pyhä Paavali kirjoittaa: “… että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee” (Tiit.. 2:12-14).Kristuksen tulemisesta on toki merkkejä. Jeesus profetoi monia tapahtumia, jotka tapahtuvat maailmassa ennen hänen paluutaan (Mt 24; Lk 21:7-36). Mutta jopa nämä evankeliumin kohdat päättyvät Jeesuksen kehotukseen hyveellisyyteen, vanhurskauteen ja valmistautumiseen tulevaan tuomioon. Kristus ja hänen apostolinsa varoittavat ankarasti arvioimasta hänen tulemisensa ajankohtaa (Mt 24:3-8, 36, 43, 44, 50; Lk 21:7-9, 34; Ap. t. 1:7; 1. Tess. 5:1-3; 2. Piet. 3:8-10).

Suuri osa nykyajan kristikunnasta on sortunut eripuraisiin spekulaatioihin, jotka koskevat Kristuksen paluuta. Olemme jakautuneet leireihin, jotka opettavat tulemusta edeltävästä, tulemuksen jälkeisestä tuhatvuotisesta valtakunnasta sekä leiriin, jonka mukaan tuhatvuotinen valtakunta ei esiinny Raamatun opetuksessa. Vielä enemmän jakautuen on esi-, väli- ja jälkikoettelemusten ajan kannattajia. Kristityt eroavat toisistaan, ja uusia uskontokuntia syntyy sellaisten tulkintojen ympärille, jotka koskevat tapahtumia, joita jotka eivät ole vielä edes toteutuneet!

Läpi historian ortodoksinen kirkko on vankkumattomasti pitänyt kiinni Kristuksen toisen tulemuksen todellisuudesta vakiintuneena uskona, mutta on aina myöntänyt vapauden kysymyksessä, joka koskee sitä, milloin se tapahtuu. Ilmestyskirjan viimeisessä luvussa Jeesus puhuu: “Ja katso, minä tulen pian”, kolme kertaa (Ilm. 22:7, 12, 20). Hänen tulonsa tapahtuu päivänä ja hetkenä, jolloin sitä ei odoteta. Apostoli Johannes, Ilmestyskirjan tekijä, päättää kirjansa varoitukseen: “Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” (Ilm 22:18, 19).

Kristuksen paluun tunnustaminen merkitsee sitä, että seisomme tiukasti apostolisen perinteen sisällä. Raamatussa varoitetaan isäämästä “milloin” hänen tuloaan koskevaan lupaukseen. Kristuksen morsiamena huolehtikaamme sen sijaan siitä, että olemme valmiita.