Mitkä ovat ne perusteet, joiden mukaan meidät tuomitaan viimeisellä tuomiolla?

K: Mitkä ovat ne perusteet, joiden mukaan meidät tuomitaan viimeisellä tuomiolla?

V:Uskovina kristittyinäkään meidän ei tule pitää Jumalan lopullista tuomiota itsestäänselvyytenä. Jokaisessa jumalallisessa liturgiassa ortodoksiset kristityt rukoilevat: “Anokaamme … hyvää vastausta Kristuksen pelättävän tuomioistuimen edessä.” Anna, Herra”.  Rm. 2:2-16 kuvaa Jumalan tuomiota ja osoittaa, miten voimme valmistautua siihen. Jumalan vanhurskas tuomio tulee olemaan:
1. Totuuden mukainen (Rm. 2:2, 3): Mikään ei ole salassa Jumalalta. Hän näkee kaiken ja tietää totuuden meistä jokaisesta. Yksi ihmiskunnan suurista itsepetoksista on sanoa: “Kuka meidät näkee?”(Jes. 29:15) ja ajatella, ettei tuomiota ole.
2. Katumattoman sydämen mukaan (Rm. 29:15)  luullaan, ettei tuomiota ole olemassa. Katkeroitunut tai kova sydän halveksii Jumalan hyvyyttä ja elättelee Jumalan vihaa tuomiolle. Katuvainen sydän sen sijaan on kiitollinen Jumalan kärsivällisyydestä ja pysyy Kristuksessa harjoittaen koko elämänsä ajan parannuksentekoa, mikä vahvistaa luottamusta Hänen edessään tuomiolla (1. Joh. 2:28).
3. Tekojemme mukaan (Rm. 2:6-15): “Hyvän tekeminen”, Rm. 2:7:ssä,  ei tarkoita yritystä saada ansioita Jumalan edessä. Pikemminkin se on aikomusten ja tekojen yhteyttä. Jopa
epäuskoisetkin palkitaan hyvistä teoista, hengellisen ymmärryksen lisäksi (Rm. 2:14, 15). Mutta tulee huomioida seuraava:

(a) “Hyvän tekeminen” tarkoittaa Jumalan kunnian tavoittelua (Rm.2:10),Jumalan kunnian, ei oman kunniamme;  iankaikkista palkintoa, kuolemattomuutta, ei palkintoa tässä ja nyt. Jopa epäuskoisetkin palkitaan hyvistä teoista, hengellisen ymmärryksen lisäksi (Rm. 2:14,
“Tehdä hyvää”  tarkoittaa  Jumalan valtakunnan etsimistä ensiksi (Mt 6:33).
(b) Pelkät hyvät aikomukset tai usko ilman tekoja eivät pelasta (Rm. 2:13). Pelkkä kuuleminen ja tekemättä jättäminen, on uskontoa ilman todellisuutta. Ne, joilla on todellinen usko, ovat totuuden “tekijöitä”, harjoittavat hyveellisyyttä puhtaasta ja katuvasta sydämestä (Jaak. 1:21-27).
(c) “Luonnostaan” (jae 14) ihmiset ovat Jumalan armon innoittamia ja tekevät yhteistyötä sen kanssa. Sen vuoksi hyvät teot ovat meille luonnollisia, kun taas pahat teot ovat luonnon vastaisia. Koska me kaikki epäonnistumme, tarvitsemme Jumalan armoa (Rm. 3:9-19). Jumalan lain läsnäolo omassatunnossamme (Rm. 2:15) tuomitsee kaiken, mitä teemme todellisen ihmisluonnon vastaisesti. Siksi jopa pakanoilla- ihmisillä, jotka eivät ole Mooseksen lain alaisia, niillä, jotka eivät tunne Kristusta, on sisäinen laki Jumalalta, heidän sydämeensä kirjoitettu luonnonlaki, jonka mukaan Jumala tuomitsee heidät. Melkisedek, Job ja niniveläiset ovat Vanhan testamentin esimerkkejä ei-juutalaisista, jotka  tuomittiin vanhurskaiksi. Juutalaisilla on siis kaksi Jumalan antamaa lakia – Mooseksen laki ja omatunto – ja he ovat vastuussa Hänelle molemmista (Rm. 2:12).
(d) Ne, jotka on tuomittu, ovat päättävät hylätä Jumalan. Mitään automaattista, kohtalon määräämää tuomiota ei ole: Jumalan oikeudenmukainen tuomio meitä kohtaan perustuu vapaan tahdomme käyttämiseen. Vaikka synti heikentää voimiamme, se ei tuhoa Jumalan kuvaa meissä eikä vapaata tahtoamme.
(4) Jeesuksen Kristuksen kautta (Rm.2:16): Tuomiopäivänä meitä ei tuomitse suoraan Isä Jumala, jota emme voi nähdä, vaan lihaksi tullut Poika, jonka me näemme, Kristus Jeesus (Ap. t. 17:31; ks. Joh. 3:16-21, 35, 36). Kristus tuomitsee sen valon perusteella, jonka Hän on itse antanut jokaiselle meistä (Joh. 1:9) ja meidän vastauksemme hänen valoonsa perusteella (Joh. 3:16-21). “Ihmisten salaisuudet” (Rm. 2:16) ovat “sydämen ajatukset ja aikomukset” (Hebr. 4:12).