Miten jumalanpalvelukset syntyivät?

Jumalanpalvelus on alkanut siitä ajasta, kun ihminen oli maailmaan luotu. Ensimmäinen ihminen, nähdessään kaikkialla luonnossa Jumalan kaikkivaltiuden, viisauden ja hyvyyden jälkiä ja samalla lakkaamatta tuntien omasta kokemuksestaan Jumalan hyviä tekoja, ei voinut olla iloitsematta ja kiittämättä Herraa eikä voinut olla näitä ilon ja kiitollisuuden tunteita sielun ja ruumiin kiinteän yhteyden tähden osoittamatta sanoillaan ja ruumiinsa liikkeillä. Tämä luonnollinen ilon ja kiitollisuuden tunteitten osoittaminen olikin jo ensimmäistä jumalanpalvelusta. Toiselta puolen itse Jumala on siunannut ja pyhittänyt seitsemännen päivän maailman luomisen muistoksi. Hän oli säätänyt uhraamisen, Hän otti rakkaudella vastaan lupauksia, rukouksia, vannomisia (1.Moos.4:4; 18: 23—32; 20: 17 28: 20—22) ym., ja sittemmin Mooseksen kautta Hän tarkoin määräsi erilaiset jumalanpalvelukseen kuuluvat toimitukset eli seremoniat. Niin oli vanhan liiton aikana (2.Moos.29 ja 30:1,3. Moos. 1—8 1. ym.). Uudessa liitossa itse Jeesus Kristus pani alun jumalanpalvelukselle, sillä Hän, asetettuansa pyhän Ehtoollisen sakramentin, sanoi apostoleille: Tehkää se minun muistokseni (Lk.22:19;1.Kor.11: 23–25), ja sen jälkeen asetti kaikki muutkin sakramentit (Joh. 20: 22—23; Matt. 28:19; Ap. t. 8:1; Joh. 2: 20, 27; Matt. 19: 6 ym.). Apostolit määräsivät jumalanpalveluksen sisällön täydellisemmin kuin Jeesus Kristus. Mutta jumalanpalveluksen lopullinen järjestäminen on heidän jälkeläistensä, pyhien kirkkoisien ja opettajien työtä.