Mitä kirkkoveisulajeja jumalanpalveluksissa käytetään?

 

Jumalanpalveluksissa käytetään runsaasti erilaisia  veisuja. Kirkkoveisuilla ovat erityiset nimensä. Tärkeimmät niistä ovat seuraavat:

1) Stikiirat eli virrelmät ovat saaneet nimensä siitä, että ne ovat alkukielellä joskus kirjoitetut runomittaan (stikhos-säkeistö) ja niitä usein lauletaan Daavidin psalmeista otettujen lisälauselmien kanssa.

2) Tropari (troparion) puhuu niiden pyhien ihmisten elämästä tai niistä tapauksista, joiden muistoa juhlapäivinä vietetään.

3) Kontakki (kontakion) sisältää melkein samaa kuin tropari. Kunkin juhlan ja pyhän ihmisen kunniaksi on tehty oma troparinsa ja kontakkinsa, jotka lauletaan omalla määrätyllä ajallaan jumalanpalveluksessa.

4) Iikossi (oikos) eli lisäveisu myös jälkirukous sitä edeltävä kontakki sovitetaan kanoniveisun 6. ja 7. laulun välille. Niin sanotussa akatistoveisussa (akathistos hymnos) eli hartaassa rukouskilvoituksessa on 12 erityistä kontakkia ja iikossia. Akatiston aikana, niin kuin veisun nimityskin osoittaa, ei istuta, vaan rukoillaan seisaaltaan.

5) Kanoni (kanon= sääntö) on määrätyn säännön mukaan tehty laulujakso. Se jakaantuu yhdeksään lauluun, joiden sisältö on otettu seuraavasta yhdeksästä pyhän Raamatun virrestä: 1) 2. Moos. 15: 1-1 2) 5. Moos. 32: 1-43; 3) 1 Sam. 2: 1-10; 4) Hab. 3 luku; 5) Jes. 26: 9-20; 6) Joon. 2: 2-Joon; 7) ja 8) Dan. 3:26 -90 (ainoastaan LXX:ssa); 9) Luuk. 1: 46–55; 68-

Toista kanonin laulua ei kumminkaan ole muissa kuin suuren paaston kanoneissa, koska sen nuhteleva sisältö parhaiten sopii synninkatumuksen ajalle. Kukin kanonin laulu on kokoonpantu alkuveisusta, useasta kanonin troparista ja loppuveisusta.

Irmossi (eirmos = side) eli alkuveisu on siis ensimmäinen osa kussakin kanonin laulussa. Sen kanssa ovat sisältönsä suhteen sidotut kanonin troparit. Alkuveisu aina lauletaan ja troparit luetaan. Viimeksi mainittujen väliin lauletaan tai luetaan lyhyt etulauselma, esim. sunnuntaipäivän kanonissa: Kunnia olkoon, Herra, Sinun pyhälle ylösnousemisellesi! Alkuveisuissa ylistetään tavallisesti Kristuksen maan päälle tulemista, ja troparit ovat taas juhlapäivinä muisteltavien tapahtumien tai pyhien ihmisten ylistämistä.

Kukin kanonin laulu päättyy katabasiin (katabasion tai katabasis= alaslaskeutuminen) eli loppuveisuun. Se lauletaan keskellä kirkkoa, jonne kokoontuvat sitä varten molemmat laulukuorot. Loppuveisuna lauletaan tavallisimmin saman laulun irmossi, mutta väliin joku muu siihen tarkoitukseen sovitettu samankaltainen laulu.

6) Pieni ylistysveisu on lyhyt lauselma, jonka sisältönä on pyhän ihmisen tahi juhlapäivän tapauksen ylistäminen. Sitä lauletaan aamupalveluksessa juhlapäivänä.Ensin sen laulaa keskellä kirkkoa papisto ja sitten useaan otteeseen laulajat laulavat sitä vuorotellen psalmeista otettujen lisälauselmien kanssa.

7) Antifonit eli vuorolaulut (antifonon) ovat psalmeista valittuja jakeita, joita lisälauselmien kanssa laulaa vuorotellen kumpikin kuoro juhlapäivien liturgiassa. Toisia vuorolauluja taas lauletaan aamupalveluksessa evankeliumin lukemisen edellä. 1)

8) Prokiimeni eli esilauselma (prokimenon) on psalmeista otettu jae. Se lauletaan parimiain, epistolan ja aamupalveluksen evankeliumin edellä.

9) Ehtoollislauselmaksi sanotaan psalmin jaetta, joka lauletaan liturgiassa sillä aikaa kun papisto nauttii pyhää Ehtoollista. Se lauselma päättyy veisulla: Halleluja.