Kysymykset_MikäMiksi

Missä kulkee itseensä luottamisen ja ylpeyden raja?

K: Mistä tietää, milloin on ylittänyt rajan siinä, että olet yksinkertaisesti luottanut itseesi ja kykyihisi, ja siihen, että olet langennut ylpeyden syntiin? Joskus tuntuu, että jos on korkea itsetunto tai on hyvin varma jostakin asiasta, on ylpeä.

V: Lempeys ja sydämen nöyryys ovat ensimmäisiä siunauksia, joita havaitsemme Herran Jeesuksen Kristuksen maallisessa esimerkissä. Herra Jeesus Kristus sanoo meille: ”Oppikaa minulta, sillä minä olen lempeä ja nöyrä sydämeltäni, niin te löydätte levon sielullenne” (Matt. 11:29).

Pyhä Johannes El-Dargy selittää tätä edelleen sanomalla: ”Herra sanoi: ”oppikaa minusta, sillä minä olen lempeä ja nöyrä sydämeltäni”.” Ei enkeliltä, ihmiseltä tai kirjasta opi sydämen nöyryyttä, vaan ”minulta”. Näin me opimme nöyryyttä, Herran Jeesuksen Kristuksen osoittamasta nöyryydestä.

Nöyryyden hankkiminen vaatii jatkuvia harjoituksia. Ensin meidän on tunnettava heikkoutemme. Pyhä Iisak sanoi: ”Autuas on se, joka tuntee heikkoutensa, sillä tällainen tieto on hyvä periaate ja kaiken hyvän lähde. Sillä jos hän tuntee heikkoutensa, hän välttää velttoutta ja pyytää Jumalan apua ja luottaa häneen.”

Todellinen nöyryys saavutetaan tekemällä työtä ja tietämällä, että ulkoinen käyttäytyminen vaikuttaa ihmisen sisäisiin tunteisiin. Herra Jeesus Kristus opetti meille, miten nöyryys saavutetaan hyvin käytännöllisellä tavalla. Kun hän pesi pyhien opetuslasten jalat, hän myös käski heitä tekemään samoin.

Pyhä Basileios Suuri sanoi: ”Tieteitä ja ammatteja ei opita ilman käytäntöä. Sen, joka haluaa oppia filosofiaa, kirjallisuutta tai jonkin ammatin, on harjoiteltava sen parissa työskentelyä, jotta hän voisi täydellistää sen. Samoin nöyryyttä ja muita kunnollisia hyveitä ei voi täydellistää ilman harjoitusta.”

Pyhä Augustinus sanoi: ”Ihmisen sisäinen ja ulkoinen puoli ovat yhdistyneet toisiinsa, ja kumpikin on suuressa määrin kiintynyt toiseen. Niin että kun ruumis muuttuu nöyräksi ja nöyräksi, sydän saa sisäisen nöyryyden tunteen. Jos siis kumarrut suutelemaan veljesi jalkoja, sydämesi nöyryys siirtyy tai vahvistuu, jos se on jo olemassa. Ulkoinen nöyryys veljien edessä, kuten heidän palvelemisensa ja heidän jalkojensa suuteleminen, yksinkertainen pukeutuminen ja vähäpätöiset työt, kaikki nämä synnyttävät nöyryyttä sydämeen ja säilyttävät ja vahvistavat sitä, jos se on jo olemassa.”

Ylpeyden ja itsevarmuuden ero on siinä, kuinka paljon luotat itseesi ja kuinka paljon luotat Jumalaan. Itsevarma ihminen luottaa Jumalaan ja siksi hän on itsevarma: ”Minä voin tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka minua vahvistaa” (Fil. 4:13). Ylpeä ihminen luottaa itseensä eikä Jumalaan.