Kysymykset_MikäMiksi

Mikä on ortodoksinen näkemys Pyhän Hengen kasteesta?

Mikä on ortodoksinen näkemys “Hengen kasteesta”? Liittyykö siihen aina “kielilläpuhuminen”? Pyhä Paavali puhuu siitä paljon ja vahvistaa sen, erityisesti Korinttilaiskirjeessä. Myös Apostolien tekojen 19. luku osoittaa, että vesikaste ja Hengen kaste eivät ole yksi ja sama. Kun pyhä Paavali kysyi kastetulta ryhmältä, tunsivatko he Pyhän Hengen, he vastasivat, etteivät tunteneet… ja kun he saivat sen, he puhuivat kielillä…

“Hengen kaste” on se, mitä  ortodoksinen kirkkomme kutsuu kasteen sakramentiksi. Mirhavoitelun sakramentissa saamme “Pyhän Hengen lahjan sinetin” (Rm 8; 1 Kor 6; 2 Kor 1:21 -22). Siinä missä kaste on osallistumista Herramme Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, mirhavoitelu on osallistumista Pyhän Hengen tulemiseen..

He puhuivat Jerusalemiin tulleiden eri kansojen monilla kielillä. Nämä ymmärsivät selvästi kieliä ja kääntyivät tämän ihmeen ja apostolien todistuksen ansiosta. Kielillä puhumisen ilmiö, jota nykyään harjoitetaan helluntaiuskontojen piirissä, on jotain, mitä ortodoksisuus ei rohkaise eikä hyväksy. “Kielillä puhuminen” -ilmiö esiintyy vain kolme kertaa Apostolien teoissa. Se tapahtui vain näissä kolmessa tapauksessa (Apostolien teot 2; 10; 19). Myöhemmin kohtaamme sen vain Korintin seurakunnassa, jossa oli suuria ongelmia – osa niistä liittyi kielillä puhumiseen. Klemens Roomalaisen kirjeessä Korinttiin ja saarnassa, jota kutsutaan “Klemensin toiseksi kirjeeksi korinttilaisille” (ensimmäisen vuosisadan loppupuolella), ei mainita kielillä puhumista. Sitä ei myöskään löydy muista raamatullisista kirjeistä: Paavalin, Pietarin, Johanneksen, Jaakobin, Juudaksen kirjeistä, Johanneksen ilmestyksestä eikä muusta ensimmäisen ja toisen vuosisadan kristillisestä kirjallisuudesta. Apostolien teot 10:ssä ja Apostolien teot 19:ssä Jumala myönsi tämän epätavallisen vierailun, jotta kukaan ei epäilisi näiden pakanoiden pelastusta ja näin ollen pidättäisi heiltä kasteen. Pyhä Paavali itse sanoo, että on parempi sanoa viisi sanaa ymmärryksen kanssa kuin tuhat ilman. Hän vaatii, että tämä on yksi vähemmän tärkeistä hengellisistä lahjoista (1.Kor. 14:5) ja että kielillä puhuminen ja profetoiminen loppuvat (1.Kor. 13:8).

Kielilläpuhuminen on jäänyt pois käytöstä, koska se on täyttänyt tarkoituksensa Uuden testamentin aikana eikä sitä enää tarvita. Ortodoksinen kirkko eroaa niistä helluntailaisista ja karismaattisista ryhmistä, jotka pitävät kielillä puhumista edellytyksenä sille, että on kristitty ja että on saanut Pyhän Hengen.

Helluntailiikkeen kielillä puhuminen edellyttää harkintaa. Nykyään kielillä puhumisen kautta ei puhu vain Jumalan Henki, vaan itsesuggestion ja joukkohysterian aivan liian inhimillinen henki.