Jos Jumala on olemassa miksi hän sallii pahan tapahtua?

K: Miksi meidän pitäisi uskoa korkeimman voiman olemassaoloon? Jos Jumala on olemassa, miksi hän sallii pahan tapahtua? Miksi esimerkiksi pientä lasta, joka on vahingossa jäänyt loukkuun, ei pelastettaisi ja hän kuolisi televisiokameran edessä, jos armollinen Jumala olisi olemassa?

V: Usko on sen hyväksymistä, mitä Pyhässä Raamatussa on kirjoitettu. Se on enemmän kuin mielenasenne; uskominen sisältää luottamuksen Herraan sydämestä käsin. Pyhässä Raamatussa on monia viittauksia rakkauteen, liittoon, kiintymykseen, ystävyyteen ja epäitsekkääseen huolenpitoon toistensa parhaaksi. Velvollisuutemme on lukea Pyhää Raamattua, uskoa siihen koko sydämestämme ja jakaa sitä ympärillämme olevien kanssa.

Usko on:

a) lopputulos siitä, että kuulet Jumalan sanan ja annat sen tulla sydämeesi.

b) Pyhän Hengen lahja. Pyhä kirja Room. 10:17 ja Pyhä kirja Ef. 2:8, molemmat korostavat näitä kahta kohtaa.

Lukukappaleet, jotka käsittelevät “uskon vanhurskauttamista”, ovat Pyhässä Roomalaiskirjeessä 5, Pyhässä evankeliumissa Matt. 7:21, Pyhässä evankeliumissa Joh. 3:16 ja Pyhässä kirjassa Jaak. 2:14-26.

Tapaus loukkuun jääneestä lapsesta, jota ei voitu pelastaa, on hyvin hämmentävä asia. Meidän on ymmärrettävä, että maailmassa on muitakin voimia, esim. vapaa tahto ja paholainen. Vaikka Jumala on Pantokraattori (kaiken hallitsija), hän antoi meille vapauden. Vapaus tarkoittaa, että olemme vapaita tekemään joko hyvää tai pahaa. Pahan valitseminen voi vahingoittaa muita, jotka ovat viattomia. Jumala sallii tämän tapahtua tietyissä rajoissa, mutta viimeisenä päivänä Hän tuomitsee jokaisen tekojensa mukaan; olipa se sitten hyvä tai paha. On väärin syyttää Jumalaa tästä pahuudesta maailmassa. Pahuus on olemassa vapaan tahtomme vuoksi, joka on Jumalan SUURI lahja, mutta jota me käytämme väärin.

Tiedätte myös, että kristinusko on täynnä “paradokseja” (esimerkiksi miten Jumala voi olla yksi, mutta kuitenkin kolme persoonaa). Se johtuu siitä, että älymme ei kykene ymmärtämään Kaikkivaltiaan mieltä. Jumalan teitä, erityisesti Hänen pelastussuunnitelmaansa, ei voida tuntea rationaalisella ihmismielellä.

Jumalan tiet ovat myös salaperäisiä. Hengellisellä tietämyksellämme meidän tulisi sinnikkäästi rohkaista, rakentaa ja johdattaa ystäviämme ja rakkaitamme Jumalan luo, jotta heistä tulisi uusi “luomakunta, joka on yhteydessä Jumalan kanssa” (2 Kor 5:17; Gal 6:15).