Vanhan Testamentin ihmeet

31.7.2021 Raimo Sissonen

Johdanto

Nykyaikainen tieteellisen maailmankuvan omaava ihminen kysyy helposti, ovatko Raamatussa kerrotut ihmeet – esim. sairaiden parantamiset, kuolleista herättämiset ja veden päällä kävely – totta. Kysymykseen on hankala vastata yksiselitteisesti ‘kyllä tai ‘ei’.
Hedelmällisempää on pohtia, mikä merkitys ihmekertomuksilla on.

Nykynäkökulmasta ihme määritellään yleensä luonnonlait ylittäväksi tapahtumaksi, jolla ei ole loogista ja järkeenkäyvää selitystä. Näkemys ei kuitenkaan vastaa antiikin ihmisen ajattelua, sillä tällä ei ollut samanlaista käsitystä luonnonlaeista. Hänelle ihme on pikemminkin Jumalan odottamatonta puuttumista tapahtumien kulkuun. Aikana, jolloin lääketiede oli kehittymätöntä ja luonnonilmiöiden syitä ei tunnettu, syytä etsittiin Jumalasta/jumalista. Kun nykyihminen pitää “luonnollisena” sitä, että vaikkapa antibiootti puree bakteeritulehdukseen, bakteereista tietämättömälle ja antibioottia tuntemattomalle antiikin ajan ihmiselle parantuminen oli ihme. Kun ilmiöiden syy – seuraus -suhteita ei tunnettu, “tarvittiin” ihmeitä enemmän kuin nykyään. Ihmeiden mahdollisuus kuului siis luonnollisena osana antiikin ihmisen maailmankuvaan Hänelle olennainen kysymys ei ollut, tapahtuuko ihmeitä, vaan kuka ihmeitä teki. Monien “Jumalan miesten” toimintaan kuului myös ihmeitä, niin myös esimerkiksi Jeesuksen. On erittäin todennäköistä, että Jeesus sai mainetta nimenomaan ihmeiden tekijänä (esim. riivaajien karkottajana).

Varhaiskristillisessä julistuksessa Jeesukseen liitetyt ihmeet palvelivat hänen seuraajiensa todistuksen uskottavuutta. Ihmekertomukset eivät niinkään korottaneet Jeesusta ylivertaiseksi ja ainutlaatuiseksi hahmoksi, vaan asettivat hänet samaan sarjaan muiden ihmeidentekijöiden kanssa (toki Jeesuksen seuraajien näkökulmasta ihmeidentekijöistä suurimmaksi). Ihmeet todistivat Jeesuksen seuraajille, että Jumalan poika oli myös henkivaltojen (demonien) ja luonnonilmiöiden herra.

Vanhan Testamentin ihmeet

Vanhassa Testamentissa mainitaan suuri joukko ihmeitä, mutta ne eivät jakaudu tasaisesti Israelin historiaan. Joinakin aikoina näyt olivat harvinaisia, niin kuin esim. 1. Sam. kirjassa (1 Sam.3:1)mainitaan, ja ihmeitä tapahtui vähän, kuten Tuomarien kirjassa todetaan (Tuom 6:13). Pelastushistorian alussa sekä suurina hengellisen ja kansallisen hädän aikoina Jumalalle vihamielisten voimien erikoisesti hyökätessä Hänen kansaansa vastaan tapahtui ihmeitä poikkeuksellisen runsaasti.

Ensimmäinen suurten ihmeiden aikakausi liittyy Egyptistä lähtöön, erämaavaellukseen ja luvatun maan valloitukseen. Mooses on Raamatussa ensimmäinen erityinen Jumalan ihmetöitten inhimillinen välikappale – ja suurin heistä, vaikka ihmeitä oli tapahtunut ennen häntäkin. Ainoastaan valtavien tunnustekojen ja ihmeiden avulla hän saattoi suorittaa perustavan ja ainutlaatuisen tehtävänsä ihmiskunnan historiassa. Kaikkivaltiaan välikappaleena hän vapautti lupausten kansan orjuudesta, ja hänen kauttaan Jumala loi kansakunnan, jolla on tosi, yksijumalainen uskonto epäjumalia palvovan maailman keskellä.

Yliluonnolliset tapaukset jatkuivat myös hänen seuraajansa Joosuan toimiessa.

Vasta monta vuosisataa myöhemmin tulee seuraava suurten ihmeiden aika. Pakanalliset uskonnot sekä epäjumalan palvonta tunkeutuvat Jumalan kansan keskelle. Tällöin profeetat Elia ja Elisa tekevät valtavia ihmeitä palauttaakseen kansan jälleen Herran yhteyteen. Sen sijaan ns. kirjaprofeetat eivät puhu paljonkaan ihmeistä, vaan heidän tuomio- ja pelastusjulistuksensa on voimaperäistä Jumalan sanaa, jonka kautta Jumala tulee korotetuksi.

Seuraava Jumalan suurten ihmeiden aika tuli uudestaan vasta vuosisatojen perästä. Nyt tunnustekojen tarkoituksena oli valitun kansan uskon vahvistaminen Baabelin vankeudessa ja pakanallisten valtiaiden nöyryyttäminen Israelin Jumalan edessä. Tällöin saivat olla Jumalan asema erikoisesti Daniel ja hänen ystävänsä.

Vaikka vanhan liiton ihmeiden olennainen osa rajoittuukin näihin ajanjaksoihin, tapahtui sellaisia muulloinkin. Tällaisiksi luettavia ovat esim. patriakkojen aikaiset:

-Eenokin pois tempaaminen (1 Moos 5:24)
–vedenpaisumus (1 Moos 7:10-12)
–kielten sekoitus Baabelissa (1 Moos 11: 5-7)
–Aabrahamin näkemä suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli (1 Moos 15:17)
–sodomalaisten sokiseminen (1 Moos 19:11)
–Sodoman ja Gomorran hävitys sekä Lootin vaimon muuttuminen suolapatsaaksi (1Moos 19: 24-26)
–Saaran hedelmöittyminen (1 Moos 21: 1-2)

Myöhemmin Joosua käski auringon seisoa alallaan (Joos 10:12-14). Tuomarien ajalla koki
Jumalan ihmeitä mm. Gideon (Tuom. 6:21,36), samoin Maanah ja hänen vaimonsa (Tuom
13: 19-21). Myös Simson taisteli ylivoimaisia vihollisia vastaan Jumalan avulla (Tuom.
luvut 14-16). Psalmilaulaja tietää, että Herra on ainoa ihmeitten tekijä (Ps 72: 18; 77:15). Profeetta julistaa hänen ihmetöitään (Jes 25:1) Suurimpiin ihmeisiin kuuluu, että Herra tekee etukäteen työnsä tunnetuksi (Jes. 42:9). Itse asiassa Raamattu kokonaisuudessaan on profeetallinen ihme.

Ihmeet ja kristillinen usko

Kristilliseksi aikakaudeksi laskettavien kahden vuosituhannen kuluessa on ihme alusta asti ollut sekä järjen että uskon ongelma. Yliluonnollisiin tapahtumiin on suhtauduttu monin eri tavoin, ja niitä on yritetty selitellä vaihtelevin tavoin. On havaittavissa kaksi äärimmäisyyttä: Toisaalta on vallalla käsitys, että Raamatussa kerrotut ihmeet ovat kirjaimellisesti tosia ja että ne sen tähden on hyväksyttävä myös historiallisesti varmoina. Toisaalta ilman kokemusta järkeilevä näkökanta pitää kaikki ihmeet mahdottomina ja jättää ne historiallisen totuuden ulkopuolelle. On muistettava, että kumpikaan näistä käsityksistä ei kuulu tiettyyn aikakauteen. Niinpä esimerkiksi ihmeiden arvostelu ei ole syntynyt vasta nykyaikana, eikä niiden hyväksyminen todellisuutena ollut tunnusomaista vain vanhemmille ajoille. Päinvastoin jo kristinuskon alkuaikoina ilmeni ihmeitten todellisuuden epäilyä ja syntyi väittelyä ihmekertomuksista. Toiselta puolen uskolla ihmeisiin on yhtä paljon edustajia myöhemmälläkin ajalla.

Juutalaisille ei ihme ollut mahdotonta tai epätodellista. He hyväksyivät VT:n ihmekertomukset tosina. Mutta kristinuskon ihmeitä, ennen kaikkea Jeesuksen tekemiä he väittivät vääriksi, sillä he eivät pitäneet häntä tosi jumalanmiehenä. Tosin he eivät voineet kieltää Jeesuksen voimatekoja tapahtuneiksi, mutta he sanoivat Hänen saavan ne aikaan
pahojen henkien voimalla. Erimielisyyttä oli myös kristinuskon ja roomalais-hellenistisen maailman välillä. Kiistan aiheutti kysymys kristinuskon ihmeitten ainutlaatuisuudesta. Ei-kristityt väittivät, ettei voimatekojen perusteella voi todistaa kristinuskoa etuoikeutetuksi, koska ihmeitä oli tapahtunut yhtä paljon muissakin piireissä.

Myös monet ongelmat synnyttivät keskustelua. Olivatko Jeesuksen tunnusteot toisen laatuisia kuin VT:n ihmeet, vai oliko niitä pidettävä näitten jatkona? Missä suhteessa Jeesuksen ihmeet olivat Hänen seurakunnassaan tapahtuviin ihmeisiin? Olivatko jatkuvat ihmeet edellytys kristinuskon säilymiselle? Nämä kysymykset askarruttivat monia.

Ihmeitä VT:ssa

Maailman luominen 1 Moos 1 ja 2

Myös naisen luominen ja avioliiton säätäminen, velvoite hengellisestä elämästä elämän puun olemassaolon kautta. Jumala toimii kuin savenvalaja tehdessään ihmisen savesta, tai niin kuin lääkäri joka muovaa Aadamin kylkiluusta Eevan. Myöskin niin kuin puutarhuri, joka istuttaa puutarhan. Jumala on hyvin inhimillinen, joka on kiinnostunut henkilökohtaisesti miehestä ja naisesta.

Ensimmäisessä luvussa maa on täynnä vettä, kuten Mesopotamia Tigris ja Eufrat virtojen välissä, ja Jumala erottaa maan vesistä. Toisessa luvussa maa on kuivaa kuten Palestiinassa, ja Jumala luo joet ja maallisen Paratiisin, Eedenin.
On kysytty, kuinka valo voi olla olemassa ensimmäisenä luomispäivänä, kun aurinkoa ei vielä ollut. Nykyinen tiede puhuu “kosmisesta valosta”, jokainen yksittäinen atomi sisältää valon, joten maailmankaikkeuden valaisemiseen ei tarvita aurinkoa.
On huomattava, että Raamattu ei ole tieteen historiaa, vaan pelastuksen historiaa.

Nainen luotiin miehen kylkiluusta, jotta hän voisi olla aina lähellä hänen sydäntään, eikä esim. jalkojaan. Paavali mainitsee kolme kertaa, että “vaimon tulee suostua miehen tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä “mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää”. Kuusi kertaa hän muistuttaa miehiä, että “ teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala” ja että miehen tulee rakastaa vaimoaan, niin kuin Kristus rakastaa Kirkkoaan.

Vedenpaisumus 1 Moos 7,8; 1 Moos 6-8
Nooan arkki on Kirkon esikuva, ja Nooa Kristuksen. Tuohon aikaan oli paljon hyviä asiantuntijoiden rakentamia laivoja ja aluksia, mutta ainoa Jumalan alus oli arkki, jossa Nooa oli, ja ainoa joka pelastui. Nykyisin on monia arkkeja, monia kirkkoja, mutta ainoa Kristuksen Kirkko on se, jota Hän itse on perustanut, jota Hän ohjaa ja jossa Hän asuu.

Nooa rakensi alttarin vedenpaisumuksen jälkeen Jumalalle ja uhrasi. Tämä on ensimmäinen Raamatussa mainittu alttari ja toinen mainittu uhri Kainin ja Aabelin uhrin jälkeen. kaikkien uskontojen olemus, myöskin pakanauskontojen, on alttari ja uhri Jumalalle, sekä pappi, joka sen uhraä. Kristuksen kirkolla tulee olla alttari, uhri ja pappi. Monilla kristillisillä uskontokunnilla ja lahkoilla ei ole kuitenkaan nykyään alttaria, uhria eikä pappeja. Aikojen lopulla Danielin mukaan Antikristuksen toiminnan päämäärä on ikuisen uhrin tyhjäksi tekeminen, sen seurauksena alttarien ja pappien poistaminen, koska mitään uhria ei tule toimittaa.

Kielten sekoittaminen 1 Moos 11: 1 – 9
Tuli kuluttaa Aabrahamin uhrin 1 Moos 15:17
lisakin sikiäminen 1 ;oos 17:17; 18:12; 21:2
Sodoman ja Gomorran hävittäminen 1 Moos 19
Lootin vaimon muuttuminen suolapatsaaksi 1 Moos 19:26
Abimelekin naisten hedelmättömiksi tekeminen 1 Moos 20:17,18
Haagarin silmien avaaminen näkemään kaivo 1 Moos 21:19
Jaakobin ja Eesaun hedelmöittyminen 1 Moos 25:21
Raakelin kohdun avaaminen 1 Moos 30:22
Mooseksen tekemät 32 ihmettä
Palava pensas 2 Moos 3:2

Palava pensas joka ei kulunut tulessa ymmärretään ortodoksisessa kirkossa esikuvana Jumalansynnyttäjästä, joka ei tuhoutunut, vaikka kantoi kohdussaan Jumalaa.

Mooseksen sauva muuttuu käärmeeksi 2 Moos 4:3,4, 30; 7:10,12

Ihmeiden ja magian välillä on eroa.

1. Ihmettä ei voi toistaa, kun taas taikatempun voi toistaa milloin tahansa vaikka miljoona kertaa.
2. Taikatemput ovat viihdettä tai yritys harhauttaa joku, kuten faaraon taikureilla oli tarkoituksena. Ihme on teko korkeammassa ja jalossa tarkoituksessa.
3.Taikatempppuja tehdään huvin vuoksi. Ihmeet eivät koskaan ole vain “huvin vuoksi”.
4. Taikatemppuja käytetään harhautukseen tai petkuttamiseen. Ihmeitä sen sijaan ei koskaan tehty siinä tarkoituksessa. Pikemminkin niillä oli aina tarkoitus opettaa jokin tärkeä hengellinen totuus.
5. Taikatemppu ei ole “todellinen” tapahtuma. Kun taikuri saa naisen katoamaan, tämä ei todellisuudessa katoa ohueen ilmaan. Mutta ihmeet ovat todellisia.
6. Taikatemput ovat tarkoitetut viihdyttämään ja osoittamaan taikurin taitoja, ja joka saa siitä palkkaa. Niin ei ole ihmeiden kanssa. Tarkoituksena ei koskaan ollut katsojien viihdyttäminen tai kyvykkyyden osoittaminen, eikä niihin liittynyt raha.
7. Pääero taikatemppujen ja rituaalien välillä on, että rituaalinen rukous ei aina ilmeisesti toimi, silloinkaan kun se suoritetaan oikein. Taikatemppu toimii aina, kun se oikein suoritetaan.
8. Taikuus niin kuin tiedekin kuvaa yleisiä ja toistettavissa olevia tapahtumia, kun taas ihmeet ovat ainutlaatuisia ja toistumattomia tapahtumia.

Raamatun ihmeet eivät ole taikatemppuja. Niiden päätarkoitus oli osoittaa Jumalan pelottavaa voimaa ja saada ihmiset ymmärtämään Jumalalle kuuliaisuuden tärkeys.
Mooseksen pitaali 2 Moos 4:6, 7, 30
Egyptin 10 vitsausta 2 Moos 7-12 luvut
Veden muuttuminen vereksi 2 Moos 7:14 25
Sammakot 2 Moos 8:1 -15
Paarmat 2 Moos 8: 16-19, 20
Karjan vitsaukset 2 Moos 9: 1-7
Noen aiheuttamat paiseet ja rakkulat 2 Moos 9: 8-12
Rakeet 2 Moos 9:18-34
Heinäsirkat 2 Moos 10: 21 -23
Pimeys 2 Moos 10:21 -23
Vastasyntyneiden kuolema 2 Moos 11:4-7, 12:17,29,30
Pilvi- ja tulipatsas 40 vuoden ajan päivin ja öin 2 Moos 13:21,22; 14:19,20
Tämä on pitkäaikainen ja mahtava ihme VT:ssa, joka jatkui 40 vuoden ajan päivin ja öin. Tuli- ja pilvipatsas ilmestysmajan yllä kahden kilometrin korkuisina, ja jotka näki kolme miljoonaa israelilaista.
Aikojen lopulla ilmestysmaja ja teltta profeetta Jeremian mukaan löytyvät valtavasta luolasta Nebon vuorelta ja pilvi- ja tulipatsaat ilmestyvät uudelleen, ja ne näkyvät kautta Israelin ja Jordanin alueen, nykyaikana jokaisen television katselijan ts. on mahdollista nähdä ne. (2 Makk 2:4-8)

Punaisen meren ylitys 2 Moos 14:22
Punaisen meren ylitys ymmärretään ortodoksisessa kirkossa monien muiden vertauskuvien joukossa kasteen esikuvana.
Faraon sotajoukon tuhoutuminen 2 Moos 14:23 -30
Maaran lähteiden karvaan veden muuttaminen juomakelpoiseksi (Kirkko) 2 Moos 15:25
Manna (Eukaristia) (päiviftäin) 2 Moos 16:4-31
Tämä 2 Moos:ssa kuvattu ihme oli VT:ssa pitkäaikaisin. Kristityille se kuvaa Eukaristiaa.

Siten manna-ihme jatkuu edelleenkin jokapäiväisenä, on jo jatkunut Kirkossa 2000 vuotta jatkuu aikojen loppuun. Ortodoksisen opetuksen mukaan maailma pysyy niin kauan kuin Eukaristiaa (liturgiaa) toimitetaan. Kun se ei enää ole mahdollista, tulee loppu. Mannaa säilytettiin Arkissa, samoin kahta muuta asiaa. Arkki on Jumalan, Hänen Kirkkonsa, tulevan todellisen ilmestysmajan, kristillisen Kirkon vertauskuva, jossa Jeesus Kristus on todellisesti läsnä, ei vain symbolisesti, vaan todellisena Jumalana. Arkissa säilytettiin kolmea Kristuksen Kirkon vertauskuvaa:
1. Kultainen maija eli manna-astia “oikean” Eukaristian esikuvana.
2. Aaronn sauva, joka viheriöi, hierarkisen pappeuden vertauskuvana.
3. Laintaulut sisältäen Mooseksen 10 käskyä Raamatun vertauskuvana.

Viiriäiset 2 Moos 16:13
Amalekin kukistaminen 2 Moos 17:9-13
Mooseksen kasvojen kirkastuminen 2 Moos 34:29-35
Vesi Hoorebin kalliosta. Pyhä Henki 2 Moos 17:5,7
Vettä toisen kerran Kadesissa, tottelemattomuus, 4 Moos 20:8-11
Jyrinä ja salamointi Siinain vuorella, 10 käskyä, helluntal 2 Moos 19: 16-20, 24:10,15-17, 5 Moos 11:1-3
Mirjamin pitaali, pyhäinhäväistys, 4 Moos 12: 10-15
Tuomio tulen kautta Taberassa 4 Moos 11:1-3
Koorahin väen tuhoaminen, kateus 4 Moo 16:31-35, 5 Moos 11:6,7
Vitasaus 4 Moos 15: 46-50
Aaronin sauva viheriöi, Liiton Arkki 4 Moos 17: 1-9
Vaskikäärme 4 Moos 21:6-9, Jeesuskin mainitsee sen Jöh 3:14
Naadebin ja Abihun tuhoaminen 3 Moos 10:1,2
Mooseksen säilyminen nuorekkaan vanhanakin(120 vuoden ikäisenä) 5 Moos 34:7
Bileamin aasin puhuminen, Jaakobin tähti 4 Moos 22:23-30

Joosua
Jordanin veden jakaminen Joos 3:14-17; 4:16-18
Jerikon muurien sortuminen Joos.6:20
Rakeita amorilaisten niskaan Joos.10:11
Auringon ja kuun seisahtuminen paikoileen Joos.10:12-14

Gideon
Kasteen laskeutuminen Gideonin villoihin Tuom.6:37-40
Midiainilaisten hävitys Tuom7:16-22 : –

Simson
Simsonin voima ja ihmeteot Tuom.14:6; 29, 30, 16:3
Lähde Lehin notkossa ja Simsonin voimien palautuminen Tuoni.15:19
Dagon-jumalan patsaan kaatuminen LiitonArkin eteeni Sam.5:1-4
Lehmät kuljettamassa Liiton Arkkia 1 Sam.6:7-14
Liiton Arkki aiheuttaa paiseita filistealaisiin 1 Sam. 5:9-12; 6:1-18
Liiton Arkki surmaa 70 Bet —shemesin asukasta 1 Sam.6:19, 20
Ukkonen 1 Sam.12:16-18
Ussan kuolema 2 Sam.6:1-8
Rutto Israelin vitsauksena 1 Aik .21:14-26
Tuli uhrin päällä
Aaronin uhrin 3 Moos.9:24
Gideonin uhrin Tuom.6:21
Manoahin uhrin Tuom.13:19, 20
Salomonin uhrin 2 Aik. 7:1
Elian uhrin 1 Kun 18:38
Jerobeamin käden jäykistyminen 1 Kun.13:3-6
Veren virtaaminen Edomin suunnasta 2 Kun.3:20-22
Syyrialaisten pakokauhu 2 Kun.7:6, 7
Elian ihmeitä
Korpit ruokkivat Eliaa, 1 Kun.17:6
Enkelit ruokkivat Eliaa , 1 Kun .19:1-8
Lesken jauhot ja öljy eivät loppuneet 1 Kun.17:9-16; Lk.4:26
Lesken pojan kuolleista herättäminen 1 Kun.17:17-24
Maa ilman sadetta kolme vuotta. Sade vastauksena Elian rukoukseen 1 Kun.18:41-45
Tuli taivaasta tuhoaa Ahasjan armeijan 2 Kun .1:10-12
Elia jakaa Jordanin kahtia 2 Kun.2:8
Viedään tulisissa vaunuissa taivaaseen 2Kun.2:11
Elisan ihmeitä
Jordanin virran jakaantuminen 2 Kun.2:14
Jerikon vesien juotavaksi muuttaminen 2 Kun. 2:19-22
Lisää runsaasti lesken ruokaöljyä 2 Kun .4:1-7
Herättää suunamilaisen naisen lapsen kuolleista 2 Km .4:18-37
Poistaa myrkyn ruuasta 2 Kun. 4: 3841
Ravitsee sata miestä 2 Kun .4:42-44
Parantaa Naamanin 2 Kun.5:1-19
Pitali tarttuu Geehasiin, 2 Kun. 5 :26,27 – –
Kirves pysyy veden pinnalla, 2 Kun 6:6
Paljastaa Syyrian kuninkaiden sopimuksen 2 Kun. 6:12
Avaa palvelijan silmät 2 Kun. 6:17
Sokeuttaa kokonaisen armeijan ja palauttaa heidän näkökykynsä 2 Kun. 6:18
Palauttaa kuolleen miehen elämän 2 Kun.13:21
Kuningas Sanheribin armeijan tuhoaminen 2 Kun.19 :35; Jes.37:36
Varjo Aahaan aurinkokellossa siirtyy takaisin 2 Kun. 20:9-11
Hiskian paiseen parantaminen viinikakulla Jes .38:21
Daniel
Danielin ja hänen kolmen ystävänsä pelastuminen tulisesta pätsistä, Dan.3:23-27
Danielin pelastuminen leijonien luolasta Dan.6:22

Joonan ihmeitä
Meren tyyntyminen, kun Joona heitettiin veteen Joon.1:15
Joona vaJaan vatsassa Joon.1:17; 2:10
Risiinikasvin kuivettuminen Joon.4:6, 7

Raamattu ja kirkko
Juutalaisilla, kristinuskolla ja islamilla on pyhä kirjallisuus. Jotkut tutkijat sanovat, että uskonto on toiveajattelua ja ihminen luo itse kuvan Jumalasta. He vetoavat siihen, ettei pystytä todistamaan Raamattua Jumalan ilmoitukseksi. Uskonto kuuluu kuitenkin arvojen ja kokemusten maailmaan, ja on siinä mielessä laajempi kuin tiede.

Raamattu on samanaikaisesti Jumalan sanaa ja ihmissanaa. Kirjoittajat eivät olleet mekaanisia kirjoittajia, vaan heissä on vaikuttanut Jumalan inspiraatio. Kirjoittajien persoonalliset piirteet tulevat esille, esimerkiksi piirteet muinaisesta kulttuuriympäristöstä. Raamattu on erehtymätön varsinaisissa pelastukseen liittyvissä kysymyksissä. Se on erehtyväinen maailmankuvaa, luonnontieteitä ja biologiaa koskevissa asioissa. Kirjoittajat edustavat oman aikansa käsityksiä. Raamattua ei ole tarkoitettukaan luonnon tieteiden, lääketieteen tai biologian oppikirjaksi.
Raamatun ja kirkon suhteesta on ensiksi sanottava, että kirkko oli ensin. Raamattu on syntynyt kirkon toimesta kirkkoa varten. Alkuseurakunta oli ensin ja vasta myöhemmin syntyi Uusi Testamentti. Kirkko määritteli, mitkä kirjat otetaan kaanoniin. Vanhan Testamentin suhteen on huomattava, etta israehlainen kulttiyhteiso on vanhempi kuin VT:n kaanon, joka vahvistettiin vasta 1.vslla j.Kr.

Raamattu ja kirkko perustuvat Jumalan ilmoitukseen historiassa. Traditiot, jotka kirjattiin Raamattuun, elivät jo satoja vuosia ennen kirkkoa. Raamatun oikea paikka on kirkossa ja kirjan sanoma aukeaa kirkossa eläville ihmisille. Kristus ja Pyhä Henki ovat Raamatun ymmärtämisen avain. Jotkut asiat Raamatussa ovat niin vanhoja, ettei niitä ole voitu keksiä. Näin Raamattu on tieteellisestikin luotettava. Kuitenkin Raamatun tieteellisen tutkimuksen kohteena voi olla vain Raamatun inhimillinen puoli- Jumalallista ulottuvuutta ei pystytä lähestymään. Tieteellinen tutkimus kuitenkin merkitsee paljon Raamatun ymmärtämiselle.

Ortodoksinen kirkko tulkitsee Raamatun kokonaisuuden Kristuksesta: Kristus on Raamatun keskipiste. Raamatussa kaikki johtaa Kristukseen ja julistaa Häntä. Raamattu on Kirkon keskeisen opetuksen ja julistuksen perusta Sen asema opetuksen tarkeimpana kirjallisena lähteenä antaa sille vastaavasti keskeisen arvon Kirkon kokonaistraditiossa, jonka muut osat – esimerkiksi liturginen elämä, rukousperinne, opilliset päätökset ja ikonografinen perinne – elivät vain suullisena perirnätietona.

Raamatun ymmärtämiseksi on tajuttava, että Raamattu on Jumalan inspiroima teos, se on Jumalan sanaa ihmiskunnalle. Se on Jumalan itsensä sanallinen ikoni, joka ilmaisee ja välittää ihmiselle Jumalan todellisen läsnäolon. Raamatun kautta ihmiselle on annettu mahdollisuus päästä välittömään yhteyteen Jumalan itsensä kanssa. Raamattu on jumalanpalveluselämän perusta. Liturgian rukouksissa on 98 sitaattia Vanhasta Testamentista ja 114 sitaattia UT:sta. VT voidaan ymmärtää täysin vain UT:n valossa. UT on VT:n täyttymys. VT ennustaa Messiaan tuloa ja UT julistaa, että Messias on tullut. Emme voi ymmärtää VT:a ilman UT:a.

Ortodoksinen näkemys ihmeistä

Toisinaan väitetään, että 20. vuosisadan jälkipuoliskon kulttuuri on “kristinuskon jälkeistä”. Ne jotka niin väittävät viittaavat siihen, että samalla kun kristillisen kirkon uskon edellytykset ja sisältö pysyy nykyajan ihmiselle ymmärrettävänä, ne eivät enää ole perustavanlaatuisia nykyiselle maailmankuvalle. He väittävät, että ihminen on saavuttanut “tulevan ajan”, että meillä on nyt tieteellinen ja kokeellinen maailmankuva, joka väistämättä on yhteydessä todellisuuteen ja joka ei voi ottaa ihmeitä vakavasti. Todellisuudessa tämä näkökulma pitää raamätullista ihmeiden korostamista jotenkin loukkaavana.

On selvää, etteivät ortodoksikristityt voi hyväksyä tätä maailmankuvaa, joka epäilee ihmeitä. Usko ihmeisiin löytyy aidon kristinuskon sisimmästä, Ilman ensimmäisen pääsiäisen ihmettä kristinusko epäilemättä olisi kadonnut näyttämöltä eikä varmastikaan olisi uhkana “nykyiselle ihmiselle”

Yhtä lailla olisi kuitenkin selvää, että tämä maailmankuva on osa kulttuuriympäristöä, jossa nykyajan kristityt havaitsevat olevansa. Ihmeiden roolin ymmärtäminen kristinuskon syntymisessä ja leviämisessä on sen vuoksi välttämätöntä nykypäivän kristitylle.

Toisin kuin nykyään, muinainen maailma ei epäillyt ihmeitä. Niitä pidettiin normaaleina, joskin hieman epatavalhsina, osana elamaa Muinaset ihmiset eivat tyypilhsesti uskoivat, ei vain, että yliluonnollisia voimia on olemassa, vaan myöskin, että ne vaikuttivat inhimillisiin toimiin. Ihmeet eivät siis tuottaneet ongelmaa varhaiskristityille yrittäessään selittää ja kertoa uskoaan ympäröivälle kulttuurille.

Ihmeiden ymmärtämisessä on tärkeätä pitää mielessä, että ihmeen raamatullinen sisältö on vastakkainen luonnossa havaittavalle tapahtumalle. Sana “havaittu” on erityisen tärkeä tässä suhteessa. Niinkin varhainen kirkkoisä kuin Augustinus painotti tätä teoksessaan “Jumalan kaupunki” kirjoittaessaan, etta kristittyjen ei tule opettaa, etta ihmeet ovat luonnolle vastakkaisia tapahtumia, vaan sen sijaan, että ne ovat tapahtumia, jotka tapahtuvat vastoin sitä, mitä luonnosta tiedetään. Tietomme luonnosta on rajoittunutta. Selvästikin saattaa olla korkeampia lakeja, jotka pysyvät ihmiselle tuntemattomina. Joka tapauksessa ihmeet eivät synny luonnonlakien tilapäisestä järjen ylittavasta poikkeamasta, vaan tuntemiemme lakien poikkeamisesta Raamatullisen kasityksen ymmartaminen saattaa hyvinkin vieda pohjaa joidenkin aikalaistemme väitteiltä ihmeistä. Se on n puhtaasti parannuskeino erheelliselle näkemykselle, että ihmeet ovat täysin vastoin luontoa.

Raamatun ihmeillä on selvä tavoite: ne on tarkoitettu tuomaan Jumalan rakkaus ja kunnia selvästi ilmi. Ne on tarkoitettu muun muassa kiinnittämään ihmisen huomion jokapäiväisistä maallisen elämän tapahtumista Jumalan kaikkivaltiaisiin tekoihin.

VT:n yhteydessä ihmeitä pidetään Jumalan suorina puuttumisina ihmisten toimiin, ja ne ovat väistämättä yhteydessä Hänen pelastavaan toimintaansa ihmisen hyväksi. Ne auttavat havainnollistamaan sitä, että Raamatun uskonto ei niinkään askaroi Jumalan voimaa koskevien teorioiden parissa, vaan tuon voiman todellisesta historiallisesta ilmenemisestä ja kokemisesta. Merkittävin VT:n ihmeistä on Jumalan toiminta heprealaisten avuksi jakaessaan kahtia Punaisen meren heidän paetessaan egyptiläisiä. Tämä ihme on heprealaisten historian ja VT:n uskonnon keskipiste. Se on Jumalan voiman ja rakkauden havainnollistuminen kiytännössä. Ja tästä toiminnasta tuli teema suurelle osalle heprealaista uskontoa ja myöhemmin ilmestyvää kirjallisuutta. Heprealainen käsitys, että ihminen ei tunne Jumalan olemusta niin paljon kuin hän tietää Jumalan teoista. Siksi Jumala tunnetaan Hänen avustaan ihmistä kohtaan, ja Punaisen meren ylistys on tyyppiesimerkki Jumalan toiminnasta.

Ihmeiden korostaminen Jumalan pelastavana toimintana jatkuu UT:ssa, jossa ne ovat osa hyvän sanoman julistusta, että Jumala on toiminut viime kädessä ihmisen puolesta Jeesuksen Kristuksen tulossa historiaan, Ihmeet ovat Jumalan voiman ilmentymää, jota Jumala tahtoo käyttää saattaakseen ennalleen koko luomakunnan ja sen oikean järjestyksen, kaunistaakseen Jumalan kuvan ihmisessä sen täyteyteen ja hävittääkseen kuoleman. Tässäkin näemme Raamatun uskonnon ei niinkään teoria- vaan toimintakeskeisenä.

Kun muinaista ihmeiden hyväksymistä mietitään Jeesuksen lähetystehtävän päättymisen hetkellä vallinneiden masentavien olosuhteiden valossa Suurena Perjantaina, on havaittavissa, että paras todiste ylösnousemukselle on itse varhaiskirkon olemassaolo, energia ja kasvu. Ristiinnaulitsemisen jälkeen apostolit olivat äärimmäisen tappion kärsineitä henkilöitä, ja heidän liikkeensä oli päättymässä nöyryyttävään loppuun. He olivat täysin toivottomia katseltuaan Jeesuksen kuolemaa rikollisena. Kuitenkin muutamien viikkojen kuluttua nama samat miehet rohkeasti julistivat Kristuksen ylösnousemuksesta Kristuksen tuominneile ihmisille. He saarnasivat, että Kristus oli ylösnoussut Herra, jokaiselle ja kaikille. Ja nämä apostolit olivat normaaleja, järkeviä, taysjarkisia miehia Yksiloina ja yhdessa he olivat lapikayneet ristiinnaulitsemisen jalkeen dramaattisen muutoksen, masentuneista, epävarmoista ja epätoivoisista miehistä varmoiksi ja rohkeiksi saarnaajiksi. Varmastikin on järkevää kaikilta kulmilta järkevyyttä pohdiskellessa todeta, että ylösnousseesta Kristuksesta todistaminen sai aikaan tämän dramaattisen muutoksen. On myös huomattava, että eräs varhaisimmista kristillisen jumalanpalveluksen toiminnoista oli leivän murtaminen Kristuksen Ruumiin vertauskuvallisuuden seuralaisena. Tämä ilmiö olisi selittämätön ilman ylösnousseen Kristuksen tuntemista, ts. ellei halua hylätä apostoleja järjettöminä masokisteina, jollaisia he eivät selvästikään olleet.

Väitteiltä ihmeistä.

Kun muinaista ihmeiden hyväksymistä mietitään Jeesuksen lähetystehtävän päättymisen hetkellä vallinneiden masentavien olosuhteiden valossa Suurena Perjantaina, on havaittavissa, että paras todiste ylösnousemukselle on itse varhaiskirkon olemassaolo, energia ja kasvu. Ristiinnaulitsemisen jälkeen apostolit olivat äärimmäisen tappion kärsineitä henkilöitä, ja heidän liikkeensä oli päättymässä nöyryyttävään loppuun. He olivat täysin toivottomia katseltuaan Jeesuksen kuolemaa rikollisena. Kuitenkin muutamien viikkojen kuluttua nama samat miehet rohkeasti julistivat Kristuksen ylösnousemuksesta Kristuksen tuominneile ihmisille. He saarnasivat, että Kristus oli ylösnoussut Herra, jokaiselle ja kaikille. Ja nämä apostolit olivat normaaleja, järkeviä, taysjarkisia miehia Yksilöina ja yhdessa he olivat lapikayneet ristiinnaulitsemisen jalkeen dramaattisen muutoksen, masentuneista, epävarmoista ja epätoivoisista miehistä varmoiksi ja rohkeiksi saarnaajiksi. Varmastikin on järkevää kaikilta kulmilta järkevyyttä pohdiskellessa todeta, että ylösnousseesta Kristuksesta todistaminen sai aikaan tämän dramaattisen muutoksen. On myös huomattava, että eräs varhaisimmista kristillisen jumalanpalveluksen toiminnoista oli leivän murtaminen Kristuksen Ruumiin vertauskuvallisuuden seuralaisena. Tämä ilmiö olisi selittämätön ilman ylösnousseen Kristuksen tuntemista, ts. ellei halua hylätä apostoleja järjettöminä masokisteina, jollaisia he eivät selvästikään olleet.