Valikoima papistoa koskevia määräyksiä kirkon kaanonien mukaan

Papiston on noudatettava ehdottomasti kirkon opetuksia Kristuksesta, pyhistä kirjoituksista ja pyhistä perinteistä (Efesos, n. 6, 7; Trullo, n. 1; Karthago, n. 2).

Papisto on hiippakunnan piispan  täydellisessä alaisuudessa, jonka siunausta ilman he eivät voi toimia ja jota kohtaan  heidän on osoitettava asianmukaista kunnioitusta (Laodicea, n. 57; Pyhät apostolit, n. 31, 39, 55; Karthago, n.

Papiston on osoitettava kunnioitusta ja huoltenpitoa muita papiston jäseniä kohtaan (pyhät apostolit, n. 56, 59).

Papin tehtävänä on opettaa uskovia jumalisuuden tiellä (pyhät apostolit, n. 58).

Pappien on oltava esimerkkejä laumalle rukouksen ja paaston kautta kirkon määräämällä tavalla (Karthago, n. 41; Pyhät apostolit, n. 69).

Papiston ei pidä pidättäytyä eukaristiasta (Trullo, n. 80; Pyhät apostolit, n. 8).

Papiston tulee aina olla ahkeria ja herkkiä rohkaisemaan hurskaita parannukseen ja vastaanottamaan vilpitöntä tunnustusta (pyhät apostolit, n. 52; Trullo, n. 102).

Papisto ei saa olla osallinen poliittiseen virkaan (Karthago, n. 16; Pyhät apostolit, n. 81, 83; Chalcedon, n. 7).

Papisto ei saa hyväksyä maallisia tapaamisia tai harjoittaa liiketoimintaa ilman hiippakunnan piispan lupaa (pyhät apostolit, n. 39; Chalcedon, n. 3).

Papistoilla on oikeus tulla kuulluksi kirkon tuomioistuimessa (Chalcedon, n. 9; Amerikan ortodoksisen kirkon perussääntö, XI artikla).

Joitakin huomioita viranomaisesta, vastuullisuudesta ja vastuullisuudesta kirkossa

Piispat

Piispa määrää papiston toimeksiannon omassa hiippakunnassaan. Piispan virallinen edustaja hiippakunnan seurakunnassa on nimetty pappi tai rehtori. Piispalla on suora valvonta kaikissa hiippakunnansa asioissa, jotka koskevat kanonilakia ja papiston hengellistä toimintaa, oikeuksia ja velvollisuuksia. Pelkästään Piispa voi arvioida papiston siirtämisen ansioita hiippakunnan tehtävästä toiseen. Pappien, jotka haluavat siirtyä seurakunnan huipulta, joka hänelle on annettu, on toimitettava kirjallinen vetoomus hierarkkiinsa. Pelkästään piispalla on oikeus kutsua toinen piispa palvelemaan johonkin omista seurakunnistaan. Jos seurakunta haluaa läsnä olevan toisen piispan  tietyssä tilanteessa, tämä pyyntö on tehtävä kirjallisesti omalle piispalle.

Papit ja diakonit

Herramme tunnistaa palvelutyön sen perusteella, että hänet lähetetään palvelemaan. Hän antaa itsensä esimerkkinä ja mallina suoritettavalle palvelulle: “Minä olen teidän joukossanne kuin palveleva” (Luuk. 22:27; Joh. 13:13). Palvelutyön suuruus on verrannollinen palveluksen suuruuteen, kuten näemme, kun Herra pesee opetuslastensa jalat (Matt. 20:25 f; Mark. 10:42 f.). Siksi palvelusta ei pidä erehdyksessä samaistaa  tietyllä kirkollisella viralla, vaan sillä, että hänet on lähetetty palvelemaan kirkkoa, Kristuksen ruumista, tietyssä yhteisössä. Pappi on seurakuntansa hengellinen isä, ja jokaisen seurakunnan jäsenen tulisi kunnioittaa häntä. Papille osoitetaan isän titteli. Tämä voi muistuttaa häntä siitä, että hänen on kohdeltava seurakuntalaisiaan, seurakuntaperhettään, kuten isä kohtelee lapsiaan eli rakkaudella, ystävällisyydellä, kärsivällisyydellä ja ymmärryksellä. Seurakuntalaiset kunnioittavat häntä hänen esimerkistään ja kunnioittavat häntä hengellisenä isänään ja todellisena opastajana pelastuksen polulla. Papin on oltava ahkera valmistellessaan saarnoja laumalleen asettamalla tämä etusija hallinnollisiin tehtäviin nähden. Jumalan jumalallisen liturgian tulisi tapahtua heti Pyhän evankeliumin lukemisen jälkeen. (Ks .: Saarnasta, Encyclical Letter, Pyhä synodika Ortodoksisen kirkon Amerikassa, 1989.)

Papin on huolehdittava siitä, että jumalallisissa palveluksissa ortodoksisen perinteen mukaisesti ja tämän palveluksen harjoitteluun koulutetut henkilöt laulavat asianmukaiset laulut ja vastaukset. Kuoron johtaja tai kantori ja kuoron muodostavat seurakuntalaiset ovat suoraan vastuussa papille, joka on kaikkien jumalanpalvelusten johtava auktoriteetti. Usein seurakunnan kuoro ei voi osallistua kaikkiin liturgisiin palveluihin. Papin tulisi kannustaa seurakunnan laulamista pätevän kantorin tai muusikon johdolla. Seurakunnan papin ensisijainen vastuu on jatkaa uskovien jatkuvaa kouluttamista kirkon dogmien, perinteiden, määräysten ja pyhien rituaalien asioissa. Hän valvoo kirkkokouluja, antaa ohjeita sen ohjaajille ja päättää sopivista lähteistä ja teksteistä hiippakunnan direktiivien mukaisesti. Papin on sisällytettävä palvelukseensa henkilökohtainen yhteys kaikkiin seurakunnan jäseniin. Tähän sisältyy vierailu seurakuntalaisten kodeissa teofanian juhlan päivinä, mikä on perinteinen tilaisuus tähän. Hän voi siunata heidän kotiaan ja keskustella heidän kanssaan myös hengellisistä asioista. Jos kotien lukumäärä

Jos vierailtavien kotien määrä on liian suuri tai jos talvisää tekee siitä epäkäytännöllisen, nämä vierailut voidaan tehdä muulla sopivalla vuodenajalla. Koska pappi on hengellinen isä, hän ei saa viivyttää jokaisen sairastuneen seurakunnan jäsenen luona vierailua. Hänen ei tule tehdä eroa kenen luona hän vierailee, sillä kaikki tarvitsevat rukouksensa parantavaa voimaa (Jaak. 5: 13-16). Kun hän on selvittänyt sairauden asteen, hän päättää parhaiten palvelevan henkilön/henkilöt. Joissakin tilanteissa pappi voi vieraillessaan kodin rauhassa pitää tarpeellisena ja suositeltavana, että diakoni tai joku muu seuraa häntä. Pappi ei saa unohtaa huolehtia liikuntakyvyttömän hengellisistä tarpeista, jotka huonon terveydentilan vuoksi eivät pysty käymään jumalallisissa palveluissa säännöllisesti. Pappien ja seurakuntatovereiden harvoilla ja suunnitelluilla vierailuilla kyvytöntä muistutetaan hänen paikastaan ​​kirkon seurakunnassa sekä seurakunnan yhteisöön kuulumisen tärkeydestä ja siunauksesta. Virkansa ansiosta seurakunnan kirkkoherra  valvoo kaikkia seurakunnan organisaatioita. Hän ohjaa seurakunnan elämää, toimintaa ja hallintoa. Papin on kuitenkin työskenneltävä sopusoinnussa kaikkien seurakuntaneuvoston uskovien kanssa, jolla on aktiivinen rooli seurakunnan elämässä. Kirkkoherra on vuotuisen seurakunnan kokouksen puheenjohtaja. Harkintansa mukaan hän voi nimittää muita johtamaan kokouksen eri istuntoja. Pappi tai diakoni ei saa olla poissa hiippakunnasta pitkään aikaan saamatta ensin hiippakunnan piispan nimenomaista lupaa. Jos hän on saanut hierarkin siunauksen palvella toisessa hiippakunnassa, hänelle annetaan todistus kanonisesta järjestyksestä, jossa todetaan, että hän on saanut toisen piispan siunauksen palvelemaan. Kun pappi aikoo käydä pitkäaikaisella vierailulla tai lomalla toisessa kaupungissa, jossa piispa asuu tai jossa on seurakunta, vierailevan papin on otettava yhteyttä piispaan  tai pappiin ja oltava valmis näyttämään kirkolliset henkilöllisyystodistukset, jotka on saatu hiippakunnan piispalta. Lomalla tai lomalla olevien papien tulisi muistaa, että he ovat itse asiassa edelleen pappeja. Vieraillessaan muissa seurakunnissa, papin tulisi pukeutua asianmukaiseen asuun. Hänen tulisi astua pyhäkköön, kunnioittaa Pyhää pöytää, tervehtiä kirkkoherraa ja muita läsnä olevaa papistoja ja jäädä alttariin palvelemaan tai ottamaan papistoille annettu paikka. Kirkkoherran  tulisi kutsua vierailevat papit palvelemaan. Pappi ei voi hyväksyä toisen seurakunnan maallikkojen kutsua juhlia seurakunnassa, johon on määrätty kanoninen pappi. Kirkon kirkkoherra voi kuitenkin esittää tällaiset kutsut piispansa siunauksella. Pappimiehellä tulisi olla henkilökohtaisen vastuun vakuutusturva ja pappilan henkilökohtaisen sisällön kattavuus (eli papiston asunnonomistajan / vuokralaisen vakuutus). Seurakunnan on vastattava pappilan vakuutuskustannuksista, jos se omistaa t. Papin henkilökohtainen pappilan sisältö on vakuutettava, ja pappi vastaa kustannuksista. Samoin seurakunnan on katettava seurakunnan sisällön vakuutuskustannukset. Pappi ei voi vaatia henkilökohtaista omistusoikeutta palvelemansa seurakunnan mihinkään omaisuuteen, ellei siitä ole määrätty seurakunnan virallisten edustajien kanssa tehdyllä kirjallisella sopimuksella. Tämän asian selventämiseksi on tarkoituksenmukaista tehdä luettelo seurakunnan esineistä aina, kun papistoa siirretään. Pappi ei saa tehdä mitään sopimusta tai muuten harjoittaa liikeyritystä, joka luonteeltaan voi aiheuttaa skandaalia tai vaarantaa sen seurakunnan omaisuuden, johon hänet on määrätty, tai joka saattaa seurakunnalle asettaa vaatimuksia, oikeusjuttuja, tai muu tällaisesta toiminnasta johtuva vastuu. Pappi ei saa etsiä maallista työtä seurakuntavastuunsa lisäksi ilman hiippakunnan piispan  edellistä siunausta ja seurakunnan tuntemusta. Ennen kuin pappi voi alkaa hakea tehtävää muusta hiippakunnasta kuin siinä, jossa hän tällä hetkellä palvelee, hänen on ensin saatava piispansa siunaus.

Maallikot

Kukaan ei voi suunnitella mitään liturgista palvelua ilman seurakunnan kirkkoherran  suostumusta. Tämä koskee myös seurakunnan elämään vaikuttavia kokouksia. Kukaan ei saa kutsua papistoa osallistumaan liturgiseen palvelukseen ilmankirkkoherran  suostumusta.