Mitä ortodoksisuus on?

Ne, jotka otamme ortodoksisen kirkon roolin elämässään vakavasti, ovat usein epätietoisia siitä, mikä uskomme sisin oikeastaan on. Jotkut painottavat dogmeja, toiset kaanoneja. Toiset taas näkevät jumalanpalveluksen ortodoksisuudessa keskeisenä. Joidenkin mielestä se on traditio, tavallisesti ymmärrettynä sen jostakin tietysti näkökulmasta – musiikista, ikonitaiteesta, arkkitehtuurista, munkkilaisuudesta jne.

Mistä ortodoksisuudessa siis on kyse?

Oikea usko

Uskomme on ortodoksinen kahdella eri tavalla, kuitenkin kahdella toisiinsa liittyvällä. ”Ortodoksisuutemme” on ensiksikin ”oikea usko”. Sana ”orthon” kreikankielessä tarkoittaa oikea tai virheetöntä. ”Doxa” tarkoittaa kahta merkitystä, joista toinen on ”usko”. Ortodoksinen kirkko uskoo ylläpitävänsä alkuperäistä, todellista ja oikeata Kristuksen ja apostolien opetuksen ymmärtämistä kahdentuhannen vuoden olemassaolonsa aikana. ”Olla ortodoksi” tarkoittaa pitäytymistä näihin muuttumattomiin uskon vakuutuksiin Jumalasta, maailmasta, ihmisestä, pelastuksesta, kirkosta ja siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mutta ”ortodoksisella” on toinenkin merkitys. Kreikankielinen sana ”doxa” tarkoittaa myös ylistystä ja palvontaa. Kirkkomme ymmärtää itsensä ”todellisena palvovana Kirkkona”. Nämä kaksi ”doxan” merkitystä ovat selvästi yhteydessä toisiinsa. Todellinen palvonta ja todellinen usko välttämättä sekoittuvat ja rikastuttavat toisiaan. Todellinen ortodoksikristitty tietää, että usko ilman, että se ilmentyy jumalanpalvelemisena, on kuollutta. Ja päinvastoin jumalanpalvelus ilman uskoa on yhtä lailla kuollutta. ”Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa” (Joh. 4:24).

Uskon mukainen elämä

Ortodoksisen uskomme toinen ulottuvuus on ortopraksia. Sana ”praxis” tarkoittaa ”menetellä” tai ”toimia”. Ortodoksinen usko ei ole vain uskon vakuuttelua, eikä se ole ainoastaan Kirkon jumalanpalveluksiin osallistumista. Se on myös uskon mukaan elämistä. Se soveltuu meihin ennen kaikkea yksilöinä, kun pyrimme harjoittamaan sisäistä elämää: rukousta, itsekuria, paastoa, pitkämielisyyttä, puhtautta jne. Toiseksi sitä sovelletaan meidän ihmissuhteissamme: ortodoksisen ortopraksian tärkein ulottuvuus on agape-rakkaus. Oppimalla huolehtimaan itsestämme ja toimimaan lähimmäisemme hyvinvoinnin puolesta ilman itsekkäitä tarkoituksia, on ortopraksian tärkein tehtävä. Tällä on erityistarkoitus, kun sitä sovelletaan kanssakristityihin, ”varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin”(Gal. 6:10). Ja vielä sen soveltaminen koskee yhteisömme hyvinvointia: sen poliittista, taloudellista ja sosiaalista elämää, erityisesti kun ne vaikuttavat kaupunkiemme, kyliemme ja maaseudun köyhien, heikkojen, suojattomien ja hädänalaisten elämään.

Yhteisöllinen elämä

Mutta ortodoksisen uskon, ortodoksisen jumalanpalveluksen ja ortodoksisen etiikan lisäksi ortodoksisuudella on vielä lisää merkitystä. Voimme lisätä vielä yhden sanan kuvaamaan ortodoksisen kristillisyyden seuraavaa puolta: ”ortokinonia”.

Ortokinonia tarkoittaa todellista yhteisöllistä elämää, erityisesti paikallisen seurakunnan. Todella onnellinen on se ortodoksiseurakunta, joissa suurin osa seurakuntalaisista asettavat Kristuksen ensi sijalle ja seurakuntaelämänsä johtajaksi; jossa tärkein sosiaalinen tapahtuma kristittyjen elämässä tapahtuu sunnuntaiaamuisin temppelissä; jossa seurakunnan tärkein tarkoitus on rohkaista oppia tuntemaan ja palvelemaan Jumalan nimeen; jossa on vähän ristiriitoja, kateutta, juoruja ja seurakuntalaisten joukossa itsekkyyttä; jossa keskinäistä huolenpitoa, yhteistoimintaa, nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja mielenkiintoa saada tietoa uskosta ilmenee; ja jossa – ennen muuta- rakkaus on tärkein. Sellainen seurakunta todella ansaitsee nimityksen ”ortodoksinen yhteisö”.

Oikeat arvot kohdallaan

Ja lopuksi orthokrisia on merkki ortodoksisesta uskosta. Se tarkoittaa ”oikeaa arvostelukykyä”. Itse asiassa se tarkoittaa omien arvojemme säilyttämistä kohdallaan. Ortodoksisuus ymmärtää hengelliset asiat ihmiselämän kaikkein tärkeimpänä muotona. Muutkin asiat ovat tietenkin tärkeitä. Terveys, sekä fyysinen että mielellinen; aineellinen hyvä; ruumis; kasvatus; kunnia; kunnioitus; saavutukset kaikilla ihmispyrkimysten alueilla; nämä kaikki ja paljon muuta ovat tärkeitä. Mutta ortodoksikristitty näkee kaikki nämä asiat korkeampien kriteerien kohteena, Hengen arvosteluperustein. Ortodoksikristityn elämä alistaa nämä kaikki asiat hengen elämän kriteereille. Kaikki elämän arvot asettuvat järjestykseen niiden suhteesta Jumalaan, Hänen meitä koskevan tahtonsa mukaan ja sen mukaan, kuinka kasvamme persoonina ja ihmisinä Hänen kuvanaan ja kaltaisuuteensa.

Ortodoksinen usko, ortodoksinen jumalanpalvelus, ortopraksia, ortokinonia ja ortokrisia toimivat tuntomerkkeinä vastaukseksi kysymykseen ” Mistä ortodoksisuudessa on kyse?”. Mutta näissä rajoissa on elämän tyylin ja käyttäytymisen vapaus, kaikissa tilanteissa, joissa ortodoksisuutta eletään ja harjoitetaan elämäntapana. Tästä ortodoksisuuden erityispiirteiden yhdistelmästä ja ortodoksisesta vapaudesta on kysymys ortodoksisuudessa.

Isien opetuksia

Abba Dorotheos sanoo hengellisissä ohjeissaan: “Oletetaan ympyrä, jonka keskipiste on Jumala ja jonka säteet ovat eri polkuja. Jokainen luotu ihminen kävelee pitkin sädettä kohti keskustaa, jossa on Kristus Jumala (huolimatta siitä, tajuaako ihminen sen tai ei). Hän lähestyy veljeään, joka kävelee eri sädettä pitkin kohti Jumalaa, keskusta. Mitä enemmän he erkanevat toisistaan, sitä enemmän he erkanevat Jumalasta.”