Hesykasmi – hiljaisuuden ja vaikenemisen tie

Hesykasmi merkitsee rauhoittumista ja hiljentymistä. Sana tulee kreikan sanasta ἡσυχία (esychia, suom. hiljaisuus, vaikeneminen). Hesykasmi oli alkujaan erämaan erakkomunkkien elämäntapa, jossa korostetaan hiljaisuutta ja sisäistä rauhaa. Jumalayhteyttä haetaan yksinäisyydestä, hiljaisuudesta ja vaikenemisesta.

Kyseessä on ortodoksisen kirkon askeettinen liike. Askeesi merkitsee hengellistä harjoitusta, jatkuvaa kilvoittelua kohti Jumalaa. Päämääränä on jumalallistuminen (kreik. theosis, 2. Piet. 1:4). Ortodoksinen kirkko korostaa askeettisuuden periaatetta. Askeesi on osa kaikkien kristityjen elämää heidän koettaessaan kasvaa Jumalan kaltaisuuteen.

Hesykasmissa tavoitteena on saavuttaa Kristuksen kirkastumisessa nähty “luomaton valo” (Matt. 17:1-8), Jumalan läsnäolon jatkuva tunteminen ja hengellinen, sisäinen tasapaino. Tämä pyritään saavuttamaan keskittymisen, yksinäisyyteen vetäytymisen, valvomisen ja jatkuvan sydämen rukouksen eli Jeesuksen rukouksen avulla: “Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.”

Lakkaamattoman sisäisen rukouksen raamatullinen perusta on pyhän apostoli Paavalin kehotus: “Rukoilkaa lakkaamatta” (1. Tess. 5:17). Yksi Jeesuksen rukouksen vaikutuksista on “sydämen lämmin heltymys”, venäjäksi umilenie (Hariton, s. 159). Jeesuksen rukouksen seurauksena saattaa olla myös lämmön tunne, ns. tulikokemus tai syviä tunnekokemuksia.

“Tunnekokemukset ovat hengellisessä elämässä hyvin tärkeitä. Jolla hengellistä tunnetta on, hän on jo päässyt sisäisyyteen ja sydämeensä, sillä huomiomme pysyy meissä aina siinä osassa, joka toimii. Ja jos sydän toimii – mikä ilmenee tunteen lämpönä – silloin olemme sydämessä” (Hariton, s. 213-214).

Ensimmäinen hesykasmin opettaja oli Evagrios Pontoslainen (k. 399). Hesykasmin edustajia ja muokkaajia ovat mm. pyhä Makarios Egyptiläinen (k. 390), pyhittäjä Johannes Siinailainen (k. 649), pyhittäjä Simeon Uusteologi (k. 1021), pyhä Gregorios Palamas (k. 1360) ja pyhittäjä Serafim Sarovilainen, k. 1833 (Arseni, s. 101). Hesykasteja oli varsinkin Athosvuoren luostareissa.

Hesykasmin mukaan ihmisen on mahdollista saavuttaa yhteys tuonpuoleisen Jumalan kanssa hiljaisessa ja sanattomassa sydämen rukouksessa. Lakkaamaton sydämen rukous on hesykasmin keskeinen käsite. Se tarkoittaa tilaa, jossa rukous ei enää ole pelkästään sanoja tai ajattelua, vaan koko ihmisen olemuksen kurottautumista Jumalan puoleen. Hesykastisen rukouksen paikka on ihmisen sydän, ja siihen osallistuu koko ihminen (tahto, tunne, äly, ruumis).

Hesykasmi on mystistä teologiaa. Ortodoksinen kirkko ei ylipäänsä erota toisistaan mystiikkaa ja teologiaa. Kaikki teologia, jumalanpalvelus, rukous ja kirkon koko elämä on mystistä siinä mielessä, että se esittää Jumalan ihmiselle ilmestymisen salaisuutta. Samoin kuin askeesi, myös mystiikka on kaikkien kirkon jäsenten kilvoittelukeino (Kärkkäinen, s. 65-66). Mystiikka tarkoittaa Jumalan sisäistä, henkilökohtaista kokemista ja suoraa yhteyttä häneen.

Kiinnostus hesykasmiin ja vanhojen askeettien perintöön heräsi uudelleen 1700- ja 1800-luvulla ja vaikutti kreikkalaiseen ja venäläiseen hengelliseen elämään. Kiinnostus sai alkunsa Filokalia-nimisen teoksen ilmestymisestä; se julkaistiin alun perin kreikaksi Venetsiassa vuonna 1782.

Filokalia (suom. rakkaus kauneuteen) on laaja valikoima 300–1400-luvuilla eläneiden kilvoittelijaisien askeettisia ja mystisiä kirjoituksia. Se on askeettisen kirjallisuuden pääteos, joka sisältää varsinkin opetuksia hesykastien suosimasta Jeesuksen rukouksesta. Filokaliassa painotetaan hiljentymisen ja sisäisen kilvoituksen merkitystä uskonnollisessa elämässä.

Venäjällä ilmestyi 1800-luvun puolivälissä Vaeltajan kertomukset -niminen kirja, joka sai suuren suosion ja viritti niin ikään uutta kiinnostusta hesykasmiin ja lakkaamattomaan Jeesuksen rukoukseen. Tämä tuntemattoman kirjoittajan teos kertoo köyhästä miehestä, joka ottaa Jeesuksen rukouksen elämänsä ohjenuoraksi vaeltaessaan pitkin laajaa Venäjää repussaan vain Raamattu ja Filokalia. Vaeltajan kertomukset sisältää paljon viittauksia Filokaliaan ja ohjeita sen lukemiseen.

Hiljaisuuden ja vaikenemisen tavoittelu edellyttää yleensä yksinäisyyttä. Siksi monet kilvoittelijat ovat lähteneet ihmisten keskuudesta erämaihin tai vuorille. Tämä ei tietenkään ole jokaiselle tarpeen eikä mahdollistakaan. Riittää, kun on joka päivä edes vähäksi aikaa mahdollista vetäytyä hiljaisuuteen ja rukoukseen (Ilarion, s. 365-367).

Hesykasti on ihminen, joka on saavuttanut hesykhian eli sisäisen hiljaisuuden tai levon, ihminen joka kuuntelee hänessä puhuvan Jumalan ääntä. (Ilarion, s. 365). Hän on etsijä, joka odottaa Jumalaa rauhassa ja hiljaisuudessa – ihminen, joka ei enää niinkään puhu vaan kuuntelee. Hesykhia ei ole pysyvä tila, vaan yleensä se suodaan meille vain hetkittäin tai kausittain. (Ware, s. 200).

Jeesuksen rukousta harjoittavalle annetaan ajoittaisia haltioitumisen eli ekstaasin hetkiä, jotka tulevat odottamatta yllätyslahjoina. Silloin sanat jäävät taka-alalle tai kokonaan katoavat, ja niiden sijaan tulee välitön Jumalan läsnäolon ja rakkauden kokeminen. Silloin vaietaan ja kuunnellaan taivasta. Useimmille tämä kokemus on vain lyhyt välähdys, ei jatkuva tila (Ware, s. 203).

Joskus meidän uskomme tarvitsee vahvistuksekseen kirkastusvuorikokemuksia, että jaksamme taas vaeltaa maailman arkisissa laaksoissa. Näitä hengellisiä kokemuksia on lupa etsiä. Hesykastit etsivät niitä. He etsivät elävän Jumalan kohtaamista ja kokemista rauhassa ja hiljaisuudessa.