Johannes Krysosotomos: Materialismista
Rooman keisarikunnassa kristillinen Kirkko osoitti olevansa sosiaalinen yhteisö. Monet sosialismista kirjoittaneet tutkijat pitävät Johannes Krysostomoksen ajatuksia kommunistisina ja sosialistisina. Levtsenko korostaa virheellisesti, kuinka Jeesuksen saarnat oli tarkoitettu ainoastaan köyhille ja sorretuille. Kristinuskon nousu oli kuitenkin uskonnollinen eikä sosiaalinen ilmiö. Evankeliumin laki ei ole valtiollisen järjestelmän esikuva, vaan elämän, ilon ja vapauden kuva. Krysostomos oli ennen muuta käytännön elämän opettaja, joka seurasi tiukasti asketismin ihannetta. Hän ei ollut sosialistinen teologi eikä sosialistinen filosofi. Hän oli paimen, joka pyrki poistamaan esteet pelastukselta. Krysostomos sanoo, ettei raha eikä omaisuus ole mitään. Se, mikä on tärkeää, on keskinäinen yhteisymmärrys. Sosialismi on kiinnostunut vain aineellisista päämääristä. Bernard Shaw sanoo: ”Sosialismi on omaisuuden tasaamista, ei mitään muuta. Kaikki muu on joko sen edellytystä tai sen seurausta”. 1
Pöhlman, Beer ja Adler väittävät, että Krysostomos opetti kormmunismia. Mitä on kommunismi? Kommunismia voisi määritellä elämän totaaliseksi filosofiaksi. Sille on luonteenomaista materialismi, jossa kaikki historialliset kehityskulut ovat yhteydessä omistamiseen ja tuotantoon.
Krysostomoksen mukaan kaikkien sosiaalisten ongelmien syynä oli joko yksityinen tai yhteisön itsekkyys. Muitten isien tavoin hän luonnehtii niitä, jotka keräävät itselleen omaisuutta, varkaiksi. Nämä ”varkaat” anastavat lähimmäistensä ja Jumalan omaisuutta.
Ylenmääräinen omaisuus on Krysostomoksen mielestä vaaraksi kristitylle. Omaisuus turmelee Kirkon jäsenen sielun puhtauden ja ihminen janoaa maallista hyvää entistä enemmän. Kirkkoisä ei sinänsä kiellä ihmisiä käyttämästä rahaa. Krysostomos ei ole suhteessaan varallisuuteen vain sosiaalinen uudistaja, vaan hän on ennen muuta kristillinen moralisti, Kristuksen eettisen ja moraalisen opetuksen palava ja väsymätön sanansaattaja. Kun hän hyökkää opetuksissaan rikkaita vastaan, hän haluaa vaikuttaa heidän kovaan ja julmaan sydämeensä, hän tahtoo auttaa köyhiä ja unohdettuja. Kuitenkaan kirkkoisä ei koskaan yllytä köyhiä vihaan tai katkeruuteen rikkaita vastaan. Hänen kiivaat sanansa rikkaita vastaan ovat aina ”rakastavan isän” opetusta. Krysostomokselle ei rikkaus eikä köyhyys itsessään olleet hyveitä. Kaikki on viime kädessä yhteydessä terveisiin ihmissuhteisiin. Ihminen vapaan tahtonsa avulla joko torjuu tai ottaa vastaan jumalallisen rakkauden. Muutamissa saarnoissaan Krysostomos haluaa osoittaa kuulijoille, mikä vaara aina piilee omaisuudessa ja omistamisessa. Varallisuus sokaisee ihmisen hengellisen näkökyvyn. Ihminen unohtaa, että Jumala on kaiken todellinen omistaja. Hän viittaa hallitusmies Eutropiokseen, joka oli Krysostomoksen tullessa Konstantinopolin arkkipiispaksi, Bysantin varakkaimpia miehiä, mutta jouduttuaan keisarinna Eudoksian epäsuosioon, menetti kaiken omaisuutensa ja oli jopa kurjempi kuin kerjäläiset tai vangit. Rikkaitten turhamaisuus, ylpeys ja mielivalta aiheuttavat kirkkoisän mukaan jatkuvia ristiriitoja yhteiskunnassa.
Köyhyys on luonteenomaista munkille ja askeetille. Krysostomos eli erämaassa, mutta myös kahdessa suuressa maailmankaupungissa, Antiokiassa ja Konstantinopolissa. Mutta mikään ei estänyt häntä, ajamasta näissä kaupungeissa omistamattomuuden aatetta. Silti hän ei opettanut kansalle, että köyhyys olisi ainoa tie hyveisiin. Kaikki riippuu siitä, miten ihminen käyttää omaisuuttaan. Krysostomos ei pakota ketään köyhyyteen, vaikka hän pitääkin sitä sielulle parempana vaihtoehtona. Kristus eli tässä maailmassa köyhänä. Krysostomos ei hylännyt välttdmättömiä ihmisruumiin tarpeita. Hän ei vieroksunut kylpyjä ja huolehti muutoinkin ruumiinsa tarpeista.
Krysostomoksen aikoihin ylellisyys heikensi ihmisen itsekunnioitusta. Lukuisten kirkkoisien tavoin Krysostomos vastusti ylellistä elämää. ”Haluatteko minun keskustelevan teidän kanssanne kultaisista koristeista, joihin myös te miehet, kuten vaimonne ja hevosenne, olette puetut? Muitten paheitten ohella varakkuus tekee miehet hulluiksi, he laskevat vaimonsa, hevosensa ja koristeensa sarnanarvoisiksi. Krysostomoksen mielestä ihmiset, jotka pukeutuvat koristeellisesti toimivat Jumalan kuvan vastaisesti. Ylellisyys on kirkkoisän mielestä Jumalan luoman ruumiin ”rumentamista”.
Krysostomoksen tavoin Kleemens Aleksandrialainen oli hyökännyt teoksessaan ”Paidagogos” ylellisiä naisia vastaan. Kleemens Aleksandrialainen ja Johannes Krysostomos jatkavat kristillisessä Kirkossa Vanhan testamentin suurten profeettojen aikanaan esillä pitämiä totuuksia.
1 Bernard Shaw, The Social Systems, s. 120.
2 Pijhlman, Robert von: Geschichte der sozialen Frage und das Sozialismus in der Antiken Welt. München (1912), ss. 611‑12, 613, 619‑20.
3 Homilia Eutropiokselle. MG. PG. 52, ss. 391‑396.
1 MG. PG. 62, ss. 259‑260.
5 Paidagogos, III, luvut 1 ja 2.