Jumalallinen Eukaristia pyhän Maksimos Tunnustajan mukaan

Seuraavat asiat voidaan  nähdä pyhän Maksimos Tunnustajan jumalallisen eukaristian pelkistetyn analyysin ja selityksen perspektiivistä. Eukaristiaa, joka ilmentää Kirkkoa Kristuksen Ruumiina, toimitetaan pyhän temppelin sisällä. Ja Kirkon jäsenet ovat mukana Eukaristiassa. Pyhä Maksimos esittää meille suurella teologisella perusteellisuudella kuinka sellainen, jolla ei ole uskoa, ts. Jolta puuttuuvat Pyhän Hengen lahjat, tulee temppeliin ja jumalalliseen Eukaristiaan, ja kuinka hän kehittyy kohti jumalallistumista.

Analyysissään pyhä Maksimos kietoo tiiviisti yhteen lopun aikaa koskevan ja nykyisyyden: tulevaisuuden asiat niihin, joista kristityt nyt nauttivat. Lisäksi emme voi hahmottaa lopun asioita, jos katselemme niitä erillään siitä, mitä Jumala on tehnyt ihmiselle eikä erillään Kristuksen lihaksitulosta. Niinpä pyhä Maksimos koko jumalallisen Eukaristian analyysissäänn esittää kaksi asiaa. Toinen on jumalallisen taoloudenhoidon toiminta, minkä Jumala on tehnyt ja tekee edelleen ihmiselle, ja toinen ihmisen sielun liike samoin kuin koko ihmisen liike Jumalaan yhdistymiseksi.

Ensiksikin näemme, että jumalallinen Eukaristia viittaa koko jumalallisen taloudenhoidon toimintaan, jonka Jumala on tehnyt ihmisen hyväksi ja kuinka ihminen vastaa tähän toimintaan, ja mikä on sen tulos. Ja sitten näemme, kuinka Eukaristia tarkoittaa sielun matkaa saavuttaakseen täydellisyyden, todellisen tiedon.

a) Jumalallinen Eukaristia ja jumalallinen taloudenhoito

Jumalallinen Eukaristia sellaisena kuin sitä pyhä Maksimos erittelee osoittaa Kristuksen suurta armoa ihmiskuntaa kohtaan, ja myöskin sitä, kuinka jumalallinen taloudenhoito koetaan. Kaikki se, mitä Eukaristiassa sanotaan ja tehdään viittaa matkan eri vaiheita kohti jumalallistumista.

Piispan ensimmäinen sisääntulo kirkkoon toimittamaan Eukaristiaa on Kristuksen ensimmäisen lihassa maailmaan tulemisen hahmo ja kuva. Työllään Kristus vapauttaa ihmisluonnon turmeluksesta, synnistä, kuolemasta ja paholaisesta. Nämä ovat ihmisen suurimmat sortajat. Kristus, joka ei ollut “korvausvelvollinen vaan synnitön” maksoi koko velan “ikäänkuin korvausvelvollisena” ja johti ihmisen valtakunnan alkuperäiseen armoon. Elämäätyottavilla kärsimyksillään Hän tarjosi tervellisen hoitonsa ihmisrodulle, ja niin Kristuksen elämänantavat kärsimykset parantavat meidän turmelevat himomme. Astuttuaan kirkon keskiosaan piispa nousee istuimelleen. Tämä viittaa Kristuksen, suuren arkkipiispan taivaaseen astumiseen ja Hänen ylitaivaallisen valtaistuimensa asettamiseensa.

Kansan sissäntulo piispan kanssa osoittaa uskottomien paluuta tietämättömyydestä ja eregdyksestä Jumalan tuntemiseen samoin kuin uskovien kulkutie tietämättömyydestä hyveeseen ja tietoon. Samalla se myös osoittaa meidän uskovien paluuta laiminlyönneistä Jumalan käskyjen noudattamiseen ja katumuksen kautta parantamaan velton ja säädyttömän elämäntapamme. Henkilö, joka tekee syntiä ja toimii himojen vallassa palaa henkilökohtaisen kilvoittelun kautta hyveellisyyteen, mikä perustuu hänen sisääntuloonsa kirkkoon.

“Pyhien kirjojen”, Raamatun, lukeminen merkitsee Jumalan tahtoa ja aikomusta. Lukemamme kautta vastaanotamme kykyjemme mukaan neuvoja, joiden mukaan meidän tulisi elää. Opimme tuntemaan autuaan kilvoittelun lait, joiden kautta saavutamme oikeasti Jumalan valtakunnan.

Jumalallisten hymnien hengellinen nautinto merkitsee jumalallisten siunausten iloa. Tämä ilo liikuttaa sielut Jumalan siunattua ja kirkastunutta rakkautta kohti ja saattaa ne vihaamaan syntiä.

Rauhan toivotukset alttarihuoneen sisältä piispan merkkeinä jokaisen lukemisen jälkeen osoittavat sen, että Jumala hyväksyy niiden pyrkimykset, jotka taistelevat urheasti totuuden puolesta ja antaa rauhan, joka saa päättymään näkymättömät taistelut ja tekee lopun synnin ruumiista antaen samalla himottomuuden armon pyhille, jotka taistelivat taistelujaan hyveen vuoksi. Tällä tavoin he suuntaavat sielun voimansa hyveiden toteuttamiseen.

Rauhan antifonien jälkeen luetaan pyhää evankeliumia. Se esittää niille palavahenkisille jossain määrin kärsimistä Sanan puolesta. Tämän kärsimyksen kautta hengellisen mietiskelyn sana tulee heille kuin taivaalliseksi Ylimmäiseksi Papiksi kootakseen heidän lihallisen maailman ymmärtämisensä. Se hillitsee heidän maallisia ajatuksiaan ja ovien sulkemisen jälkeen (ts.  Aistien) se johtaa heidärt hengellisten periaatteiden ja todellisuuksien näkemiseen. Tämän ns. Hesykastisen liikkeen – ymmärryksen saattaminen sydämeen ja sen yhtyminen Jumalaan– tullaan Jumalan pojaksi armosta, niin kuin seuraavassa meille jäsennellään.

Yleisesti sanoen evankeliumin lukeminen tarkoittaa maailman täydellistämistä. Evankeliumin lukemisen jälökeen piispa laskeutuu istuimeltaan opetettavien liturgia päättyy. Katekumeenit samoin kuin ne, jotka ovat “arvottomia nyt tapahtuvien salaisuuksien jumalalliseen näkemiseen”, poistuvat temppelistä.  Tämä katkelma osoittaa, etteivät vain ketekumeenit poistu temppelistä, vaan myös ne kristityt, jotka eivät ole arvollisia jumalallisten mysteerien näkyyn. Tämä toiminta osoittaa, että evankeliumia on saarnattu koko maailmalle ja tuomio tulee. Sitten Hänen pyhät enkelinsä erottelevat uskovaiset uskomattomista, vanhurskaat jumalattomista ja pyhät syntisistä. Jokaiselle annetaan oikeudenmukainen palkkio kunkin elämän mukaan.

Katekumeenien poistumisen jälkeen tapahtuva ovien sulkeminen tarkoittaa aineellisisten asioiden jättämistä ja siirtymistä niihin asioihin, jotka ovat hengellisen maailman arvoisia, Kristuksen hääkammioon. Se merkitsee myöskin täydellistä aistien kuolettamista turmelevilta himoilta.

Siirtyminen yleviin mysteerioihin on alku ja alkusoitto uudelle opetukselle Jumalan taloudenhoidosta ja ilmoitus salaisuudesta, joka on kätkettynä jumalallisen kaikkein salaisimpaan kätköön.

Hengellinen suudelma ennen kalliiden lahjain muuttumista kuvaa yhdenmukaisuutta, yksimielisyyttä ja yhtäläisyyttä näköalasta, joka meille avautuu tulevien sanoin kuvaamattomien siunauksien ilmentyessä. Lisäksi suu on sanan vertauskuva. Ja kaikki Sanaan yhtetydessä olevat ovat yhteydessä myös kaikken kjanssa yhtä lailla kuin Sanan, joka jokaisen sanan alkusyy.

Uskon tunnustamisen jumalallinen symboli, uskontunnustus, kuvaa mystistä kiitosrukoustamme tulevassa ajassa. Sen kautta ne, joille nämä siunaukset suodaan osoittavat kiitollisuutta Jumalalle Hänen suurista lahjoistaan. Pyhyyden kolminkertainen selitys, jota hymnissä “pyhä, pyhä, pyhä” julistetaan, edustaa yhtäläistä yhteyttä ja kunniaa ruumiittomien voimien, enkelien, kanssa, jotka käyvät ilmi tulevaisuudessa. Silloin ihmisluonto on oppiva laaulamaan ja ylistämään yhtä Jumaluutta Kolmessa Persoonassa.

Suuren ja siunatun Jumalamme kaikkein pyhin ja pyhitetyin avuksihuutaminen, Herran rukouksen lausuminen, on vertauskuva todellisesta ja henkilökohtaisesta lapseksiottamisesta, joka lahjoitetaan Pyhän Hengen lahjan ja armon kautta. Tämän kaiken kautta pyhät, jotka tässä elämässä ovat kaunistaneet itsensä hyveillä, tulevat Jumalan pojiksi ja saavat armosta lapseksiottamisen..

Tunnustus “Ainoa on Pyhä, ainoa Herra …”, jonka kaikki yhteen ääneen lausuvat mystisen palveluksen lopulla edustaa järjen ja ymmärryksen ylittävää kokoontumista ja yhteyttä, joka on toteutuva niiden välillä, jotka Jumala on salaisesti ja viisaasti vihkinyt, sekä jumalallisen yksinkertaisuuden mystistä ykseyttä hengellisen maailman turmeltumattomuuden kaudella.

Sakramentin jakaminen on osallistuminen jumalallisesta elämästä ja siten ihmisiä voidaan kutusa “jumaliksi armosta”, koska he ovat täynnä Jumalan armoa.

Piispan tai papin kehoitus “Jumalan pelvossa, uskossa ja rakkaudessa lähestykää”, viittaa pelastettujen kolmeen ryhmään..

Ensimmäinen ryhmä (Jumalan pelvossa) ovat orjat, jotka tekevät Jumalan tahdon pelosta. Toiseen ryhmään (uskossa) kuuluvat palkkalaiset, jotka luvattujen etuisuuksien halusta kestävät kärsivällisesti rasitukset ja päivän kuumuuden, ts. Luontaisesta huolenpidosta ja esivanhempiemme tuomion kautta nykyiseen elämään iestettyinä ja siitä johtuvista kiusauksista hyveiden takia. Ja kolmanteen ryhmään (rakkaudessa) listataan Jumalan pojat, ne, jotka koskaan eivät ole erossa Jumalasta, vaan kilvoittelevat pysyäkseen tässä suhteessa ja yhteydessä, eivätkä he tee sitä uhkien pelosta tai luvattujen asioiden halusta,” vaan paremminkin sielun pyrkymyksestä ja tavasta sitä kohti, mikä on hengessä hyvää”. Näin tämän selityksen mukaan jumalallinen Eukaristia viittaa ihmisen koko matkaa osallisuuteen ikuisista siunauksista ja osallistumaan tulevasta iankaikkisuudesta On jo olemassa esimakua tulevista siunauksista.

b) Jumalallinen Eukaristia ja sielun tiedon kautta saavuttama täydellistyminen

Eukaristia ei vain osoitta jumalallisen taloudenhoidon toimintaan, toisin sanoen, jumalallisen lihaksitulon tarkoitukseen, vaan apokalyptisella tavalla osoittaa, kuinka ihminen voi saavutta täydellisyyden ja jumalallistua. Voidaan sanoa, että Eukaristia on esitys siitä, kuinka sielu tulee täydelliseksi. Kaikki edellä sanottu soveltuu valaistuneeseen sieluun. Tämä tulkitseva erittely osoittaa kuinka Kirkon jumalallinen perustaminen johtaa sielun täydellisyyteen todellisen ja tehokkaan tiedon kautta.

Kirkkoon sisälle käyminen esittää sielun loitontumista “ulkoisten ainneellisten asioiden erheistä ja se hämmingeistä.” Muinaisen Kreikan filosofit, joita pyhä Maksimos kutsuu epäviisaiksi viisaiksi miehiksi, sanovat, että käsitys Jumalasta tulee aineellisten asioiden näkemisestä. Ortodoksisessa kirkosasa kuitenkin käsityksellä Jumalasta on erilainen tarkoitus ja merkitys. Se ei ole vain näky aineellisista asioista, koska käsinkosketeltavien ja aineellisten asioiden joukossa on jatkuva, lakaamaton taistelu ja keskinäinen tuho. Koskaan ei ole seestynyttä ja turvallista tilannetta.. Luonnollisen Jumalan näkemisen kautta, joka pyhän Maksimoksen ja kaikkien pyhien isien teologiassa tarkoittaa järjen valaistumista, sielu käy sisällepäin, ikään kuin kirkkoon. Sielun paluun saa aikaan järki (logos) ja Sana (Logos), suuri ja todellinen Jumala. Se vapautuu kaikesta häiriöistä ja saavuttaa mitä syvimmän rauhan. Senjälkeen sille opetetaan olevaisen perusteet. Tätä esittää lain ja profeettojen lukeminen. Rauha on tulosta kiihkeästä ja jumalallisesta Jumalan ikävöimisestä. Tämä on sielun hesykastista liikettä. Järki vetäytyy hajaantuneisuudestaan aistillisten ja luotujen asioiden parista, käy sisälle sydämeen ja löytää sieltä luonnollisen tilansa, se saavuttaa rauhan. Tämän liikkeen kautta se siirtyy yhteen ja ainoaan huippukohtaan, pyhään evankeliumiin,, jossa kaitselmuksen periaatteet ja olevat asiat kohtaavat toisensa. Sitten aivan kuten piispa laskeutuu alas istuimeltaan, niin myöskin Jumalaa rakastavien sallitaan nähdä häiriintymättömän ymmärryksensä silmin Sana ja itse Jumala. Ja tällä tavoin uskovat eroavat katekumeeneista. Katekumeenit ova pyhän Maksimoksen sanojen mukaan niitä, jotka saavat nautintoa aistihavainnoista ja joihin vaikuttavat mielikuvitukselliset ajatukset, joita aistihavainnot synnyttävät.

Sitten sielun suodaan nähdä Sana, joka johtaa sen hengelliseen ymmärrykseen, joka on “aineetonta, yksinkertaista, muuttumatonta, jumalallista, kaikista muodoista ja hahmoista vapaata.” Hengellisen suudelman kautta sielu tulee Jumalan Sanan luo, koska se kokoaa “itseensä “pelastuksen sanat, ja Sana opettaa sitä uskontunnutuksen avulla tunnustamaan tämän kiittäen.

Kun sielu on käsittänyt tiedon avulla sekä aineellisten että ymmärettävissäolevien asioiden periaatteet, se johdetaan ilmoitetun teologian tietoon. Sitten sielulle opetetaan, mikäli mahdollista, yhdestä Jumalasta, yhdestä olemuksesta, kolmesta persoonasta, kolmen persoonan olemuksen yhteydestä, ja Kolminaisuuden yksiolennollisuudesta, “ykseydestä Kolminaisuudessa, kolminaisuudesta ykseydessä.” Sillä yksi ei ole jakautunut persooniksi, eikä persoonat yhdistyneet. Jumala pysyy yhtenä kolminaisuudestaan huolimatta, ja Kolminaisuus huolimatta siitä tosiasiasta, että Hän on yksi. Persoonien Pyhä Kolminaisuus on sekoittumaton olemukseen nähden ja pyhä Ykseys on kolme persooniin nähden ja olemukseltaan. Pyhälle Maksimos Tunnustajalle luonteenomaisten sanojen mukaan, kun puhdistunut sielu johdetaan Jumalan kokemiseen, se näkee yhden ainoan, jakamattoman, sekoittumattoman, yksinkertaisen, vähentymättömän ja muuttumattoman jumaluuden, “olemukseltaan täydellisesti yhtä ja täydellisesti kolme persooniltaan, ja yksi ainoa säde yksinkertaisessa muodossa kolmenaloistavasta valosta.”

Sitten sielu johdetaan armon poikuuteen. Tästä on seurauksena, että sielu ei enää kaipaa kuulumista itselleen, vaan halajaa vain itsensä täydellisesti Jumalalle uhraamista ja täydellisesti Hänelle kuulumista.

Tämän pyhän Maksimos Tunnustajan jumalallisen Eukaristian erittelyn kautta voi ymmärtää menetelmän, jolla ortodoksinen kirkko tarjoaa mahdollisuuden persoonalle yhdistyä Jumalan kanssa ja osallistua Kristuksen jumalallisesta poikuudesta, osallisuuden jumalallisesta luonnosta. Sielu on keskittynyt, vapaa aistien herruudesta, se on saatettu itseensä, ymmärrys on valaistunut ja näkee olevaisen perusteet, ikäänkuin tuloksena Jumalan näkemisestä ja tunnistaa Kolmiyhteisen Jumalan, Pyhän Kolminaisuuden, siihen määrään kuin se on mahdollista – ei tietenkään puhdasta olemusta, vaan sen luomattomat energiat. Ortodoksinen teologian on sen vuoksi yhteydessä asketismiin, jolla nimellä kutsutaan hesykastista menetämää. Tällä menetelmällä sielu täydellistyy ja kokee mystisen jumalallisen Eukaristian.

4. Loppupäätelmä ja kehotuksia

“Mystagogian” loppupuolella pyhä Maksimos tekee yhteenvedon siitä, mitä hän on sanonut ja yhdistää siihen erilaisia kehotuksia kristityille käydä pyhään temppeliin ja osallistua jumalalliseen Eukaristiaan. Viitaten pyhään Dionysiokseen hän kirjoittaa, että hän on kehottanut uskovia käymään useasti ja pysymään kirkossa, pyhässä temppelissä, eikä hylkäämään kirkossa tapahtuvia pyhiä palveluksia. Hän jopa sanoo, että enkelit kirjaavat ne, jotka käyvät sisälle temppeliin, ilmoittavat heistä Jumalalle ja rukoilevat heidän puolestaan. Myöskin temppelissä, varsinkin pyhän palveluksen aikana, Pyhän Hengen armo muuntaa jokaista hänen tilansa mukaan ja johtaa häntä hänet niihin asioihin, joita pyhät mysteeriot symboloivat.

Oikeastaan kirkossa erityisesti jumalallisen Eukaristian aikana kristityn sielu muuttuu. Ensimmäisellä sisäänkäymisellä nähdään, että epäuskoisuus karkottuu, usko lisääntyy, pahuus vähenee, hyve lisääntyy, tietämättömyys katoaa ja tieto lisääntyy. Jumalallisten sanojen kuuleminen johtaa pysyviin ja muuttumattomiin uskon, hyveen ja tiedon tapoihin ja asenteisiin. Hymnit tarkoittavat sielun suostumusta hyveisiin ja hengellistä ja älyllistä niistä tulevaa mielihyvää. Pyhän evankeliumin lukeminen merkitsee maallisen, ruumiillisen mielen loppua. Ovien sulkeminen ilmentää sielun halua matkalle katoavaisesta helpostikäsitettävään maailmaan. Se sulkee aistit ja puhdfistaa ne synnin epäjumalista. Pyhiin salaisuuksiin sisäänkäyminen osoittaa Jumalan taloudenhoidon tarjoamaa täydellistä ja uutta opetusta ja tietoa. Suudelma ilmentää jokaisen uskovan rakkauden yhdenmukaisuutta ja ykseyttä itsensä, toisten ja Jumalan kanssa. Uskontunnustus merkitsee kiitollisuuttamme pelastuksesta. Kolminkertainen “Pyhä, pyhä, pyhä …” ilmentää yhteyttä ja samanarvoisuutta enkelien kanssa.

“Ainoa on Pyhä, ainoa Herra …” merkitsee armoa, joka yhdistää meidät Jumalaan. Pyhiin Lahjoihin osallistuminen osoittaa, että ihmisen on suotu tulla Jumalaksi armosta.  Osallisuus jumalallisensta armosta ja meidän armosta lapseksiottamisemme on olennaista, koska, kuten pyhä Maksimos sanoo, ne lahjat, jotka ihminen vastaanottaa nykyisessä elämästä uskon kautta, joka on armoa, hän myöskin todella vastaanottaa tulevassa elämässä.

Ja näiden erittelyjen jälkeen pyhä kehoittaa meitä koskaan jättämästä pyhää temppeliä, varsinkaan pyhää kokoontumista, ts. Verettömän uhrin toimittamista.

5. Yhteenveto

Pyhän Maksomos Tunnustajan “Mystagogia” on ennen kaikkea teologinen, kirkko-opillinen, mystagoginen ja askeettinen teksti. Voisi sanoa, yhteenveto koko kirkon opetuksesta koskien jumalallistumista.

a) Kirkko, joka on Kristuksen ruumis, on yhteydessä kirkkorakennukseen, jota itseään kutsutaan kirkoksi, ja se on myös yhteydessä jumalalliseen Eukaristiaan, joka on syvin Kirkon ilmaus. Kirkkorakennus ja jumalallinen Eukaristia ovat meille elävä kokemus Kirkon ykseydestä.

b) Kirkkorakennuksen rakenne viittaa sielun matkaa jumalallistumiseen. Rakennuksen ulkopuolella ovat uskottomat, ne, jotka eivät ole vastaanottaneet uskoa ilmoituksesta, he eivät ole tuleet kirkon jäseniksi. Käytämme sanaa “uskoton” tässä mielessä. Kastetut käyvät sisälle kirkkoon, samoin katekumeenit, mräättyyn pisteeseen asti. Ja voi lisätä, että ei vain kastetut käy sisälle, vaan myös kaikki, jotka kilvoittelevat puhdistuakseen himoista, vapautuakseen aistien vankeudesta, mikä katekumeenien tila todellisuudessa on. Niinpä kaikki siäänkäyvät ovat käytännön filosofian tilassa. Ne, jotka ovat luonnollisen mietiskelyn tilassa, joiden ymmärrys on puhdistunut ja valaistunut, käyvät sisälle pyhäkköön. Ja kaikki, jotka ovat vastaanottaneet Jumalan näyn, ovat yhteydessä alttariin.

c)  Koko Eukaristian rakenne osoittaa tätä todellisuutta. Se ilmentää meille sitä, mikä juuri on jumalallisen taloudenhoidon toimintaa. Se merkitsee maailman ja vanhurskauden eskatologista tilaa, joka alkaa tietenkin nyt.  Lisäksi pyhän Maksimoksen selityksen kautta sielun täydellistymisestä ja pelastavan tiedon hankkimisesta, viitaten jumalallisen Eukaristian rakenteeseen, voimme nähdä yhteyden tulevan ajan sekä jumalallisen armon nykyisessä elämässä kokemisen välillä.

d) Sakramenttien kautta saatu jumalallisen armon kokeminen on riippuvainen askeettisesta elämästä. Dakramentit ja askeettinen elämä ovat yhteydessä toisiinsa eikä niitä voida ymmärtää toisistaan erillään. Sakramentaalista uudistumista, joka tapahtuu ajassamme, on täydennettävä ja yhdistettävä asketismilla ja asketismiin, joiden tulee olla etusijalla ja auttamalla ihmisiä hengellisen elämän vaiheiden läpi, jotka ovat sydämem puhdistaminen, ymmärryksen valaistuminen ja jumalallistuminen. Pyhän Maksimoksen “Mystagogia” vihkii meidät ortodoksisen teologian pyhistä pyhimpään. Sitten olemme todellisia ja eläviä Kristuksen Kirkon jäseniä.