Ortodoksinen usko

Ortodoksinen oppi Pyhän Ehtoollisen sakramentista

Eukaristia – käsite

Kasteen sakramentti synnyttää näkymättömästi ihmisen uudelleen uuteen ja pyhään elämään Jumalan kanssa. Voitelun sakramentissa kristitty vastaanottaa armon, joka vahvistaa häntä uudessa elämässä ja auttaa siinä kasvamiseen. Ihmisen ruumis tarvitsee elääkseen ravintoa, ruokaa ja juomaa. Niin myös hengellinen elämä tarvitsee sille sopivaa ravintoa. Tämän ravinnon kasteessa uudestisyntynyt saa eukaristiassa eli pyhässä Ehtoollisessa, joka on liturgiajumalanpalveluksen ydin. Alkukirkossa Eukaristiaa kutsuttiin “leivän murtamiseksi” (Apt. 2: 42; 27: 35) tai “Herran ateriaksi” (1. Kor. 11: 20)

Jeesus antoi opetuslapsilleen lupauksen eukaristiasta puhuessaan elämän leivästä. Hän sanoi: “Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” (Joh. 6: 51) Jeesus opettaa näin sanoessaan, että hänen lihansa ja hänen ihmisyytensä on toisaalta lunastusuhri ja toisaalta iankaikkisen elämän tuottava ruoka.  Juutalaiset eivät tätä ymmärtäneet ja siksi he kysellä vihastuneina: “Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” (Joh. 6: 52) He eivät ymmärtäneet Kristuksen syömistä uskolla hengellisesti.  Heille Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet …. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä pysyn hänessä ….  Ja niinkuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.” (Joh. 6: 53 – 57)

Jeesus asetti Ehtoollisen sakramentin kärsimystensä edellä aterioidessaan viimeistä kertaa opetuslastensa kanssa Suuren torstain iltana ja niin toteutti lupauksensa hengellisen ruuan, oman lihansa ja verensä, antamisesta uskovaisille. Tästä tapahtumasta antavat yhdenmukaisen todistuksen sekä Matteus, Markus että Luukas (Mt. 26: 26 – 28; Mk. 14: 22 – 24; Lk. 22: 19 – 20) Myöskin apostoli Paavali kertoo yhdenmukaisesti evankelistojen kanssa eukaristian asettamisesta: “Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: “Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” (1. Kor. 11: 23 – 25)

Sakramentin näkyvä puoli

Eukaristiaa varten Jeesus käski valmistaa “erityisen paikan” ja evankeliumi kertoo, että opetuslapset valmistivat sen isoon “varustettuun” vierashuoneeseen. Sen vuoksi tänä päivänäkin liturgiajumalanpalvelus ja siihen sisältyvä Ehtoollisen sakramentti pääsääntöisesti toimitetaan erityisesti tarkoitusta varten vihityssä temppelissä, jonka oleellinen osat ovat alttaripöytä ja antiminssi. Eukaristiaa ei voida toimittaa muissa kuin liturgiajumalanpalveluksessa.

Eukaristian aineina ovat leipä ja viini. Apostoli Paavali kirjoittaa: “Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.” (1. Kor. 10: 17) Asettaessaan sakramentin, “hän otti leivän”, ei kahta tai useampia ja siunattuaan “mursi” tuon yhden leivän osiin “ja antoi sen opetuslapsilleen “. (Mt. 26: 26) Nykyisin kreikkalaisessa perinteessä käytetään Ehtoollisen sakramentissa kahta suurempaa, happamatonta vehnäleipää, josta ehtoollisosaset otetaan sakramenttia varten. Omassa perinteessämme käytetään viittä prosforaa eli ehtoollisleipää.

Evankelistat ja apostoli Paavali nimittävät Vapahtajan sakramentin asettamisessa käyttämää leipää sanalla artos, jota raamatussa käytetään merkitsemään ensisijaisesti kohonnutta, hapanta leipää. Apostolien aikana eukaristian toimittamisessa käytettiin hapanta leipää. Näin apostolit tekivät varmastikin seuratakseen Vapahtajan esimerkkiä ja ohjetta, niin kuin he tekivät muissakin asioissa. Apostolien teoissa (Apt. 20: 6-7) sanotaan: “Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.” Tämä kohta muiden muassa osoittaa apostolien “murtaneen leipää”, ts. Toimittaneen eukaristiaa Trooaassa viikon ensimmäisenä päivänä, seitsemän päivän päästä happamattoman leivän juhlasta. Tuolloin juutalaisen perinteen mukaan happamatonta leipää ei enää ollenkaan käytetty. Siksi käytetty leipä oli hapanleipää. Apostolien teoissa kaikkialla ehtoollisleipää nimitetään artokseksi.

Toinen sakramentissa käytettävä aine on viini. Itse Vapahtaja käytti rypäleviiniä, minkä osoittavat hänen sanansa: “Totisesti: minä en enää maista viiniköynnöksen antia ennenkuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä Jumalan valtakunnassa.” (Mk. 14: 25; Mt.  26: 29) Eukaristiassa käytetään punaviiniä, koska se ruumiillisille silmillemme esittää Kristuksen verta. Sakramentin toimituksessa viiniin sekoitetaan vettä, niinkuin Jeesuskin todennäköisesti teki viimeisellä ehtoollisella. Tapa sekoittaa viiniin vettä on yleinen tapa Lähi-Idän maissa edelleenkin. Veden sekoittamisella viiniin Kirkko tahtoo opettaa myöskin sitä, että Kristuksen lävistetystä kyljestä vuoti sekä verta että vettä, niinkuin evankeliumikin todistaa.

Leivän ja viinin muuttuminen Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi

Eukaristia toimitetaan liturgiajumalanpalveluksen viimeisessä osassa, uskovaisten liturgiassa. Proskomidissa uhripöydällä Jumalalle pyhitetyt lahjat, jotka suuressa saatossa on siirretty alttarille, muuttuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi. Nuo lahjat uhrataan Jumalalle sekä elävien että kuolleiden edestä ja uskovat tulevat niistä osallisiksi sielun ja ruumiin pyhitykseksi. Tämä muuttuminen Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi tapahtuu, kun sakramentin toimittaja

1.)Lausuu sakramentin asetussanat:” Ottakaa, syökää …. “Ja: “Juokaa tästä kaikki ….” Näillä sanoilla Vapahtaja ilmaisee tahtonsa leivän ja viinin muuttumisesta hänen Ruumiikseen ja Verekseen. Apostoli Paavali sanoo: “Niin usein kun te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun Hän tulee.” (1. Kor. 11: 26)) Myös pyhä Johannes Damaskolainen on samaa mieltä: “Ja Hänen kaikkivaltiaasta käskystään näin on ja tapahtuu (ts. Leivän ja viinin muuttuminen) siihen asti, kun Hän tulee.” (Ortodoksisen uskon tarkka esitys IV: 13) Nämä sanat sisältävät myös käskyn toimittaa tätä suurta ja peljättävää sakramenttia. Ilman tuota käskyä papisto ei rohkenisi niin tehdä.

2.)Rukoilee Pyhän Hengen alastulemista lahjain päälle, toisin sanoen leivän ja viinin muuttumiseksi: “Ja lähetä Sinun Pyhä Henkesi alas meidän päällemme ja naiden esillä olevain lahjain päälle.”

3.)Siunaa pyhät lahjat kolmesti samalla lausuen: “Ja tee tämä leipä Sinun Kristuksesi kalliiksi Ruumiiksi ja mitä tässä maljassa on, Sinun Kristuksesi kalliiksi Vereksi, muuttaen ne Pyhällä Hengelläsi.”

Näin lahjain siunaaminen alkaa eukaristiarukouksella, jatkuu Vapahtajan sakramentin asettamissanojen toistamisella ja päättyy Pyhän Hengen kutsumiseen ja lahjain siunaamiseen. Leivän ja viinin salainen muuttuminen tapahtuu näiden kolmen vaiheen aikana. Ennen rukoussanoja: “Ja tee tämä leipä ….  Ja tämä viini … “sakramentin toimittajan edessä on vain leipää ja viiniä, eivätkä ne ole vielä tulleet Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Pyhittäminen on kuitenkin alkanut ja kun siunaaminen on tapahtunut, sakramentin toimittaja maahan kumartuen osoittaa kunnioitusta Kristuksen Ruumiille ja Verelle.

Pyhä Johannes Damaskolainen sanoo: “Kuinka tämä voi tapahtua … Kuinka leipä tulee Kristuksen ruumiiksi ja viini ja vesi Kristuksen vereksi? Minäkin sanon sinulle: Pyhä Henki tulee niiden päälle ja tekee sen, mikä ylittää järjen ja ymmärryksen. Käytämme leipää ja viiniä, sillä Jumala tuntee ihmisen heikkouden, joka karttaa vaikeuksia ja aiheuttaa kaikkea, mihin ei ole tottunut. Tapansa mukaan Jumala siis alentuu tasollemme ja toimittaa yliluonnollisen tavallisten luonnontuotteiden avulla, niin kuin kasteessakin. Koska ihmisillä on tapana peseytyä vedessä ja voidella itseään öljyllä, Jumala on yhdistynyt öljyyn ja veteen Hengen armon ja tehnyt sen uudestisyntymisen pesoksi. Samoin koska ihmisillä on tapana syödä leipää ja juoda vettä ja viiniä, Hän on yhdistänyt niihin oman jumaluutensa ja tehnyt ne ruumiikseen ja verekseen, niin että voimme päästä yliluonnolliseen tavallisen ja luonnollisen välityksellä. Se on totisesti jumaluuteen yhdistynyt ruumis, pyhästä Neitseestä syntynyt ruumis, ei niin että taivaaseen noussut ruumis laskeutuisi taivaista, vaan niin että leipä ja viini muuttuvat Jumalan ruumiiksi ja vereksi. Jos haluat tietää sen tavan, kuinka se tapahtuu, riittää, kun kuulet, että se tapahtuu Pyhän Hengen kautta, niin kuin Herra valmisti itselleen ja itsessään lihan pyhästä Jumalansynnyttäjästä Pyhän Hengen kautta; mitään muuta emme tiedä, kuin että Jumalan Sana on todellinen ja toimiva ja kaikkivoimallinen, mutta tapa on tutkimaton. Ei ole sen pahempi sanoa näinkin, että niin kuin luonnossakin leipä syömisen kautta ja viini ja vesi juomisen kautta muuttuvat syöjän ja juojan ruumiiksi ja vereksi eikä toiseksi ruumiiksi entisen ruumiin rinnalle, samoin (proskomidissa) esiinkannettu leipä, viini ja vesi muuttuvat Pyhän Hengen avuksihuutamisen (epiklesis) ja päälletulemisen (epifoitesis) kautta yliluonnollisesti Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, eikä ole kahta, vaan yksi ainoa.” (Ortodoksisen uskon tarkka esitys IV: 13)

Ortodoksisen idän patriarkat opettavat: “Uskomme, että sana “muuttuminen” ei selitä tapaa, jolla leipä ja viini muuttuvat Herran ruumiiksi ja vereksi, sillä sitä ei voi kukaan, paitsi Jumala, käsittää, ja niiden ponnistelut, jotka haluavat sen käsittää ovat vain mielettömyyttä ja epähurskautta. Mutta oleellista on vain se, että leipä ja viini siunaamisen jälkeen muuttuvat Herran ruumiiksi ja vereksi, ei symbolisesti eli vertauskuvallisesti, ei armon yltäkylläisyydestä, ei Ainosyntyisen jumaluuden johdattamisesta tai päälletulemisesta, vaan todellisesti ja oleellisesti leipä tulee Herran totiseksi ruumiiksi ja viini Herran totiseksi vereksi.” (Itämaisten patriarkkain lähetyskirje, 17. Kpl)

Kirkon vanhat opettajat painottavat, että tämän suurimman ihmeen tekijä on Jumala, lihaksitullut Sana, joka teki kaikki evankeliumissa mainitut ihmeet, ja saman Pyhän Hengen voimalla vaikuttaa myöskin leivän ja viinin käsittämättömän muuttumisen Hänen ruumiikseen ja verekseen.

Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen vertaa leivän ja viinin muuttumista eukaristiassa veden muuttumiseen viiniksi Kaanan häissä (Opetussaarna IV: 2). Gregorios Nyssalainen (Opetussaarna 37) ja Johannes Damaskolainen selittävät, että meissä ihmisissä itsessämme ravinnoksi nautittu leipä, viini ja vesi tietämättämme muuttuvat ruumiiksemme ja vereksemme.

Kirkko on aina uskonut ja opettanut, että pyhältä alttaripöydältä jaetaan Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Kaikki vanhat liturgiat samoin kuin nyt käytettävät Basileios Suuren ja Johannes Krysostomoksen liturgiat sisältävät samalla tavalla rukouksen Pyhän Hengen lähettämisestä siunaamaan lahjat. Samoin niissä tunnustetaan, että leipä ja viini Pyhän Hengen vaikutuksesta muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.

Ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen (325) jäsenet lausuivat julki uskonsa: “Jumalallisella pöydällä ei ole nähtävä pelkkää leipää ja maljaa, vaan ylentämällä mielensä on uskolla käsitettävä, että siinä on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit, jonka papit kantavat uhriksi ja oikein vastaanottaen Hänen kalliin Ruumiinsa ja Verensä on uskottava, että tämä on meidän ylösnousemisemme merkki.”

Kolmannen ekumeenisen kirkolliskokouksen (431) jäsenet hyväksyivät pyhän Kyrillos Aleksandrialaisen lähetyskirjeen, jossa sanotaan: “Me toimitamme kirkoissa veretöntä uhria ja pyhitämme itsemme, tulemalla osallisiksi Kristuksen, meidän kalliin Vapahtajamme pyhästä ruumiista ja kalliista verestä.”

Seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous (787) opettaa: “Ei kukaan apostoleista ja kuuluisista isistämme nimittänyt veretöntä uhria Kristuksen ruumiin esikuvaksi, vaan itse Herran ruumiiksi ja vereksi.”

Jeesuksen Kristuksen läsnäolo eukaristiassa

Sitä, kuinka Kristus on läsnä eukaristian leivässä ja viinissä, emme voi käsittää. Asiaa selitetään Itämaisten patriarkkain lähetyskirjeen 17. kappaleessa:

1. Jeesus itse opetti: “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä … ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.” (Joh. 6: 56, 57) Tämä tarkoittaa, että leivän ja viinin muuttuessa sakramentissa Herra on läsnä ei vain ruumiillaan ja verellään, vaan myöskin olemuksellaan Jumalihmisenä, toisin sanoen täydellisenä Jumalana ja täydellisenä ihmisenä.

2. Kun Herran ruumis ja veri jaetaan osiin ja murretaan Ehtoollisen jakamisen edellä jaettavaksi uskoville, se tapahtuu kuitenkin koskien leivän ja viinin muotoa. Todellisuudessa jokaisessa pienimmässäkin muuttuneen leivän ja viinin osasessa ei ole vain jokin osa Herran ruumiista ja verestä, vaan Kristuksen ruumis, koko Kristus, Jumalaihminen, kokonaisuudessaan jokaisessa osassa. Tämän vuoksi ekumeeninen Kirkko aina sanoo: “Murretaan ja osiin jaetaan Jumalan Karitsa, joka on murrettava, mutta samalla jakaantumaton, aina syötävä, mutta ei koskaan kuluva, vaan siitä osallistuvia pyhittävä.” Siksi vähäisimmänkin osan Kristuksen Ruumista ja Verta nauttiva tulee osalliseksi koko Kristuksesta.

3. Eri puolilla maailmaa toimitetaan samanaikaisesti paljon liturgioita. Kuitenkaan ei ole olemassa monta Kristuksen ruumista, vaan niissä kaikissa on läsnä yksi ja sama Kristus. Hänen ruumiinsa ja verensä on yksi ja sama kaikissa kirkoissa. Tämä ei tapahdu siksi, että taivaissa oleva Herran ruumis tulisi uhrialttarille, vaan siksi, että kaikissa kirkoissa erikseen valmistettu leipä pyhittämisen ja siunaamisen jälkeen tulee yhdeksi ja samaksi ruumiiksi taivaissa olevan Herran ruumiin kanssa, koska Herralla on aina yksi ruumis eikä monta eri paikoissa.

4. Kun leipä ja viini ovat pyhitetyt, ne eivät enää ole leipä ja viini, vaan Kristuksen ruumis ja veri, joilla kuitenkin on leivän ja viinin muoto ja ulkonäkö. Niiden olemus on muuttunut Herran ruumiiksi ja vereksi.  Ne eivät enää muutu takaisin leiväksi ja viiniksi, vaan pysyvät Ruumiina ja Verenä aina myöhemminkin. Ne ovat sitä “pyhittämisen jälkeen käyttämiseen asti, käyttämisen aikana ja jälkeen”, riippumatta siitä, nauttivatko uskovaiset niitä vai ei. Tähän perustuu Kirkon tapa määrättyinä päivinä toimittaa ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaa ja säilyttää pyhät lahjat artoforionissa pyhällä pöydällä sairaiden ja kuolevien ripittämistä varten.

5. Koska leipä ja viini pyhityksen jälkeen ovat Kristuksen ruumis ja veri, joissa Hän jumaluutensa puolesta on läsnä, niille on soitettava erikoista kunnioitusta ja Jumalalle sopivaa palvelusta kuten itselleen Herralle sekä Eukaristian aikana että myös niitä myöhemmin käytettäessä ja säilytettäessä artoforionissa.

Eukaristia uhrina

Sen lisäksi, että eukaristia on sakramentti, “kuolemattomuuden lääke” ja “pyhityksen lähde”, joka Kirkossa jaetaan uskoville, se on myöskin uhri Jumalalle Isälle. Se on samalla sekä ylistys – ja kiitosuhri Jeesuksen Kristuksen osoittamista hyvistä teoista meidän edestämme, että myös sovitusuhri, joka kannetaan kaikkien elävien ja nukkuneiden puolesta heidän pelastuksekseen ja syntien anteeksiantamiseksi.

Eukaristia sai ylistys – ja kiitosuhri – luonteensa jo viimeisellä ehtoollisella Suurena torstaina, sillä evankeliumin mukaan Jeesus Kristus otettuaan leivän ja maljan, kiitti Jumalaa (Lk. 22: 17). Samoin Hän ehtoollisen jälkeen veisasi kiitosvirren (Mt. 26: 30) ennen lähtöään Öljymäelle. Hän kiitti Isää Jumalaa siitä rakkaudesta, jota Hän oli osoittanut ihmiskuntaa kohtaan lunastus – ja pelastustyössään.

Apostoli Paavalikin todistaa, että ensimmäisessä seurakunnassa eukaristialla oli sama luonne, kun hän kertoo eukaristian asettamisesta (1. Kor. 11: 23-28).  Itse sana “eukaristia” merkitsee kiittämistä.

Eukaristia on myöskin sovitusuhri elävien ja kuolleiden edestä. Siksi liturgiassa lausutaan Lahjojen pyhittämisen jälkeen, että eukaristian uhri toimitetaan “monien edestä”, jotka eivät itse nauti eivätkä voi nauttia uhria. Eukaristiauhri toimitetaan “maanpäällisen Kirkon, hengellisen ja maallisen esivallan, sen kaupungin, jossa asumme, kaikkien kaupunkien ja maakuntain ja niiden uskovaisten asukkaiden edestä, merellä ja maalla matkustavien, sairaiden, kärsivien, vangittujen ja heidän pelastuksensa edestä, lahjantuojain edestä pyhissä seurakunnissa, uskovaisen kansan edestä, taivaissa riemuitsevan seurakunnan ja yleensä kaikkien iankaikkisen elämän ylösnousemisen toivossa nukkuneiden edestä. Pyhiä poisnukkuneita muistellaan siinä tarkoituksessa, että heidän rukouksensa vahvistaisivat meidän rukouksiamme elävien ja kuolleiden edestä. Kyrillos Jerusalemilaisen mukaan pyydämme heidän rukouksiaan, “että Jumala heidän rukoustensa ja välityksensä kautta ottaisi meidän rukouksemme vastaan.”