Jeesus Kristus – Jumalan Poika

Jumalan Poika on Pyhän Kolminaisuuden toisen persoonan nimenä suhteessa jumaluuteen. Tätä samaa Jumalan Poikaa kutsuttiin nimellä Jeesus, kun hän sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi ihmiseksi maailmaan. Profeetat antoivat hänelle nimen Kristus silloin, kun he vielä odottivat hänen tuloaan maan päälle. Nimi Jeesus tarkoittaa Vapahtaja. Enkeli Gabriel ensimmäisenä ilmoitti nimen Jeesus. Tämä nimi annettiin Jeesukselle, koska hän syntyi maailmaan vapahtamaan ja pelastamaan ihmiset. Nimi Kristus tarkoittaa Voideltua. Nimi johtuu voitelusta pyhällä voiteella, jonka kautta annettaan Pyhän Hengen lahjat. Voidelluiksi kutsuttiin muinoin myös kuninkaita, ylipappeja ja profeettoja.

Jeesusta, Jumalan Poikaa, nimitetään Voidelluksi, koska hänen ihmisyyteensä oli suotu määrättömästi kaikki Pyhän Hengen lahjat. Siten hänessä oli mitä suurimmassa määrin profeettojen tieto, ylipapin pyhyys ja kuninkaan voima. Jeesusta nimitetään myös Herraksi siinä mielessä, että hän on tosi Jumala, sillä Herra on yksi Jumalan nimistä.

Jeesusta Kristusta nimitetään Jumalan Ainosyntyiseksi Pojaksi. Tällä halutaan ymmärrettävän, että ainoastaan hän on ainoa Jumalan Poika, syntynyt Isän Jumalan olemuksesta ja on siten yhtä olemusta Isän kanssa, ja siksi on ylempi pyhiä enkeleitä ja pyhiä ihmisiä, joita nimitetään Jumalan pojiksi ”armosta” (Joh. 1:12). Raamatussa tämä nimitys on myös käytössä. ”Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Joh. 1:14). ”Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet” (Joh.1:18).

Uskontunnustuksessa sanotaan, että hän on syntynyt Isästä. Tällä ilmaistaan se hänen henkilökohtainen ominaisuutensa, jolla hän eroaa muista Pyhän Kolminaisuuden persoonista. Hänen sanotaan syntyneen myös ”ennen aikojen alkua”, ettei kukaan ajattelisi, että on olemassa aika, jolloin häntä ei ollut. Tällä halutaan sanoa, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on iankaikkisuudesta, samoin kuin Jumala, Isä, on iankaikkinen. Jeesuksen Kristuksen sanotaan olevan ”valo valosta”. Tällä kuvalla valosta halutaan selittää Jumalan Pojan käsittämätöntä syntymistä Isästä. Katsoessamme aurinkoa, näemme valon. Tästä valosta syntyy näkyvä valo kaikkialle maan päällä. Mutta sekä auringon valo, että näkyvä valo maan päällä ovat samaa valoa, jakautumatonta ja samaa olemusta. Samalla tavalla Jumala, Isä, on iankaikkinen valkeus (1 Joh.1:5). Jumalan Poika on syntynyt hänestä, ja on myös iankaikkinen valkeus. Mutta Jumala Isä ja Jumala Poika ovat yksi ja sama iankaikkinen Valkeus, jakaantumaton ja samaa olemusta.

Jeesuksen Kristuksen sanotaan myös olevan ”tosi Jumala tosi Jumalasta”. Tällä tarkoitetaan sitä, että Jumalan Poikaa nimitetään Jumalaksi samassa mielessä kuin Jumalaa isää. Nämäkin sanat löytyvät Raamatusta, Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä: ”Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.  Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä” (1.Joh. 5:20).

Uskontunnustuksen sanat ”syntynyt, ei luotu” lisättiin pappi Areioksen vuoksi, joka opetti väärin, että Jumalan Poika oli luotu olento.

Sanat ” joka on samaa olemusta kuin Isä” korostavat sitä, että Jumalan Pojalla on sama jumalallinen olemus Isän kanssa. Jeesus Kristus itse sanoo tästä: ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30).

Sanoilla, ” jonka kautta kaikki on saanut syntynsä”, halutaan osoittaa, että Jumala Isä loi kaiken Pojassaan, joka on hänen iankaikkinen Viisautensa ja hänen iankaikkinen Sanansa, Logos. ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä” (Joh. 1:3).

Raamattu kertoo Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Jumaluudesta: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala” (Joh.1:1). Jumaluus käy ilmi Vanhan Testamentin kuvauksista ja Messiaan nimityksiksi. Messiasta, Voideltua, nimitetään nimillä ”minun Poikani”, ”Elohim”, ”Adonai” (Herra), ”Jehovah” ja ”El Gibbor”.  Jumaluus käy ilmi myös Jeesuksen omasta opetuksesta: ”Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?” (Joh. 10:36).”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa” (Joh.3:16;  1.Joh. 4:9).  ”Ainoa Poika, joka itse on Jumala” (Joh.1:18), ja ” … joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan” Joh.3:18). Jeesus yksin tuntee taivaallisen Isän ja voi ilmoittaa hänen nimensä ihmisille (Matt. 11:27). Hänen olemisensa Isän kanssa ja Isässä on iankaikkinen: ”Ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä” (Joh. 17: 5).

JUMALIHMINEN

Jumalaihmisenä hänellä oli kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen. Hän oli kuitenkin vain yksi persoona. Hänen jumaluudestaan on todisteita. Jeesus itse sanoo: ” Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo” (Joh. 16:28), ja toisaalla: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin” (Joh. 8:58). Apostoli Pietari tunnisti ja tunnusti Jeesuksen Jumalihmiseksi: ” Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, Jumalan Voideltu” (Luuk. 9:20).

Ortodoksisen kirkon opin mukaan Kristuksessa on yhdistynyt kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen, yhteen sulautumatta ja muuttumatta, jakautumatta ja eroamatta. Yhteen sulautumaton tarkoittaa sekoittumatonta ja muuttumaton sitä, että jumalallinen luonto ei ole muuttunut inhimilliseksi eikä päinvastoin. Jakaantumaton tarkoittaa, että jumaluus ja ihmisyys eivät muodosta kahta erillään olevaa persoonaa. Tämä yhdistyminen on keskeytymätöntä.

Vaikka ihmiset pitivätkin Jeesusta Joosefin ja Marian poikana, monet tunnistivat hänet Jumalan Pojaksi eri tavoin. Idän viisaat miehet tunnistivat hänet tähdestä, joka ilmestyi Idässä ennen hänen syntymäänsä. Betlehemin paimenet tunsivat hänet, kun enkelit selvästi kertoivat heille, että Vapahtaja oli syntynyt Daavidin kaupungissa. Pyhän Hengen erityisestä ilmoituksesta Simeon ja Hanna tunsivat hänet, kun hänet neljänkymmenen päivän ikäisenä tuotiin temppeliin. Jordanilla, Johannes Kastajalle Herran kasteen yhteydessä, paljastui asia Pyhän Hengen laskeutuessa hänen ylleen kyyhkysen muodossa, ja Isän äänen todistaessa taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt.3:17). Saman äänen kuulivat apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes Kristuksen kirkastumisen yhteydessä Taaborin vuorella: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” (Mark. 9:7). Näiden lisäksi monet tunnistivat hänet hänen opetuksensa ylivertaisuudesta, ja erityisesti hänen tekemistään ihmeistä.

Pietari tunnisti Filippuksen Kesareassa hänen jumaluutensa:” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika” (Matt.16:16). Jeesus parannettuaan sapattina sanoi: ” ”Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä” (Joh. 5:17). Suuren neuvoston edessä Jeesus vastasi kun häneltä kysyttiin, onko hän Kristus: ”Itsepä sen sanoit” (Matt. 26:64).

Jumaluus käy myös ilmi apostolien todistuksista. ”Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena” Room. 8:32). ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa” (Joh.1:14). Jumalisuuden salaisuus on siinä, ”Hän ilmestyi ihmisruumiissa”(1. Tim. 3:16).

Kristuksessa asui koko jumaluuden täyteys (Kol. 12:9). ”Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: – Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä” (Hepr.1:6). Apostolit huusivat avuksensa Jeesuksen nimeä totisen Jumalan nimenä (Apt. 1:24; 7:59 – 60; 22:16; Room. 10: 13;  1.Kor. 1:2; 2. Kor. 12:8. ym).

Kirkon todistus Kristuksesta Jumalan Poikana käy ilmi lyhyistä uskontunnustuksista kasteen yhteydessä Kirkon alkuaikoina, ja erityisesti nikealais-konstantinopolilaisesta uskontunnustuksesta. Samoin paikalliskirkkojen uskontunnustukset ilmaisevat sen. Asia käy ilmi myös juhlapäivien pyhien toimitusten lyhyistä ylistysveisuista, samoin harhaoppisten, Jeesuksen jumaluuden kieltäneiden, erottaminen Kirkosta. Marttyyrit todistivat verellään uskostaan Kristukseen Jumalan Poikana.

Uskontunnustuksen mukaan Jeesus Kristus ”astui alas taivaista”. Jumalana hän on kaikkialla, aina taivaassa ja aina maan päällä. Mutta maan päällä hän oli ennen näkymättömänä, vasta myöhemmin hän ilmestyi maan päälle lihassa. Tässä mielessä sanotaan, että hän astui alasta taivaasta. Jeesus sanoo tästä itse: ” Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika” (Joh.2:13). Hän tuli maan päälle ” meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden”. ”Meidän ihmisten tähden” tarkoittaa sitä, ettei hän tullut vain jonkin kansan tai joidenkin tiettyjen ihmisten tähden, vaan meidän kaikkien ihmisten tähden universaalisti. ”Meidän pelastuksemme tähden” taas tarkoittaa, että hän tuli maan päälle pelastamaan meidät synnistä, kirouksesta ja kuolemasta.