Inkarnaatio – Jumalan ihmiseksi tulo

Jeesuksen Kristuksen opetus sisälsi Jumalan valtakunnan evankeliumin, toisin sanoen opin pelastuksesta ja autuudesta. Saman, joka on nyt ortodoksisen kirkon oppi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark.1:15). Kristuksen oppi pelastuksesta toteutuu meissä, kun otamme sen sydämeemme ja vaellamme sen mukaan. Sillä aivan kuten ensimmäisten ihmisten vastaanottamat paholaisen valheelliset sanat tulivat heissä synnin ja kuoleman siemeneksi, niin myös päinvastoin ihmisten sydämiinsä ottamat todelliset Kristuksen sanat tulevat heissä pyhän ja kuolemattoman elämän siemeneksi. Apostoli Pietarin sanojen mukaan: ”Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.” (1. Piet.1:23). Saavutamme Kristuksen elämän kautta pelastuksen häntä jäljittelemällä. Sillä hän sanoo: ” Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua”(Joh. 12:26).

Inkarnaatio tarkoittaa Jumalan ihmiseksi tulemista. Jumalan Poika omaksui ihmismuodon, syntyi ihmiseksi ilman syntiä ja lakkaamatta olemasta Jumala. Johanneksen evankeliumi toteaa: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14). Uskontunnustuksessa sanotaan ensiksi, että Jumalan Poika tuli lihaksi, ja sen jälkeen, että hän tuli ihmiseksi. Näin siksi, ettei kukaan kuvittelisi, että Jumalan Poika omaksui vain lihan tai ruumiin, vaan että myönnettäisiin hänen olevan täysin ihminen, jolla on ruumis ja sielu. Raamattu sanoo tästä: ”Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus”(1.Tim.1:5). Hänessä kuitenkin oli kaksi luontoa erottumatta toisistaan ja sekoittumatta toisiinsa, jumalallinen ja inhimillinen, joita vastaavasti hänellä oli myös kaksi tahtoa. Kuitenkin hän oli vain yksi persoona, Jumala ja ihminen yhdessä, toisin sanoen Jumalihminen

Inkarnaation, ihmiseksi tulon merkitys on siinä, että ilman sitä Jumalaihminen ei olisi voinut elää maan päällä eikä kuolla ristinpuulla. Lihaksitulemisessa yhtyivät Jumaluus ja ihmisyys samassa persoonassa ikuisiksi ajoiksi. Näin välitystehtävä tuli mahdolliseksi. Jumalan ihmiseksi syntyminen on ihmisen ja Jumalan välisen liiton palauttamisen perusta ja alku. Jeesuksen persoonassa Jumala ja ihminen kohtaavat toisensa, sopivat keskenään ja tulivat yhdeksi. Se ohjasi ihmiset läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa, ei vain hengen, vaan ruumiinkin puolesta. Ihmisyys jumaloitui Jeesuksen persoonan kautta. Kaikki tulivat Jumalan yhteyteen hänen kauttaan, ja kaikki tulevat yhdeksi.

Kirkkoisä Irenaeus sanoo Jumalan ihmiseksi tulemisesta: ”Jumala tuli sanomattomasta hyvyydestään siksi, mitä mekin olemme, että hän myös meidät tekisi siksi, mitä hän on.”

Pyhä Atanasios ilmaisee saman ajatuksen sanomalla: ”Sana tuli ihmiseksi, että me jumaloituisimme.”

Pyhä Gregorios Suuri sanoi: ”Sinä, Kristus, olit Jumala iankaikkisuudessa, ihmiseksi tulit meille viimeisinä päivinä, jotta minä sen jälkeen, kun sinä itse tulit ihmiseksi, tulisin Jumalaksi. Jumala tuli ihmiseksi ja ihminen jumaloitui.”

Jeesus oli synnitön, eikä voinut kuolla lopullisesti, niin kuin ihminen, sillä ”kuolema on synnin palkka” (Room. 6:23). Jeesuksen maallinen elämä on sovintouhri ihmisten puolesta. Jeesuksen ristinkuolema on erityisesti sovintouhri. Siksi häntä nimitetään Vapahtajaksi ja Lunastajaksi.

Vanhassa Testamentissa uhrin esikuvana on karitsa (Jes. 53:7). Uudessa Testamentissa Jeesusta nimitetään Karitsaksi 29 kertaa. VT: ssa synnit siirrettiin uhrattaessa viattomiin eläimiin. Niiden veri korvasi syntisen kuolemaa, toisin sanoen se oli lunastusrangaistus, joka vapautti ihmisen syyllisyydestä. Jeesuksen uhrikuolemasta ennustaa profeetta Daniel (Dan.9:24). Johannes Kastaja näki Jeesuksen lunastajana: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”(Joh.1:29)

Jeesus itsekin viittaa tähän: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta … Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta… Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä” (Joh.10:11, 15, 18). ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne”(Luuk.22:20).

Apostolit ymmärsivät Kristuksen kuoleman uhriluonteen: ”Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä” (1. Piet.1: 18-19).

Kirkko opettaa, että Kristuksen kuolema on ihmisen lunastus- ja sovitusuhri. Liturgian veretön uhri perustuu tähän uhriin..

Elämällään Jeesus toteutti sen, mihin ihmiskunta oli kutsuttu, kuuliaisuuteen Jumalan edessä. Ihmisen synti on tottelemattomuus Jumalaa kohtaan. Jumalan vanhurskas tuomio tuomitsi synnin. Pelastustoiminnan tuli olla päinvastainen kuin ihmisen lankeemukseen johtanut. Aadam oli tottelematon, Kristus oli kuuliainen Jumalan käskylle. Jeesus otti palvelijan muodon ja osoitti täydellistä kuuliaisuutta Jumalalle kärsimällä kaikki Jumalan hänelle määräämät surut, kärsimykset ja kuoleman.

Jeesuksen risti oli itsensäkieltämisen ja kuuliaisuuden risti, kärsimysten ja murheiden risti, aina kuolemaan asti. Näistä Raamattu puhuu käyttäen ilmauksia ”Jeesuksen lihan päivät” (Hepr. 5:7; nykyinen käännös: ihmiselämänsä päivinä), ”Jeesuksen kärsimykset” (1.Piet.1:11) sekä ”nöyryytyksen ja tyhjentymisen tila”(Fil. 2:7).

Vapahtaja kielsi kokonaan oman tahtonsa, sovitti ihmisten tottelemattomuuden ja syyllisyyden. Näin hän ansaitsi elämän koko ihmiskunnalle. Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme (Gal.3:13) ottamalla päällensä koko maailman synnit ja syyllisyyden vapaehtoisesti. Hän kärsi myös syntien rangaistuksen, kuoleman. Vapahtajamme koki myös täydellisen hylkäämisen ihmisten ja Jumalan taholta.

Kristuksen uhri on täydellinen hyvitys Jumalan edessä, sillä uhrin kantoi ihmiseksi tullut Jumalan poika. Kristus kärsi ja kuoli täyttääkseen Isänsä tahdon vapaehtoisesti, kenenkään pakottamatta. Kristuksen antama rakkauden uhri kohdistui koko maailmaan, kaikkeen Jumalan luomaan.

Hänen uhrinsa sisältää myös syntisenä olemisen päättymisen, kuten apostoli Paavali sanoo (1.Kor.1:30). Kristuksen veri puhdistaa omatuntomme kuolleista teoista. Uhri on iankaikkisesti voimassa ja koskee kaikkia syntejä syntiinlankeemuksesta maailmanloppuun asti. Uhri sovitti ihmiset Jumalan, ja Jumalan ihmisten kanssa.

Sovitus tarkoittaa, että Jumala poisti ihmiseen kohdistuneen vihan ja tuomion, jolloin ihmisen suhde Jumalaan muuttui. Kaikilla on nyt Kristuksen kautta anteeksianto synneistä. Kristuksen uhrilla on merkitys kaikkeen siihen, mitä synti saa aikaan. Kerran synti hävitetään kokonaan. Jo nyt uhri uudistaa ihmistä ja luomakuntaa. Viimeisenä myös kuolema hävitetään lopullisesti. Uhri on kaiken hyvän lähde. Sen kautta olemme Jumalan perillisiä.