Eettinen elämä kastettuna

Etiikan tehtävänä on auttaa ihmistä näkemään Jumalan tahdon mukaisen elämän ääriviivat, ja siten olla tukena ihmiselle hänen pyrkiessään säilyttämään kasteen liiton rikkomattomana. Kirkko ja erityisesti Raamattu ohjaavat meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään.

Kaste liittää ihmisen Jumalan pelastusteon yhteyteen, ja mahdollistaa poispääsyn tuonelasta, mutta vain siinä tapauksessa, että ihminen pysyy kuolemaansa asti kasteen liitossa. Paha yrittää nimittäin myös vetää ihmisiä puolelleen, ja Jumalasta luopuneet ihmiset ovat sen saalista. (1 .Piet.5: 8 9)

Ihmisen osana tässä maailmassa on kasteen sinetin varjeleminen, ts. pysyminen kiinni Kristuksessa, Kirkossa ja tulevan iankaikkisen elämän toivossa. Tähän hän saa apua itse Jumalalta. Jumala on lähettänyt Pyhän Henkensä johtamaan Kirkkoa, joka on perustettu maan päälle tukemaan ihmistä taistelussa pahaa vastaan, eikä Kirkkoa voi mikään mahti maailmassa tuhota. Kirkon yhteydessä eläen on pelastuminen mahdollista. (Matt.16:18 19) Kirkon ulkopuolella olevien ihmisten kohtalon määrää yksin Jumala, jolle kaikki on mahdollista.

Kaste on alku kristillisen kasvun tiellä. Tarvitaan kasvatusta ja harjoitusta sekä taistelua synnillisiä taipumuksia vastaan. Kaste merkitsee vastausta siihen, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme. Voittoa kuolemasta ei saavuteta passiivisella osallistumisella. Tarvitaan uskoa sekä syvää kaipausta kuolla Kristuksen kanssa. Se merkitsee jatkuvaa taistelua, askeesia. Vasta kun kaikki maailman elementit kuolevat sisimmässä, voi tehokkaasti taistella pahaa vastaan ja toteuttaa epäitsekästä rakkautta kirkon elämässä. Pelastus, pyhittyminen ja jumaloituminen toteutuvat täydellisesti ja objektiivisesti kirkossa ja ovat sidoksissa kasteeseen ja Eukaristiaan. Niistä riippuu pelastuksemme. Se, joka ei täytä kastelupaustaan, “on kutsuttu, mutta ei valittu”. Niin kuin Jeesuksen parannusihmeet, myös sakramentit, erityisesti kaste ja Eukaristia, välittävät uskovalle syntien anteeksiannon ja osallisuuden valtakunnan uudesta elämästä (Mk 2:10; Joh 5:14). Kaste, ykseyden sakramentti Kristuksessa, tarvitsee ollakseen täydellinen, moninaisuuden sakramentin, Eukaristian.

Kristittynä eläminen merkitsee jatkuvaa uudistumista. Se edellyttää pakoa maailmasta. Kreikkalaiset isät käyttävät siitä nimitystä anakhoresis. Sillä ei tarkoiteta tietyn paikan jättämistä, vaan luopumista turhuuksista ja houkutuksia täynnä olevasta ympäristöstä. Käytännössä se merkitsee kieltäytymistä aistillisista ja maallisista iloista, toisin sanoen kaikesta siitä, mikä estää kristityn hengellistä kasvua. Näin ollen se on paheista ja viettelevästä ympäristöstä luopumista, vapaehtoista köyhyyden valitsemista ja väärän uskonnollisen elämän hylkäämistä.

Kastettuja kehotetaan säilyttämään kasteen armo. He ovat armon astioita. Turmelukselle ei saa antaa valtaa. Armon tuli kasteessa kuluttaa täysin rikkomukset ja puhdistaa ja pyhittää ruumiin. Ruumis voitelun kautta sinetöidään pyhäksi, Jumalan temppeliksi, jossa Jumalaa tulee palvella uhrein. Kristittyjen uhri on ruumiin ja sydämen pyhittäminen. Kastettuihin painettu elämän sinetti saa synnin pakenemaan. Kastetuilla on voitelun välittämä totuus, joka erottaa heidät jumalattomista ja epäuskoisista.

Kristityiltä edellytetään, että he vapaasti vastaavat Jumalan armoon uskossa ja kuuliaisuudessa ja pyrkivät saamaan ja säilyttämään Pyhän Hengen sydämissään. Vain Hengen voiman kautta on mahdollista elää pyhää elämää Kristuksen herruudessa. Kasteessa saadun lahjan ei saa antaa peittyä syntiin ja tämän maailman asioihin, vaan tulee kasvaa Kristuksessa. Kasteen armo on luovuttamaton ja henkilökohtainen ja se on kaiken kristillisen elämän perusta. Kaikki sakramentit, erityisesti kaste ja Eukaristia, ovat oleellisia Kristuksen Ruumiin jäsenyydelle. Jos niitä ei oteta vakavasti, ne ovat vain mahdollisuus.

Mitä enemmän ihminen tuntee Jumalaa, sitä enemmän hän on ihminen. Jumalan työtoverina hän omalta osaltaan toteuttaa Hänen kaitselmuksensa kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on saada aikaan harmonia ja rauha koko maailmankaikkeudessa. Kastettu on uudistunut ja jumalallistunut. Koko hänen elämällään on uusi merkitys. Jumala asuu hänessä, uudistaa häntä, luo uutta ja antaa uutta elämää. Pyhän Hengen temppelinä hänestä tulee täällä maan päällä Jumalankantaja.