Tsasounan suunnalta

WWW. TSASOUNA. NET

    Gregorios Palamaksen sunnuntaina

Mk. 2:1–12

Tänään vietämme Gregorios Palamaksen sunnuntaita ja kuulemamme evankeliumi muistuttaa meitä kolmesta asiasta. Ensiksikin Jumalan sana osoittaa meille, että useimmat sairauksiemme syyt löytyvät perimmiltään meidän sisäisestä minästämme, meidän asenteistamme ja suhtautumisestamme syntiin. Siksi todellista parantumista ilmenee siellä, missä vapaudutaan synnistä, sielun rasituksesta ja kaikesta luonnonvastaisuudesta. Tähän viittaavat Jeesuksen sanat halvaantuneelle: “Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Eräälle parantuneelle Herra sanoi: “Älä enää syntiä tee, ettei sinulle mitään pahempaa tapahtuisi”.

Toinen asia, johon Vapahtajamme tahtoo meidän kiinnittävän huomiomme, on esirukous. Yhteisen uskon ja rukouksen kautta Jumala kohdistaa armovoimansa häneen, jolle parannusta ja anteeksiantoa pyydetään. Tähän perustuu seurakunnan yhteisyys ja voima. Evankeliumi kertoo: “Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi Hän halvatulle”. Herra paransi halvaantuneen hänen ystäviensä uskon tähden.

Tällaisia ystäviä mekin tarvitsemme. Olemme saaneet nimemme jonkun kirkon pyhän mukaan. Hänestä tulee meille Kristuksen seuraamisen esikuva ja samalla taivaallinen esirukoilijamme. Pyhät ovat Kristuksen ystäviä ja samalla myös meidän ystäviämme. Heidän rukouksiinsa liittävät omat rukouksensa täällä ajassa vaeltavat ystävämme. Kaikkialla, missä näin on, toteutuu Herran lupaus: “Kaiken, mitä te anotte rukouksessa uskoen, te saatte”.

Kolmas asia, johon tämän paastonajan evankeliumi tahtoisi meidän kiinnittävän huomiomme, on se, “että ilman uskoa on mahdoton olla Jumalalle otollinen”. Jumalan luo tulevan täytyy uskoa Häneen.

Uskoa tarvittiin myös halvaantuneelta, joka etsi parannusta Jeesukselta ystäviensä uskon turvin. Vain Jumala yksin antaa syntien anteeksiannon ja parannuksen.

Tätä sunnuntaita nimitetään Gregorios Palamaksen sunnuntaiksi. Pyhä Gregorios oli Tessalonikan arkkipiispa ja eli ja vaikutti 14.vuosisadalla. Äsken kuulemamme tropari kuvasi Gregoriosta oikean uskon valoksi, kirkon opettajaksi ja tueksi, erakkojen kaunistukseksi ja ihmeidentekijäksi. Näin paaston alussa pyhä Gregorios on asetettu meille oikean paaston opettajaksi.

Paastokilvoitus on apukeino pyrkiessämme täydellistymiseen ja ihmisluonnon jumaloitumiseen. Kirkon käsityksen mukaan ihmisluonto kilvoituksen kautta asteittain täydellistyy ja jumaloituu. Paastokilvoitus on paluuta paratiisin tilaan. Pyhä Gregorios on puhunut ja opettanut Taaborin valkeudesta, jonka opetuslapset näkivät Vapahtajan kirkastumisihmeessä vuorella. Gregorioksen opetuksen mukaan Herramme tuolloin osoitti opetuslapsille, millaisen meidän henkemme puvun tulee olla lähestyessämme Jumalaa. Taaborin valkeus osoittaa myös sen, millaisen sielun kauneuden mahdollisuuden Aadam oli menettänyt synnin seurauksena. Tietä hengen kirkastumiseksi meissä kutsutaan jumaloitumiseksi. Ihmisen sielussa on Jumalan kuva ja hänen hengessään mahdollisuus Jumalan kaltaisuuteen. Pyhät isät opettavat, että Jumala tuli Kristuksessa ihmiseksi, jotta ihminen voisi asteittain kehittyä kohti Jumalan kaltaisuutta. Jumalan Poika tuli ihmisen pojaksi, jotta ihmisen pojat voisivat tulla Jumalan Pojiksi. Jumaloituminen on uskonelämään oleellisesti liittyvää ja kaiken kilvoituselämän päämäärä.

Kirkko erityisesti paaston aikana rukoilee ihmisen jumaloitumisen ihmettä, kirkon hengellisen elämän korkealla olevan tavoitteen toteutumista. Sitä kohti olemme matkalla. Jumaloituminen ei ole vain oppia ja teoriaa, vaan ihmisen kilvoituksen jatkuvaa tapahtumaa.

Tämä tie vaatii uskoa. Jeesus ihaili halvaantuneen ystävien uskoa Juuri sen vuoksi, että “Hän näki heidän uskonsa, Hän teki parannusihmeen. Usko ei anna koskaan periksi. Usko on kekseliäs, hedelmällinen ja täynnä ideoita. Usko pitää pilkkanaan esteitä. Jos tie on suljettu, usko etsii toisen tien, niin kuin ilmenee halvaantuneen ystävien toiminnassa. Kun ei ollut muuta mahdollisuutta päästä Jeesuksen luo, he repivät katon auki. Nämä miehet saavat jokaisen selvästi ymmärtämään, että kristillinen usko on jotain enemmän kuin kurkotusta pimeään. Se on määrätietoista pyrkimystä päästä yhteyteen Jeesuksen kanssa.

Halvaantuneen ystävät eivät halunneet vain itse nähdä Jeesuksen, vaan halusivat tuoda kanssaan jonkun, joka ei voinut muuten tulla. Aloitamme tuomalla itsemme Kristuksen luo. Mutta emme saa pysähtyä vain siihen. Tuotuamme itsemme meidän tulee tuoda myös muita. Suurin lahja, jonka ihminen voi toiselle antaa, on Kristus. Voimme kantaa lähimmäisiämme Kristuksen luo rukouksissamme.

Evankeliumin miehen halvaantuminen oli ulkoinen ilmentymä syyllisyydestä ja sisäisestä halvaantumisesta. Synti on suurin halvaannuttaja. Se halvaannuttaa koko ihmisen, ruumiin ja sielun.

Tulemme tänään Jeesuksen luo tuntien elämän paineita elämässämme. Jeesus sanoi: “Minä olen tullut, jotta teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys”.

Tulemme Jeesuksen luo synnin ja syyllisyyden halvaannuttamina ja lähdemme anteeksisaaneina. Tulemme Jeesuksen luo tuskan ja pelon halvaannuttamina. Lähdemme rauhallisina, sillä “Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi”.

Tulemme Jeesuksen luo heikkouksiemme halvaannuttamina ja lähdemme täynnä voimaa. “Kaiken minä voin Kristuksessa, joka vahvistaa minua”, pyhä apostoli Paavali sanoi. Tulemme Jeesuksen luo yksinäisyydentunteen halvaannuttamana, mutta lähdemme löydettyämme ystävän, joka rakastaa ja pitää huolta.

Tulemme mielenmasennuksen halvaannuttamana ja lähdemme toivon täyttämänä, toivon, joka saa alkunsa Jumalasta, joka rakasti maailmaa niin paljon, että “ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi Hänet meidän edestämme”.

Tulemme Jeesuksen luo epäilysten halvaannuttamana, lähdemme totuuden löytäneinä. “Minä olen tie, totuus ja elämä, eikä kukaan tule Isan luo muuten kuin minun kauttani”, Jeesus sanoi.

Tulemme surun halvaannuttamina ja lähdemme iloiten. “Nämä minä olen puhunut teille, että minun iloni olisi teissä ja jotta teidän ilonne olisi täydellinen”.

Tulemme Jeesuksen luo kuoleman pelon halvaannuttamina, lähdemme iankaikkisen elämän varmuudessa.

Kristuksen voiman kautta voimme nousta mielen, sielun ja hengen halvaannuksesta ja kävellä uuteen elämään, terveeseen ja täydelliseen.

Pyhä Gregorios on opettanut armosta voimana, jonka me otamme vastaan ylhäältä vuodatettuna lahjana. Näistä armovoimista tulemme osallisiksi kohta nauttimissamme Pyhissä Lahjoissa, voidaksemme toteuttaa kutsumustamme, voidaksemme kulkea täydellisyyden tietä, voidaksemme elää todellisina kristittyinä, voidaksemme olla todellisia ystäviä lähimmäisillemme, voidaksemme olla oikeita esirukoilijoita.

Näitä Jumalan armolahjoja lähestykäämme Jumalan pelossa, uskossa ja rakkaudessa.

Aamen.