29.helluntainjälkeinen sunnuntai

Tsasounan suunnalta

WWW. TSASOUNA. NET

29.helluntainjälkeinen sunnuntai

Lk. 18:18—27

Elämme parhaillaan joulupaaston aikaa. Lähestyvä juhla saa mielemme hiljentymään ja herkistymään ajatellessamme Jumalan rakkautta meitä ihmisiä ja maailmaansa kohtaan. Lähestyvän joulun sanoma on ennen kaikkea sanomaa Jumalan rakkaudesta ja sen kautta meille on annettu lupaus iankaikkisestaelämästä. Kiitollisuus täyttää mielemme.

Tämän päivän evankeliumin miestä askarrutti kysymys iankaikkisesta elämästä. Tuo mies oli poikkeuksellinen ihminen. Hän ei ollut kurjuuteensa lohdutusta hakeva ihmispoloinen, eikä parannusta tarvitseva sairas, vaan rikas hallitusmies. Hän ei halunnut muiden kirjanoppineiden tavoin viisastelevilla kysymyksillä saattaa Vapahtajaamme vaikeuksiin, vaan vilpittömästi etsi vastausta kysymykseen iankaikkisesta elämästä. Tämän miehen polttavan ongelman tulisi olla meille tämän aikakauden ihmisillekin yhtä polttava: Mitä minun pitää tehdä päästäkseni iankaikkiseen elämään?

Jokaisen ihmisen päämäärä ja elämän tarkoitus on iankaikkinen elämä, yhteys Jumalaan. Sitä varten meidät on luotu. Ja näin joulun alla ajatuksemme keskittyvät Betlehemin syntymätapahtumaan ja Jeesukseen, Jumalaan, joka tuli ihmiseksi, jotta me saavuttaisimme tuon päämäärämme.

Jeesuksen vastaus tuolle nuorelle miehelle oli hämmentävä. Ensiksikin hän kieltää puhuttelemasta itseään hyväksi, sillä puhuttelu “hyvä” kuului juutalaisessa kielenkäytössä yksinomaan Jumalalle, eikä kenellekään maallisista opettajista.

Tuo hallitusmies ei tunnistanut Jeesusta Jumalan Pojaksi, jolloin tuo sana “Hyvä” olisi ollut paikallaan. Nyt tuo sana oli vain sanahelinää, ontto puheenparsi, vailla merkitystä, joka siihen sisältyy. Varsinaiseen ongelmaan annettu Jeesuksen vastaus on yksinkertainen ja selkeä ohje tuntea Jumalan käskyt ja noudattaa niitä.

Iankaikkiseen elämään pääseminen on jotain käytännön elämässä tapahtuvaa. Se on Jumalan tahdon toteuttamista arkielämässä. Tuo nuori mies oli aina täyttänyt uskonnolliset velvollisuutensa, ollut kunnon kansalainen ja nuoruudestaan saakka noudattanut kymmenen käskyn kieltoja ja ohjeita. Siitä ei hänelle kuitenkaan ollut apua, koska hän joutuu nyt pyytämään ongelmaansa apua Jeesukselta.

Jeesus ymmärtää ja näkee miehen nuhteettomaan vaellukseen sisältyvän puutteen ja niin Hän antaa miehelle aivan henkilökohtaisen käskyn ja ohjeen. Hänen elämästään puuttui tärkein ja keskeisin asia: rakkaus. Juuri rakkaus on Mooseksen lain ja kaikkien profeettojen julistuksen ja opetuksen ydin ja summa. Ilman rakkautta käskyjen noudattaminen on turhaa.

Siksi Jeesus haluaakin auttaa hallitusmiehen rakkaudettomuuden umpikujasta antamalla hänelle käytännöllisen käskyn seurata Jeesusta.

Seuraamalla Jeesusta me voimme oppia, mitä rakkaus Jumalan ja ihmisiin merkitsee. Seuraaminen on mahdollista vain, jos olemme vapaat seuraamaan. Mikään ei saa olla esteenä. On luovuttava kaikesta, mikä on todellisen rakkauden, Kristuksen seuraamisen, esteenä.

Hallitusmies joutui vaikean ongelman eteen, sillä häntä sitoivat rikkaudet ja omaisuus. Niihin hän oli kiintynyt ja siksi hänen tulisi irtaantua niistä. Ja se oli hänelle vaikeaa. Jos hän olisi pystynyt luopumaan, hänellä olisi ollut “aarre taivaissa” ja tuo ratkaiseva askel olisi merkinnyt hänelle iankaikkista elämää.

Jos tuo mies olisi tunnistanut Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hän olisi varmastikin noudattanut käskyä luopua omaisuudestaan. Mutta hän ei tunnistanut, vaan piti häntä yhtenä juutalaisten opettajista, tulkitsijoista ja saarnamiehistä, jonka opetukset tuntuivat liian vaikeilta toteuttaa, ja “niin hän tuli kovin murheelliseksi, koska hän oli rikas” ja meni pois.

Meidän aikamme maailma kunnioittaa elintasoa ja aineellisia arvoja. Meihin tämän ajan ihmisiin voidaan soveltaa Jeesuksen sanaa niistä, joilla on tavaraa ja mammonaa. Jos ei ole, niin ainakin olemme tavoittelemassa niitä. Muussakin mielessä olemme hallitusmiehen kaltaisia. Pyrimme kyllä ulkonaisesti täyttämään yhteiskunnalliset ja uskonnolliset velvollisuutemme. Tunnemme kuitenkin, ettei se vielä riitä. Meiltä puuttuu vielä “tuo yksi”, todellinen rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin, ellemme ole valmiita luopumaan aineellisesta: taloudellisista eduista tai omasta mukavuudestamme, jos Kristus ja hänen seuraamisensa sitä vaatii meiltä. Muutoin puheemme ja elämämme on hurskastelua.

Jos ajattelemme todella vakavasti näitä asioita, me emme voi kuin yhtyä tuskaisina evankeliumin sanoihin: Kuka sitten voi pelastua?

Nyt niin kuin silloinkin on Kristuksen vastaus kysymykseen: Mikä ihmisille on mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.

Jumalalle on mahdollista pelastaa rakkaudettomuudesta ja ahneudesta. Hänen armovoimansa tulee avuksemme aina kun käännymme Sitä Häneltä anomaan. Tuo voima on aina meille tarjolla Hänen kirkossaan, sen pyhissä sakramenteissa, erityisesti synninkatumuksessa ja P. Ehtoollisessa, uudistavana ja pyhittävänä. Kirkon elämän kautta me tulemme osallisiksi iankaikkisesta elämästä jo täällä näkyväisessä seurakunnassa kilvoitellessamme. Voimme saavuttaa korkeimmat kristilliset hyveet: uskon, toivon ja rakkauden, ja erityisesti tuon korkeimmankin: rakkauden. Mutta vain Jumalan avulla, sillä Hänelle on kaikki mahdollista. Siksi kantakaamme rukoukseemme koko sydämestämme sokean kerjäläisen tavoin Hänen puoleensa: Herra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua. Aamen.