Tsasounan suunnalta

WWW. TSASOUNA. NET

29. helluntainjälkeinen sunnuntai

Mt. 22:1–14

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tämän päivän evankeliumin vertaus kertoo, kuinka juhlien isäntä, kuningas, joka halusi järjestää häät pojalleen, lähetti kaksi kutsua jokaiselle, jotta jokainen saisi varmasti kutsun. Ensimmäisessä hän ilmoitti, että jokainen on tervetullut; ja toisessa, jonka hän lähetti juhlapäivänä, ilmoitettiin, että kaikki on valmista: “Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!”

Tulkaa! Tuo evankeliumin sana ilmaisee, että Jumala odottaa meitä. Hän odottaa meitä köyhiä, sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Hän odottaa elämän valtateitä kulkevia, muttei unohda syrjäteilläkään liikkuvia.

Niin kuin paimen etsii kadonnutta lammasta tai vaimo polvistuu lattialle etsiäkseen kadonnutta rahaa tai niin kuin isä odottaa tuhlaajapoikaansa jälleen kotiin palaavaksi, samoin Jumala aina etsii ja kutsuu.

Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina. Tulkaa te, jotka etsitte elämällenne tarkoitusta. Tulkaa te, jotka isoatte ja janoatte vanhurskautta. Tulkaa te, jotka horjutte synnin ja syyllisyyden taakan alla. Te, jotka olette ahdistuneita, ja tekin, jotka murehditte. Tulkaa tekin, jotka etsitte rauhaa ja täyttymystä.

“Tulkaa, sillä pöytä on ruokia täynnä. Syötetty vasikka on valmistettu, älköönkä yksikään lähtekö nälkäisenä pois. Kaikki tulkoot tästä hyvyyden rikkaudesta osallisiksi. Älköön kukaan parkuko synnintekojaan, sillä anteeksiantamus on haudasta ylösnoussut. Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät kuolemasta vapahtanut”.

Nämä tutut sanat olemme kuulleet pyhä Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnassa.

Lääkärit ja psykiatrit puhuvat siitä, kuinka sana “pitäisi” orjuuttaa ihmisiä. Minun pitäisi tehdä sitä tai tätä. Jos noita tehtäviä, joita “pitäisi” tehdä, kertyy ihmiselle liikaa, hänen kestokykynsä saattaa murtua ja hän sairastuu. Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että kristinusko on tällainen tyrannisoiva uskonto. Heille kristillisyys on vain sarja käskyjä. Sinun pitää tehdä niin, mutta sinun ei pidä tehdä noin.

Kristinusko ei kuitenkaan ole ensisijaisesti “sinun pitää tehdä näin”-uskonto, vaan se on uskonto, joka sanoo: “Tulkaa!”

Kristuksen yhteyteen vetävä voima ei ole sanoissa: “Sinun täytyy tai sinun ei pidä”, vaan Hänen sanoissaan: “Tulkaa minun tyköni!”

Tulkaa täyttymään Pyhästä Hengestä ja Jumalan voiman läsnäolosta.

Jos me tulemme Hänen luokseen, me teemme sen, mitä tulee tehdä, rakkautemme ilmauksena Kristusta kohtaan, emmekä niinkään sen tähden, että meidän täytyy tehdä sitä tai tätä.

Pyhä Johannes Krysostomos kirjoitti:” Hänen kutsunsa on ystävällisyyttä. Hänen hyvyyttään ei voi kuvata. Tulkaa kaikki minun luokseni, ei vain rikkaat, vaan myös köyhät, ei vain vapaat, vaan myös orjat, ei vain miehet vaan myös naiset, ei vain nuoret vaan vanhuksetkin, ei vain terveet vaan myös raajarikkoiset. Tulkaa, Hän sanoo, sillä heitä varten ovat Mestarin lahjat. Hän ei erottele orjia ja vapaita, eikä rikkaita eikä köyhiä. Tulkaa kaikki työtätekevät ja orjuutetut, Hän sanoo. Ja katsokaa, keitä Hän kutsuu!: noita, jotka ovat kuluttaneet voimansa lakia rikkoessaan, noita, jotka ovat syntiensä kahleissa, noita, jotka eivät voi kohottaa enää päätään; noita, jotka ovat täynnä häpeää, noita, jotka eivät voi enää ilmaista itseään. Ja miksi Hän kutsuu heitä? Ei käskeäkseen tai tuomitakseen heitä, vaan päästääkseen heidät tuskasta, poistaakseen heidän kahleensa”.

Kun Jeesus sanoo “tulkaa”, Hän ei seiso korkeiden, taivaaseen ulottuvien tikapuiden ylimmällä puolapuulla antamassa merkkiä kiipeämisen aloittamisesta, sillä Hän itse astui alas nuo tikapuut, tullakseen meidän luoksemme.

Uskontunnustuksessamme lausumme: “Joka meidän ihmisten tähden ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista ja tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja tuli ihmiseksi”.

Hän tuli luoksemme syntymällä luolaan. Hän tuli ja kuoli ristillä meidän edestämme. Hän tuli valmistamaan meille pelastuksen juhlapidot. Ja tänäänkin Hän lähettää palvelijoitaan viemään kutsuaan: “Tulkaa, sillä kaikki on jo valmista!”.

Tätä täynnä armoa olevaa kutsua ei hyväksytty: “Olen ostanut pellon, olen ostanut viisi paria härkiä, minä otin vaimon, en voi tulla, pidä minua estettynä”. Näin kuulemme toisessa evankeliumin kohdassa kutsuttujen esittävän verukkeitaan.

Tällainen oli vastaus tuolloin tuohon kutsuun, ja eiköhän vastaus ole usein samankaltainen omana aikanammekin, meidänkin päivinämme.

Elämämme suuri murhenäytelmä on siinä, että me hyväksymme vääriä kutsuja ja niin jäämme ilman noita pitoja, ilman yltäkylläistä elämää Kristuksessa ja tyydymme vähempään, joka häviää.

Tänäkin päivänä Jeesus itkee: “Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle. Mutta te ette ole tahtoneet”.

“Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina”. “Mutta en ole otollinen tulemaan”, vastustelemme.”Vaatteeni eivät ole sopivat, enkä osaa käyttäytyä Mestarin palatsissa”.

Ei sillä ole väliä. Kutsu koskee kaikkia. Hyvä sanoma on siinä, että meidän ei tarvitse olla täydellisiä voidaksemme tulla. Voimme tulla sellaisina kuin olemme, kaikkine synteinemme ja suruinemme, heikkouksinemme ja laiminlyönteinemme, ongelminemme ja ahdistuksinemme, Hänen, Ainoan, luo, joka voi antaa anteeksi ja parantaa meidät ja tehdä meidät arvollisiksi.

“Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!”

Kymmenen pitaalista tulivat ja he parantuivat. Sokeat tulivat ja saivat näkönsä. Halvaantuneet tulivat ja saivat takaisin terveytensä. Syntiset tulivat ja saivat anteeksiannon. Kuolleet herätettiin.

“Joka tulee minun luokseni, sitä minä en heitä pois”, Jeesus sanoi.

Jeesuksen luo tuleminen on tapaa elää.  Se alkaa kasteessa. Tämä elämäntapa velvoittaa meitä päivittäiseen yhteyteen Kristuksen kanssa, katumukseen, kuuliaisuuteen, Jumalan palvelemiseen ja rukoilemiseen, Raamatun lukemiseen ja säännölliseen Ehtoollisyhteyteen. Tuo elämäntapa edellyttää, että kuljemme päivästä päivään Jeesuksen kanssa. Se ei velvoita meitä vain tulemaan, vaan myös kulkemaan..

“Menkää kaikkeen maailmaan. Olkaa minun opetuslapsiani. Olkaa palvelijoitani. Olkaa valona maailmalle. Olkaa maan suola”.

Kukaan meistä ei ole näkevä kirkkaasti valaistua juhlasalia juhlaruokia eikä nauttiva osallisuuden ilosta tuossa ihmeellisessä juhlassa, ellemme luovu estelyistämme ja rohkene hyväksyä kutsua noihin pitoihin.

Ottakaamme vastaan Hänen kutsunsa ja voimme olla varmoja siitä, että viimeisenä päivänä olemme kuuleva: “Tulkaa minun Isäni siunatut, perimään se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman alusta asti”.  Aamen.