Pyhä Efraim Syyrialainen:Puhe profeetta Joonasta ja Niiniven katumuksesta
Ephräm d. Syrer († 373) Rede über den Propheten Jonas und die Busse der Niniviten. (Jonas 3,2. 3.) Generiert von der elektronischen BKV von Gregor Emmenegger / Diether Wegener Des heiligen Ephräm des Syrers ausgewählte Schriften / aus dem Syrischen und Griechischen übers. (Des heiligen Ephräm des Syrers ausgewählte Schriften Bd. 1; Bibliothek der Kirchenväter, 1. Reihe, Band 37, ss.311 -355) Kempten; München : J. Kösel : F. Pustet, 1919
http://www.unifr.ch/bkv/kapitel2449.htm
Suom. Raimo Sissonen.
1.Joonas saarnasi Ninivessä, juutalainen jumalattomien keskuudessa. Valtavana hän tuli kaupunkiin ja sai sen kauhistuttavilla puheillaan hämmingin valtaan. Hebrealaisen saarnaajan vuoksi pakanakaupunki joutui hämmennyksen valtaan ja joutui Joonaan vuoksi kuohukstin, Joonaan, joka oli merestä noussut. Kaupungissakin laineet kuohuivat meren tavoin. Merelle lähdettyään Joonas herätti siinä myrskyn, kuivalle maalle senjälkeen astuessaan hän sai sen kauhistuksen valtaan. Meri alkoi myrskytä, kun hän pakeni, maan valtasi kauhistus, kun hän saarnasi. Meri rauhoittui rukouksen avulla,maa katumuksen. Joonas rukoili suuren kalan sisällä ja niiniveläiset suuressa kaupungissa. Tällä tavoin rukous pelasti Joonaan ja niiniveläiset. Joonas pakeni Jumalaa ja niiniveläiset elämän puhtautta, mutta oikeudenmukaisuus vangitsi molemmat. Molemmat katuivat ja pelastuivat. Katumus suojeli Joonasta meressä ja niiniveläistä maalla.
2. Yksin ja omasta itsestään Joonas oppi,että katuvia tulee armahtaa. Armo antoi hänen persoonansa esikuvaksi syntisille; sillä samainkuin hän pelastui merestä,tuli hänen pelastaa hukkunut kaupunki. Kuten meren, kuohutti Joona Niiniven, hän joka oli merestä poistemmattu. Yksi ainoa heprealainen saarnaaja sai koko kaupungin hämmennyksen valtaan. Hän avasi suunsa ja antoi sen julistaa valitusta ja hän jakoi puheessaan kuolemaa kuulijoilleen. Heikko saarnaaja oli mahtavien kaupungissa. Hänen äänensi mursi kuninkaan sydämen, hän käänsi kaupunkilaisten päät. Kertomalla toivottomuudesta hän antoi heille vihan kalkin juotavaksi. Kuninkaat kuulivat ja peljästyivät, heittivät pois kruununsa nöyrtyen. Vaatteiden sijaan he pukeutuivat paastosäkkeihin. Korkea-arvoiset kuulivat ja sirottelivat tuhkaa päänsä päälle. Rikkaat kuulivat ja avasivat aarrekammionsa köyhille. Uskovaiset kuulivat myös ja jakoivat almuja velkakirjoil1a(huom.niita rikkirepien l. velat anteeksi antaen.). Rahanlainaajista tuli maksumiehiä ja velkojista anteeksiantajia, sillä jokainen piti omalla tavallaan huolta pelastuksesta. Kukaan ei enää ajatellut juonia tai pettämistä, kaikki taistelivat jaloa taistelua, sillä jokainen halusi pelastaa oman sielunsa. Varkaat kuuntelivat Joonaa ja antoivat ryöstösaaliinsa takaisin. Jokainen oikaisi itseään ja armahti lähimmäistään, kukaan ei oikaissut toisia, koska jokainen oikaisi itseään; näin siksi ,koska rangaistus koski kaikkia. Murhamiehet kuulivat ja huomasivat halveksineensa tuomarien kunnioitusta. Tuomarit kuulivat ja lopettivat tuomitsemisen. Tuomarit mykistyivät (uhkaavan) tuomion edessä. He eivät enää halunneet tuomita, jottei heitä oikeudenmukaisuuden mukaan tuomittaisi. Kaikki säteilivät nöyryyttä ja saivat sen kautta pelastuksen. Syntiset kuulivat Joonasta ja tunnustivat kaikki syntinsä. Kuvottava kaupunki luopui heti kuvottavuuksistaan. Valtiaat kuulivat ja julistivat alaisilleen vapauden Orjat kuuntelivat häntä oikealla tavalla ja kunnioittivat isäntiään paljon enemmän. Joonan äänen vuoksi arvokkaat rouvat nöyrtyivät, luopuen ylpeydestään ja pukeutuen katumussäkkeihin. Totista katumusta oli, kun loisteliaat naiset pukeutuivat nöyryyteen.
3. Verrattuna tuohon katumukseen on katumuksemme vain unennäköä, ja rukouksemme kuin varjo vain siitä rukouksesta, ja nöyrtymisemme kuin heikko kajastus heidän nöyrtymisensä rinnalla. Sillä harva
on tänä paastoaikana luopunut synneistään niiniveläisten tavoin. Niiniveläiset antoivat almuja, meidänkin tulee taipua köyhien painostuksen edessä. Niiniveläiset vapauttivat orjansa, armahtakaa (apua tarvitsevia) vapaita. Kun Joona lähetettiin tuohon syntiä täynnä olevaan kaupunkiin, johti oikeudenmukaisuus sen oikeamielisyyteen.Kauhistuttavilla julistuksilla hän lähetti sen matkaan, julistamalla sille tuhosta. Voimakkailla lääkkeillä varustettuna oli pelottava lääkäri lähetetty tähtän kivuliaiden tautien vaivaamaan kaupunkiin. Hän avasi lääkevarastonsa, näyttäen sen kaupungille ja se pelästyi, Armo ei ollut lähettänyt profeettaa siksi, että kaupunki tuhoutuisi, vaan voimakas sanansaattaja toi asukkaille katumuksen, näyttääkseen, että ahdistetun on itse huolehdittava pelastuksestaan. Hän sulki oven, saadakseen tietää, miten innokkaasti he sille kolkuttaisivat. Joonas julisti syyt ja ihmiset puhuivat hänen kanssaan ja uskoivat häneen, tämä oli todistuksena siitä, miten valtava katumuksen oli oltava, kaunistaakseen, ja siitä ,miten katuvan on käyttäydyttävä, kääntyäkseen, jotta jotta sitkeällä kilvoittelulla saavutettaisiin armahdus. Synnin sairaus oli hankittu vapaan tahdon avulla, eikä minkään pakotuksen kautta. Joonan kauhistuttava huuto pelästytti kuten miekka, jotta synnintekijä puhdistautuisi synnintilastaan. Parantamaan lähetetty lääkäri näytti sairaalle miekan. Kaupunki näki sen ja joutui hämmennyksen valtaan. Profeetta käyttäytyi teloittajana, ja sairaat nousivat ja kiiruhtivat katumaan. Miekan tavoin Joonan ääni hakkasi pois monivuotisen pahan. Hän oli lääkäri, jonka rangaistustoimet parantavat voimakkaammin kuin muiden lääkärien lääkintäkeinot. Toiset lääkärit imartelivat ja yrittivät parantaa, Joona saarnasi ja paransi. Viisaana hän käsitteli kansaa kovin uhkauksin. Hän oli sairaiden luona kävijä, jonka käynnit aiheuttivat pelkoa sairaissa. Sairas lähti vuoteeltaan, koska oli nähnyt tulevan rangaistuksen. He paranivat sairaudestaan: paheistaan, haluistaan ja himoistaan. Jokainen tukahdutti omat himonsa ja tuli tällä tavoin omaksi lääkärikseen.
4.Kuninkaiden pidot ja mahtavien illalliset loppuivat. Kun jopa lapsilta otettin pois maito, kuka silloin järjestaisi lounaan? Karjan he vieroittivat vedestä, kuka silloin joisi viiniä? Kuka pukeutuisi komeisiin vaatteistin kuninkaan pukeutuessa säkkiin? Kun paheelliset naiset naiset tulivat sävyisiksi, kuka silloin, kuka enää olisi palaamassa avioliittoon? Kun hekumoitsijat olivat kauhun vallassa, ketä siloin pilailu miellyttäisi? Kun ilonpitäjät itkivät, kenen mieleen tulisi silloin nauraa? Kun varkaat harrastivat oikeutta, kuka silloin tekisi väärin lähirnmäisilleen? Kun koko kau hun vallassa, kuka silloin ajattelisi vain oman talonsa vahtimista? Kulta oli lattialla, eikä kukaan sitä vienyt, aarteet olivat avoimesti nähtävillä,eikä niitä kukaan ryöstänyt. Keikarit pidättäytyivät katselemasta naisia, naiset heittivät pois koreutensa,jotta he eivät olisi pahennukseksi heihin katsahtaneille, sillä he olivat vakuuttuneita, että muuten tapahtuisi yleistä vahinkoa ja että jos he vihastuttaisivat toisia, myös itse joutuisivat kadotukseen. Kauniit eivät estäneet kaupunkilaisten katumusta. He olivat vakuuttuneita,että jos edistäisivät katumusta, he kaikki parantaisivat toinen toistaan ja paranisivat katumuksen kautta. Kukaan ei johdattanut toista syntiin, koska kaikki pakenivat sitä. Jokainen johdatti kaikkia rukoukseen ja katumukseen. Koko kaupunki oli yhtä ruumista, varjellen toinen toistaan tekemästä väärin läimmäistään kohtaan. Kaikki opettivat toisiaan, jotta heidät heidän itsensä kautta johdatettaisiin vanhurskauteen.
5. Kukaan ei rukoillut ainoastaan itsensä puolesta, vaan kaikki rukoilivat kaikkien puolesta. Koko kaupunki oli yhtenä ruumiina tuomittu tuhoon. Siveät eivät voineet elää yksin ilman syntisiä, sillä kaikki olivat jäseninä sidoksissa toisiinsa. Oikeamieliset rukoilivat syntisten puolesta ja syntiset oikeamielisille kirkastusta. Hyvät rukoilivat huono jen puolesta, jotta heidät pelastettaisiin ja huonot puolestaan rukoilivat, että hyvien rukoukset kuultaistin. Lasten itku sai koko kaupungin kyyneliin ja nuorison korotettu ääni sai aikaan kääntymyksen sydämissä ja mielissä. Kypsät miehet sirottelivat tuhkaa päälleen ja kunnianarvoisat vanhat naiset repivät kunniakkaita valkoisia hiuksiaan ja heittivät ne pois saaden aikaan häpeällistä kipua . Tämän nähdessään nuorukaiset valittivat vieläkin äänekkäämmin . Tämä liikutti keskusalttarin palvelijat itkuun.He valittivat niin, että heidät haudatttin muiden kanssa, käskijät käskettävien kanssa .Kunnianarvoisten vanhusten päät kaljuuntuivat (tukan repimisestä) valitushuutojen vuoksi. Äiti seisoi lastensa keskellä, jotka tarrautuivat hänen vaatteisiinsa, jotta hän heidät pelastaisi. Kauhun huudon kuullessaan pakeni poika äitinsä helmaan ja imeväinen painautui uhkaavan rangaistuksen edessä imettäjänsä rintaa vasten. Tuli päivä ja tuli yö, ja kaikki laskivat heille jäljelläolevan ajan pituutta. He laskivat menneitä päiviä, ja kun päivä oli vaipunut mailleen, he itkivät katkerasti, sillä taas oli osa heidän elämästään kadonnut. Loppuunkuluneen päivän myötä myös heidän sielunsa erkanivat. Lapset kysyivät kyynelsilmin äänekkäästi itkien vanhemmiltaan:” Sanokaa meille vanhempamme, kuinka monta päivää on vielä jäljellä niistä, jotka hebrealainen saarnaaja on meille määrännyt, ja mikä on se hetki, jonka hän on meille kuvannut, jolloin me elävinä vaivumme maanalaiseen tuonelaan? Minä päivänä tämä kaunis kaupunki sortuu perustuksiaan myöten ja milloin on viimeinen päivä, jolloin meitä ei enää ole? Mikä on se hetki, jolloin kauhistuttava pimeys saa meidät valtaansa ja minä päivänä maa kuulee huhun hukkumisestamme ja häviämisestämme näkyvistä?”
6. Vanhemmat vuodattivat katkeria kyyneleitä kuullessaan nämä sanat lastensa suusta, ja yhdistyivät toisiinsa puhuvina ja kuuntelevina sieluina, eivätkä vanhemmat voineet nyyhkytyksiltään puhua, silla kirottujen tuska oli sulkenut sanoilta tien ja se, että he itkivät rakkaitaan ,mykisti heidät, Jotta kuitenkin evät tuottaisi lapsilleen vielä enemmän tuskaa ja jotta nämä eivät määrätyn päivän pelosta kuolisi, tukahduttivat vanhemmat kuitenkin kyynelvirtansa ja pidättäytyivät säälimästä, jotta voisivat viisaast näihin kysymyksiin vastata ,lohduttaa lapsiaan. He pelkäsivät ilmoittaa päivän olevan lähellä ja lohduttivat lapsiaan kuten Abraham(Iisakia) profetiolla. Iisak kysyi uhrista ( 1 Moos 22:7), missä siihen tarvittava lammas oli. Jottei vastaisi huoaten, niin että uhri olisi epäpuhdas, sitoi hän hymyllä ainokaisen poikansa, kunnes veitsi oli korotettu. Kun Abraham näki kysymyksen liian vaikeaksi vastata ,hän vaikeni, ei kuitenkaan hiljaisena, ettei tekisi poikaa murheelliseksi. Ei hän täten paljastanut sitä, mikä oli kivuliasta, jotta ei suremisen vuoksi tulisi epäpyhäksi. Hän tuumi ,miten voisi rauhoittaa poikaansa ilmaisematta ,mitä tapahtuisi. Sen vuoksi hän profetoiden sanoi peitetyn salaisuuden, halutessaan olla ilmaisematta totuutta, ilmaisi sen selvästi. Hän pelkäsi sanoa:”Sinä se olet”, ja profetoi, että olisi olemassa toinen uhri. Hän uskoi Iisakin olevan uhri, mutta profetoi, ettei hän sitä olisi. Näinollen Abrahamin kieli tiesi enemmän kuin hänen sydämensä, sydän oppi kieleltä, joka yleensä oppi sydämeltä. Ymmärrys tuli tietäväiseksi, koska kieli oli profeetallinen; ymmärrys, joka yleensä opettaa, oli nyt kielen oppilaana. Abraham sanoi palvelijoilleen: ”Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne.”(1 Moos 22:5). Hän halusi pettää ,mutta hän ennusti, hän ei kuitenkaan ollut valehtelija, koska hän taisteli totuuden puolesta; hänen sanastaan tuli profetia, koska hän sen avulla tahtoi auttaa.
7. Samoin tekivät niiniveläisetkin lapsilleen. He käyttivät oveluutta saadakseen heidät vaikenemaan ja alkoivat itkien puhua rakastamilleen:” Jumala on hyvä ja armollinen, Hän ei syökse maahan luomaansa kuvaa. Kun kuvanveistäjäkin huolella varjelee veistostaan, kuinka paljon enemmän Hän Hyvä varjeleekaan elävää järjellistä kuvaansa. Lapsemme, kaupunki ei tuhoudu perustuksiaan myöten, meidän kaupunkiamme ei tuhota. Tuholla uhaten meitä kutsutaan katumukseen, ja takaisin elämän puhtauteen. Rakkaat lapsemme, kuinka usein olemmekaan teitä lyöneet ja kurittaneet. Sen olette kestäneet ja olette lyönneistä viisastuneet. Vitsa ei ollut vihan vitsa, jotta teidät olisi lannistettu. Kuritimme teitä, koska olitte tehneet väärin ja jälkeenpäin iloitsimme, kun olitte tehneet parannuksen. Itse olette ymmärtäneet, että kuritimme teitä rakkauden vuoksi, samoin olette tajunneet, että löimme teitä armeliaisuuden vuoksi. Rangaistus on auttanut teitä ja se on tehnyt teidät arvollisiksi perimään meidät. Lyöntien aiheuttama kipu, jonka kestitte, muuttui jälkeenpäin iloksi ja vitsan aiheuttama tuska muuttui makean lohdutuksen aarreaitaksi. Murheelliisuutenne muuttui täydelliseksi iloksi.
8. Oppikaa siis rakkaani, lyöntienne koettelemuksesta ja tunnistakaa vitsastanne ,jolla vanhempanne teitä kurittavat, että tämä Isä, joka meitä opettaa, tekee sen meidän parhaaksemme. Hän on vihassaan nostanut vitsansa, opettaakseen meille pelkoa. Sillä samoin kuin me vanhemmat rankaisemme teitä ja opetamme teille kuria saadaksemme teidät lopulta puolellemme, ja jotta kipu olisi teille hyödyksi, samoin opettaa meitä tämä Hyvä ja jakaa armahtavaisuuden aarteensa täydellisenä meille. Vitsallaan Hän tekee meille rakkautensa tunnetuksi, kurituksellaan Hän avaa meille aarteensa. Kun ymmärrätte, että me kuritamme teitä rakkauden vuoksi, miksi ette uskoisi Jumalan meitä rakkaudesta kurittavan? Kun rankaisimme teitä (vääryyksistänne), oli se ikäänkuin peili, josta näki, miten Laupeus ja Armo (Jumala) rankaisee. Rakkaamme, koko meidän rakkautemme teitä kohtaan ei pysty rakastamaan teitä kuten Jumala rakastaa ihmisiä. Rakkautemme teihin on Jumalan rakkautta paljon pienempi. Miten suuri Hänen rangaistuksensa onkaan, on Hänen armonsa sitäkin suurempi, sillä Hänen rangaistuksensa on annettu armoksi ihmisille. Lohduttautukaa siis, murheelliset lapset, ja hillitkää hieman kyyneleitänne. Kauhu otetaan meiltä pois ja rangaistus kulkee ohitsemme. Pian kaupunkimme on oleva lohdutettu, pelastettu ja nuhteeton sekä iloitseva, koska Hän näkee meidät, lapset, parannuksentehneinä.”
9. Tätä ja tämänkaltaista niiniveläiset puhuivat rakkailleen. Kun he olivat yrittäneet löytää lohtua, olivat he profetoineet rauhasta. Koska heistä heti oli tullut katuvia, he todella ennustivat. Todellisuudessa tapahtuneesta katumuksesta tuli totinen profetia. Lohdutuksista huolimatta he eivät lakanneet itkemästä, eivätkä luopuneet surusta. Pelko kannusti heitä vielä ankarampaan paastoon ja kauhu innokkaampaan rukoukseen. He huomasivat nimittäin erittäin viisaasti, miten paljon enemmän syntisen on murehdittava, kun vanhurskaatkaan eivät siitä luovu. Kun loppu oli lähellä, tuli kuningas esille (Joona 3:6) Nähdessään hänen paastosäkkinsä vapisi kaupunki, kuka rikkaista ei silloin olisi pukeutunut säkkiin. Myös kuningas itki nähdessiään koko kaupungin murheessa. Kaupunki itki kuninkaansa edessä nähdessään tuhkaa hänen päänsä päällä. Kuningas itki kaupunkia, koska se surupuvun vuoksi oli muuttunut mustaksi. Koska koko kaupunki vuodatti kyynelvirtoja ,liikuttuivat jopa sen muurin kivetkin kyyneliin. Kuka rukoili niiniveläisten tavoin? Kuka huokasi niin ikävöiden? Kuka nöyrtyi heidän tavoin? Kuka heidänlaillaan murtuneena heittäytyi maahan? Kuka heidän tavallaan luopui häpeällisyyksistään – sekä julkisista että salaisista? Kuka luopui kaikista huvituksistaan? Kuka kuuli yhden suun sanan siten, että koko hänen henkensä murtui? Kenessä heikon ihmisen ääni sai aikaan kuolemanpelon? Kuka asettui heidän tavoin katuvana Jumalan silmien eteen? Kuka vanhurskasta katsoessaan näki, miten hän paljasti näkymättömän miekkansa?
10. Kuka on koskaan nähnyt suuren kaupungin itkevän ja parkuvan? Kuka olisi voinut kestää nuorison valitusta? Pitkää ikää rakastavat kuulivat, että heidän elämäänsä lyhennettiin. Kuka olisi voinut kestää vanhusten valitushuutoja? Ne, jotka rakastivat hautaa lepopaikkana ja hautaajaa, kuulivat, että koko kaupunki tuhoutuisi. Kuka voisi kestää nuorukaisten itkua, jotka huomasivat, että häävieraat olivatkin tulleet hauttajaisiin? Kuka olisi voinut kestää morsiamen valitushuutoa ja itkua, kun hänet häähuoneessa istuen kutsuttiin tuonelaan. Kuka olisi voinut olla kyynelehtimättä näh-dessään kuninkaan, joka kuninkaallisen palatsin sijaan kutsuttiin tuonelan asuntoihin, ja kun hänestä, joka ennen oli kuningas elävien parissa, tulisi tomua tuonelassa. Sen sijain, että vaikuttaisi valtaistuimensa korkeudesta, hän ymmärsi, että kaupunki tuhoutuisi ja että ilojen ja riemun sijaan kuolema korjaisi hänet omakseen. Lepovuoteelle kutsumisen sijaan hänet oli yhtäkkiä kutsuttu koko kaupungin kanssa hävitykseen ja manalaan.
11. Hän kutsui kokoon sotajoukkonsa ja itki sitä, sen itkiessä häntä. Kuningas kertoi joukoilleen miten monessa sodassa he olivat saavuttaneet voittoseppeleen ja muistutti kuinka monessa tais telussa kunniakkaasti taistelleet. Nyt hänen sielunsa kuitenkin oli peloissaan ja hän menetti rohkeutensa koska ei pelastajaa tai auttajaa ollut näkyvissä. Sitten hän uudelleen puhui joukoilleen: ” Tämä, rakkaani, ei ole sellainen sota, jollaisia olemme tottuneet voittamaan ja joissa tahtomme avulla saavutamme voiton. Kuulemastamme kauhistuttavasta puheesta ovat urheimmatkin meistä kauhun vallassa. Meidät, jotka olemme voittaneet monia, voittaa yksi heprealainen Kuninkaat sekä meidät hän on pelästyttänyt, ja hänen äänensä saa meidät hämmennyksen valtaan. Olemme hävittäneet monia kaupunkeja, ja hän voittaa meidän kaupungissamme. Niiniven naarasleijonan on yksi heprealainen saanut pelkäämään vuoteellaan. Ennen riehui Assyria maailmassa ,nyt maassa riehuu Joonan ääni. Syvälle ovat Nimrodin jälkeläiset vaipuneet”
12. Tämän jälkeen kuningas antoi mahtavalle sotajoukolleen hyvän neuvon: ” Neuvon teitä, rakkaani, ettemme pelkäisi. Sankareina taistelkaamme, ettemme menehtyisi kuten pelkurit! Koettelemuksen hetkellä itsensä hallitseva ja rohkeutensa osoittava kaatuu sankarina, mutta jos hän jää eloon, voittaa hän urheutensa vuoksi kaksinkertaisen palkkion, joko kunniakkaan kuoleman tai maineikkaan elämän. Pelkuri sitä vastoin vetää päälleen kaksinkertaisen pahan, koska hänen kuolemansa on häpeällinen ja hänen elämänsä huonomaineinen. Varustautukaamme siksi, kerätkäämme rohkeutemme ja osoittautukaamme sankareiksi ja saavuttakaamme maine. Vaikkemme tuloksia saavuttaisikaan, niin saamme ainakin kunnian miesten maineen. Olemme vahempien kertomuksista kuulleet, että Jumala kylläkin on oikeudenmukainen, mutta samalla armollinen. Oikeudenmukaisuudessaan Hän uhkaa ja armahtavaisuudessaan armahtaa. Kirkastakaamme Hänen vanhurskautensa ja kunnioittakaamme samalla Hänen hyveitään, jotta, kun Hänen vanhurskautensa on keskuudessamme kirkastettu, myös Hänen armonsa olisi kanssamme. Sillä kun Hänen vanhurskautensa on kirkastettu ,vuodattaa Hänen armahtavaisuutensa runsaana kaikille muuta.Vaikkei vanhurskaus olisi kirkastettunakaan, ei Hän moiti rukousta, ja vaikkei sitä heti kirkasteta, ei huokauksemme silti ole turhaa. Vanhurskauden ja armon välissä katumusta ei hylätä. Tehkäämme siis, rakkaani, uusi sota-asu uutta kaupunkia varten. Koska näkymätön taistelu kutsuu meitä, pukeutukaamme näkymättömään sota-asuun.
13. Esivanhemmiltamme meillä on todisteet, jotka julistavat totuutta maailmassa ja jonka sanat on meille välitetty. Me omaamme myös heidän jalojen tekojensa kunnian, sillä ihmiskunnialta ei ole ryöstetty tieteen sanomaa. Maailmassa levisi huhuja, että vahurskaat tavallaan (katumuksen ja rukouksen avulla;suom.huom.) pelastautuivat. Maailma on täynnä uskoa, että syylliset olisivat kirottuja. Olemme myös kuulleet pahantekijöistä, miten röyhkeästi he menettelivät, mutta myös, miten heidät kitkettin pois. Asetetun esikuvan mukaan jokainen, joka uskalsi pahaa tehdä, joutui häpeään; niin asetettiin merkki, joka näkevien tuli nähdä. Armosta julistetttin, jotta kuulevat kuulisivat. Katumus tehtiin maan päällä näkyväksi, jotta syn-iset sen näkisivät. Kukapa ei olisi kuullut tuosta valtavasta vedenpaisumuksesta. (saksankielessä vedenpaisumus = Suendfluth = syntitulva;suom.huom.). Sen historia Nooan aikoina on tuttu, Keneltäkään ei ole viety kaikkea ymmärrystä ja kaikilla on siis jonkinverran tietoa siitä. Myös silloin oli ääni, joka julisti vedenpaisumuksesta. Jumalattomat, jotka sen kuulivat,vetivät päälleen vielä enemmän Jumalan vihaa, koska ainoastaan pilkkasivat tuota äintä. Kirveen ja sahan ääni julistivat tulevasta vedenpaisumuksesta, leikkaavan sahan ääni huusi tulvasta. He kuitenkin pilkkasivat kirveen ääntä ja nauroivat sahan ääntä. Kun arkki oli valmis, ilmeni vanhurskaus ja röyhkeys kirottiin. Lähteet aukenivat ja ryntäsivät raivoisasti rauhattomien päälle, jotka olivat pilkanneet. Tulva vyöryi äänekkäästi pahantekijäin päälle, jotka olivat sitä pilkanneet. Ne, jotka aiemmin olivat laskeneet leikkiä kirveen äänestä ,joutuivat nyt ukkosen jyrinän vuoksi kadotukseen ja heidät, jotka olivat nauraneet sahan äänelle, sokaisivat salamat.
14 Nyt tällaiset alkoivat kiiruhtaa arkin luo ,mutta se sulki ovensa, koska he olivat pilkanneet sen rakentamista.Veljeni, älkäämme siis vähätelko hebrealaisen Joonan ääntä. Meidän ei sovi suhtautua kevyesti hänen saarnaansa, mietiskellen tarkkailkaamme sitä ja kiinnittäkäämme huomiomme sen kaikkiin puoliin. Minut on ainakin hänen julistuksensa saanut neuvottomaksi. Monet pitävät sitä tosin julkeana ja järjettörnänä . Vaikka se joidenkin mielestä on järjettömyyttä, on se kuitenkin viisaan opettajan suuri aarre, jossa on sekä viisautta että ymmärrystäi. Joonan ulkonäkö tosin on halveksittava ja mitätön, hänen sanansa kuitenkin majesteetillisen kunnioitettava. Teidän edessänne asetin hänelle erilaisia kysymyksiä, jotta hänen lausumansa sanat koeteltaisiin aivan kuten sulatusuunissa. Hän ei kuitenkaan joutunut pelon eikä kauhun valtaan, eikä joutunut hämmennyksiin, hän ei muuttanut suunsa julistusta ,koska se oli totuuden sitomaa. Hän ei luopunut asiastaan, koska hänen ajatuksensa oli voimakas. Koettelin häntä imartelulla, mutta hän ei antanut sen vaikuttaa vähääkään. Koetteelin häntä pelottelulla, mutta hänta se ei liikuttanut .
15. Näytin hänelle rikkauksia ja hän nauroi, uhkasin miekalla, mutta sitä hän halveksi vielä enemmän. Eivät kummatkaan vaikuttaneet häneen. Jotkut antavat lahjan houkutella itseään, jotkut taas pelottaa miekka, mutta häntä ei pelästyttänyt miekka eikä houkutellut lahja. Hebrealainen on asetettu imartelun ja kauhun väliin/vaikutukselle alttiiksi, eikä hän välittänyt kummastakaan, koska hän halveksi kumpaakin. Kuten sanottu, lupasin rikkautta ja hän nauroi sille, uhkasin miekalla, mutta hän vain hymyili ivallisesti. Näin on siis rikkaus voitettu ja kuolemanpelko joutunut häpeään. Kaikki hänen sanansa olivat kuin kiven halkaiseva miekka . Hän ei pelännyt suurta valtaani, eikä ottanut huomioon korkeaa asemaani. Koko meidän kunniaamme hän arvosti yhtä paljon kun lattialla olevaa likaa, koska ei pitänyt rikkauttamme missään arvossa, ja halveksi täysin miekkamme mahtia. Kasvot loistaen hän tuli luoksemme, koska hän ei antanut minkään liikuttaa itseään, ei edes kuninkaallisen arvoni. Hänen julistuksensa tuli peiliksi, josta voimme nähdä häpeätahramme, hänessä näimme Jumalan ja sen, miten Hän syntiemme tähden meitä uhkasi. Näimme hänessä rikkomustememe vuoksi vihastuneen vanhurskauden. Edelleen näimme miten oikeuden tuomio uhkaa kaupunkia. Näimme hänessä hänen saarnansa ja sen, miten se lähti vanhurskailta huulilta. Siinä ei ollut konstailuja tai ovelia sanankäänteitä . Jos hän olisi julistanut rauhaa,olisi voinut luulla hänen haluavan julistuksellaan saada hyvän palkkion, sillä palkkiota rakastava julistaa pelkkää kaunista. Rahanahne ennustaja imartelee väärillä ennustuksilla, kaldealainen (astrologi) julistaa onnellista lopputulosta, koska on nälkäinen, ja koska haluaa saada hullulta paljon. Hän lupaa rikkauden arpaosan, muttei vaivaudu mitään antamaan, itseasiassa hän ei anna yhtään mitään. Rikkautta ,tällainen vangitsee hullut, ottaakseen heiltä senkin vähän, mitä heillä vielä on. Lääkäri sitävastoin on rehellinen ja sanoo potilaalle totuuden. Hän astuu sisään ja kertoo potilaalle ja tämän perheelle syyn. Tulella polttaminen on kivuliasta, mutta sen hän sanoo sai raalle. Hän ei myöskään häpeä kertoa sitä, miten paljon hänen on kärsittävä hammasta pois vedettäessä. Ei edes kuninkaalle hän epäile kertoa aikomuksiaan, eikä kieltäydy antamasta kuninkaalliselle prinssille vahvoja lääkkeitä juotavaksi. Hän ei pelkää hirmuvaltiaita, kun hän sitoo ja leikkaa heitä.Eikä hän vapise hirmuvaltiaan edessä, kun hän polttamalla heikentää hänen voimiaan. 16. Kuka voi sanoa profeettaa, joka julistanut tuomion, valehtelijaksi? Ei, hän ei ole valehtelija, hänen julistuksensa saa aikaan hämmennyksen. Vaikka hänen äänensä on kuinka valtava ja uhkaava, on hänen mielensä rehellinen. Lääkäri ei voi, vaikka hänen toimintansa olisi hedelmätöntä, antaa vietellä itseään (palkan vuoksi väärään selittelyyn), tämä hebrealainen on kuitenkin kaikkien lääkärien yläpuolella. Hänhän ei edes halua meiltä jokapäiväistä leipäänsä,vaan on kaupunkiin tulostaan asti elänyt ankarassa paastossa ja surussa. Kuka on palkatta pakottanut hänet julistamaan meille tuomiota? Miksi hän ei pelännyt saarnata kaupungissamme? Hebrealaisilta olemme kuulleet Mooseksesta ja Eliaasta, kuinka he 40 päivää paastosivat. Paastoaakohan tämäkin hebrealainen samalla tavalla? Kun hän, vanhurskaskin, paastoaa, paastotkaamme mekin, koska olemme syntiä tehneet. Ja koska tämä vanhurskas huokaa, nöyryyttäköön paastosäkit ja tuhka meidät. Ehkä hän paastoaa ja rukoilee, ettei häntä keskuudessamme sanottaisi valehtelijaksi. Hän koettaa innokkaasti saada aikaan kaupungin tuhoa, jotta hänen saarnansa tunnustettaisiin todeksi. Koska hän paastoten sotii meitä vastaan, taistelkaamme mekin paastolla häntä vastaan. Katumuksella emme taistele profeettaa vastaan, sillä ei hän ole tehnyt väärää meitä kohtaan. Syntimme ovat saaneet aikaan murtumisemme, hebrealainen ei kaupunkiamme tuhoa, vaan sen oma huonous on syössyt sen turmioon.
17. Mutta rakkaani, meillä on toinen, näkymätön, vihollinen, jota vastaan meidän tulee taistella. Kertomus Jobista, tuosta vanhojen aikojen vanhurskaasta, on meille kaikille tuttu, jopa ymmärrystä vailla olevat eläimet ovat kuulleet hänen kunniakkaasta voitostaan. Hänen koettelemuksensa julisti pasuunan lailla hänen voittoaan kautta koko maailman Isiemme kertomuksen mukaan Saatana yritti viekotella häntä. Kun nyt paha panetteli tätä ainaisten aikojen vanhurskasta, kuinka paljon enemmän hän varmaan valittaa meistä syntisistä (Jumalan edessä ) Vanhurskasta hän vainoaa saadakseen hänestä synnintekijän, syntistä taas, jotta paholainen voisi hänet tappaa, ja jottei hänestä tulisi katumuksen tekijää. Hän oli se, joka tuhosi Jobin työn ja talon. Hän sekoitti Jobin vereen itkun ja murheen hänen elämiseensä. Hän lopetti pidot ja sai aikaan talon sortumisen. Ehkä hänet on lähetetty riehumaan myös meidän kaupungissamme. Sodassa olemme voittaneet kuninkaita, voittakaamme nyt saatana rukouksella! Valtakuntamme lähtekööt taisteluun Saatanaa vastaan. Vetäkää miekka tupesta ja pankaa se pois!Pukeutukaa katumuspukuun taistelussa häntä vastaan. Katkaiskaa jousenne ja heittäkää ne pois Halveksikaa heikkoja miekkojanne ja valitkaa voittoisa miekka (paasto)! Paaston terävyys leikkaa pois salaisen syntisyyden, joka kaupungissamme vallitsee. Sodassa saavuttamanne voitto on mitätön, mutta jos tässä taistelussa voitamme, ylittää se kaikkien muiden voittojen merkityksen. Olen sodissa ja sotaretkillä asettunut eturiviin, siksi haluan taistella etulinjassa myös tässä taistelussa, joka on valtava. Rakas sotajoukkoni, varustautukaa samalla tavalla kuin minä, ja lähtekäämme!
18. Sitten kuningas nousi ja astui alas riisuakseen kuninkaallisen asunsa; silloin kaikki muutkin riisuutuivat, Viivyttelemättä kuningas pukeutui katumuspukuun ja myös hänen joukkonsa pukeutuivat mustiin.Assyrialaisten,tavallisesti niin komea ulkomuoto oli yht’ äkkiä,paastosäkkien myötä muuttunut mustaksi. Tässä Jaakobin esikuva sai täyttymyksensä (1 Moos 27). Koska nöyrtyminen oli vapaaehtoista, tuli katumuksesta heille voitto. Saatana voitettiin kuten Eesau, opettaja koululaisen tavoin, ja he voittivat Jaakobin tavoin. Kuningas kehotti joukkojensa johtajia, kun hän poistuessaan antoi esimerkin sotaväelleen. Sanansaattajat ilmoittivat joukoille, että jokaisen oli ajoitettava katumusta, epäpuhtaan oli pantava pois epäpuhtaus, jottei se voittaisi häntä taistelussa. Voitonhimoisen on luovuttava voitonhimostaan, jottei hän taistelussa joutuisi hämilleen. Kiivaan täyty sopia sukulaistensa kanssa, jotta haavoitettu Vanhurskas (=Jumala) kirkastettaisiin. Sydämeen ei saa jäädä riitaa, jottei se estäisi pelastusta. Kukaan riidanhaluinen älköön tulko mukaan, jotta koko kaupunki siunattaisiin laupeudella. Kuka ei saa harjoittaa väiryyttä tai painostusta, eikä kiroilla tai valehdella, jottei meitä uhkaava tuomio oikeutetusti astuisi voimaan. Irrottakaamme sydämemme siteet, jotteivät rukouksemme jäisi vaikutuksettomiksi. Kukaan älköön havitelko rikosta, jottei kuvotuksemme kasvaisi.” Tätä ja tämänkaltaisia julistivat sanansaattajat suuressa kaupungissa.
19. Kuningas tarkkaili murheellisena kaupunkia. Hän osoitti joukoilleen paaston ja antoi heille sopivan varustuksen. Rivistöilleen hän julisti rukousta parhaana pelastuskeinona. Hän julisti sen olevan sen jousen, jonka nuolet ovat voitokkaita ja suojaavat ahdistettuja, samalla kun se on mahtava miekka niille, jotka siihen tarttuvat. Kun kuningas oli tämän tehnyt ja huolella joukkonsa varustanut, hän rupesi julistamaan samaa koko kaupungille, miehille ja naisille ja alkoi varustaa heitä samalla tavalla, jotta koko kaupunki taistelisi pelastuksen puolesta. Hänen katumuspukunsa toimi esimerkkinä ja siksi koko kaupunki varustautui katumusvaatteilla. Hän oli urhean Nimrodin poika, urhoollinen metsästäjä, mutta nyt hän metsäneläinten sijaan tappoi iljettävyyksiä kansastaan. Sensijaan, että olisi metsästänyt avoimilla vainioilla, hän puhdisti kaupungin rikoksista. Hän antoi ulkona olevien eläinten olla ja tuhosi sisällä asustavan pahuuden. Hän halveksi lohikäärmeen kähyä (=viini vrt. 5 Moos 32:33), ja sulostutti henkensä paastolla. Komeiden vaunujen sijaan hän kulki jalan koko kaupungin läpi, kävi koko kansan luona herättääkseen sen katumukseen. Tuntemattomana hän kulki ympäriinsä pestäkseen pois alamaisista epäpuhtaudet. Nöyränä hän kulki paikasta toiseen ja asetti järkyttyneen kaupungin järjestykseen. Hänen hiljaiset askeleensa saivat aikaan rauhan kujilla.
20. Tämän nähdessään Joona hämmästyi. Hän häpesi oman kansansa puolesta nähdessään niiniveläisten kunnian. Hän itki Abrahamin lapsia toimiessaan silminnäkijänä. Kaanaan sukukunta oli tehnyt parannuksen ja Jaakobin sukukunta oli tullut halveksittavaksi. Hän näki ympärileikkaamattomien leikanneen sydämensä, ja miten ympärileikatut sitä (sydämen ympärileikkausta) halveksivat. Sapatista kerskanneet pitivät nyt ympärileikkausta vähäarvoisena ja asettivat sen kuoleman ja elämän väliin. Niiniven kuningas tiesi siveettömyyden olevan rangaistuksen syyn ja leikkasi pois pahan, ja heti myrsky tyyntyi. Hän oli lääkäri, joka paransi kaupunkinsa, koska tunsi sopivat lääkkeet. Paaston, tuon hyvän parannuskeinon,avulla, hän paransi kaupungin sairauden; säkin ja tuhkan avulla hän ajoi synnin ulos. Koska he luopuivat synneistään, antoi Hyvä heille suuren armon. He luopuivat sekä pääomasta että koroista ja kaupunki ympäristöineen pelastui. Joona julisti rangaistusta synneistä, mutta paasto poisti synnit. Niiniveläiset kokoontuivat neuvonpitoon siitä, miten voisivat pelastaa elämänsä. Koko kansa paneutui paastoon kirkastaakseen sillä Jumalaa.
21. Mutta kuka antoi niiniveläisille tiedon Jumalan peitetystä salaisuudesta, nimittäin siitä, että paastolla on voima poistaa Jumalan rangaistus? Joona ei sitä heille ilmaissut, koska pelkäsi ,mitä siitä seuraisi, hän päinvastoin saarnasi Niinivessä, että rangaistus oli lopullinen. Kun he uskoivat Joonan julistusta, välttivät he rangaistuksen, joka oli heille julistettu. Viisaina ihmisinä he tunsivat Jumalan ja ihmisen ja tiesivät ihmisen aina olevan heikko ja syntiin taipuvainen, mutta että Jumala on armollinen. He näkivät että profeetta oli valtavan tosissaan, mutta muistivat kuitenkin järkevinä samanaikaisesti Jumalan armollisuuden. He eivät antautuneet riitaisuuksiin valtavan (Joonan) kanssa, koska hän yritti kirkastaa Armollista. Profeetan he sanoivat olevan oikeassa, mutta Jumalaa he kuvasivat armollisena. Joonan poistaessa kaiken toivon herätti paasto suuren toivon. Joonan murtaessa kuulijoidensa sydämet tuki rukous niitä. Kun rangaistus kauhistuttavana uhkasi, saatiin sen valta, katumusvaatteiden avulla, heikennettyä. Synkkien pilvien noustessa taivaalle paastosäkkien väri hajotti ne, ennen niin tunkkainen ilma oli katumuksen kautta käynyt kevyeksi hengittää. Siveellisyys nosti Aasian vapisevat kansalaiset kunniaan. Kaupunki jatkoi tasapainoiluaan kuten sellainen, joka ei putoa, sillä se oli almuilla rakentanut itselleen suuren tuen. Rahan avulla, joka muuten saa aikaan monia syntejä, helpotettiin rikkomuksia. Jopa äitiensä helmoissa olevat lapset pelastivat itsensä, koska oppivat paaston ja rukouksen. Vanhat valittivat katumussäkeissään ja varmensivat siten elämänsä. Koska nuorukaiset itkivät tuskasta, säilyttivät he seppeleensä. Koska morsiamet pukeutuivat suruasuun, puhdistivat he häähuoneensa. Jopa eläimet huusivat, koska niiden oli paastoten pidättäydyttävä vedestä (Joona 3:7)
22. Kaupungista kohosi kaikenlaisia, sekä ihmisten että eläinten valitushuutoja. Vanhurskaus kuuli sen ja armo pelasti kaupungin siltä päivältä, jonka Joona oli ennustanut. Liikehdintä kaupungissa oli suurta ja rukous hyvin lujaa, paasto sulautui paastoon ja katumuspuku katumuspukuun. Heidän päidensä päällä oli paljon tuhkaa, eikä yksikään silmä jäänyt kuivaksi katumuksen vuoksi, eikä yksikään suu lakannut valittamasta ja anomasta armahdusta. Yksikään korva ei erottanut muita ääniä, koska joka puolelta kuului itkun ja valituksen ääniä. Yksikään silmä ei nähnyt kenenkään kasvoilla iloista väriä, eikä nauravaa suuta, vaan kaikki vuodattivat katuvaisina ja murheellisina uusia kyyneliä sateen tavoin. Päivittäin jaettiin kaikenlaisia almuja ja rukoiltiin lakkaamatta, joka päivä anottiin kaikkea apua, sillä armahtavaisuus aukaisi kaikki lohdutuksen lähteet. Sekä miehet että naiset pukeutuivat vitkastelematta säädyllisyyden viittaan. Puhtaus säilyi hämmentymättä koko paaston ajan. Hyvä ystävällisyys kaunisti kaikkien puheet. Silloin armokin lankesi heidän puoleensa ja armahdus laskeutui heidän päälleen. Poikien kesken va llitsi rakkaus, miesten keskuudessa totuus, vihastuneiden parissa ystävyys ja eronneiden keskuudessa yhteys. Vaimojen kesken vallitsi rauha ja hiljaisuus, sekä hyödyllinen neuvonpito. Nuorukaiset olivat hiljaisia ja neidot olivat yksin ja jalojen rouvien ja palvelustyttöjen kesken vallitsi yksimielisyys.
23. Nöyryyden vaatteet kehottivat kaikkia luopumaan halveksivista katseista, ja kunnianhimosta johtuva katkeruuskin lakkasi olemasta. Kaikki kunnianhimo oli loppunut (julistetun) tuomion edessä. Palvelijat ja kuninkaat osottivat jumalallisuutta; herroilla ja palvelijoilla oli vedenpitävä yksimielisyys. Sekä rikkaat että köyhät söivät nöyryyden leipää, sekä päiväpalkkalaiset että äveriäät pukeutuivat säkkiin. Koko kaupunki vaelsi yhden ikeen alla katumuksen tietä. Koska heidän kilvoituksensa kohteena oli yksi pelastus, oli olemassa vain yksi tehtävä. Joka päivä kuului kaikenlaisia valitushuutoja ja murtumisesta johtuvat huokaukset olivat tavallisia, eri kivuista johtuvia huutoja kuulivat kaikki. Koko kaupunki oli hämmennyksestä johtuen monenlaisen sekasorton vallassa. Orjantappurapensaassa istuvan linnun tavoin kaupunki oli täynnä pelkoa, värisi ja heilui,kuten peräsin tuulessa.Aamulla ihmiset eivät enää luulleet iltaa näkevänsä ja kun tuli pimeaä, he eivät uskoneet enää milloinkaan näkevänsä valoa. Kuolema oli päi vittäin heidän silmiensä edessä, kaikki ihmiset kolkuttivat tuonelan porteille kuolemaa peläten.
24. Joona laski päiviä, mutta niiniveläiset syntejään. Joona laski öitä, niiniveläiset rikkomuksia. Kuusi viikkoa kaupunki väsytti itseään valvomisella, itkulla ja valituksilla. Joona oleskeli tämän ajan varjossa, mutta niiniveläiset itkivät kaupungissa. Joona, joka näki heidän kyyneleensä, kauhistui heidän paastoaan. Hän lepäili kurpitsojen varjossa ja heitä vaivasi päivän kuumuus. Hänen lehtimajansa luhistui kuivettuneena, mutta heitä varjosi Oikeudenmukaisuus (Jumalan). Hän näki, miten heidän sielunsa soluivat kuin vesi Kaikkein Korkeimman eteen, näki ruhtinaiden tomuun heittäytyneenä paastoavan, näki lasten itkevän, vasikoiden ammuvan ja karitsoiden määkivän, äitien kastelevan lapsensa kyynelillään ja lasten rinnat heidän äitiensä kyynelten peitossa. Hän katseli itkien vanhuksia ,koska hänen kansansa vanhukset elivät kaikelle alttiina. Niiniven hän näki suruun ja Siionin vaitioloon vaipuneena. Katsellessaan assyrialaisia hän halveksi suuresti ylpeätä Jerusalemia. Hän näki, että Niiniven siveetömistä naisista oli tullut siveellisiä, mutta että hänen oman kansansa tyttäret häpeämättä tahrasivat itseään. Hän näki, että Niinivessa riitelijät olivat itsensä kaunistaneet, ja oppivat totuutta. Siionissa hän sitävastoin näki valhetta täynnä olevia vääriä profeettoja. Hän oli silminnäkijänä sille, miten epäjumalankuvat pakanain keskuudessa julkisesti särjettin, mutta näki samalla myös, miten Israelin kansan sisähuoneet olivat täynnä pakanuutta.
25. Hebrealaiselta otettin pakanain keskuudessa pois kaikki koettelemukset. Nyt hän lakkasi ihmettelemästä sitä,että Jetro, Midianin pappi, oli ottanut Mooseksen huostaansa (2 Moos 2:16- 3:1) ja Sarpatin leski Eliaan ( 1Kun 17:10 ss) ja että Davidia, hänen paetessaan Saulia, kohdeltiin arvostuksella pakanain keskuudessa. Hän pelkäsi kuitenkin, että häntä, lähettilästä, pidettäisiin valehtelijana,kun hän huomasi, että hänen julistuksensa (tuomio) oli katumuksen avulla tehty tyhjäksi. Hän näki pakanain tyttärien särkevän isiensä epäjumalat ja itki kansansa tyttäriä, koska nämä huolehtivat Tammusta (=Adoniksesta). Edelleen hän näki, miten Niinivestä ennustajat ja valheprofeetat kitkettin juurineen, mutta että Juudeassa noidat ja kaldealaiset (astrologit) riehuivat vapaasti. Hän näki epäjumalan pappien omin käsin hävittävän assyrialaisten alttareja, ja näki miten Siionissa jokainen hankki alttarin oviensa eteen. Joona katsoi, miten Niinive kirkon tavoin kokosi lapsensa; se oli täysin puhdistettu ja parannettu ja siinä vallitsi pyhä paasto. Siionin pyhä temppeli sitävastoin oli tehty ryövärien luolaksi. Niiniven kuninkaan hän näki rukoilevan toista Jumalla, Jerobeamin hän sitävastoin näki lankeavan rukoillen maahan vasikoiden eteen.Niiniveläiset tunnustivat vuorotellen syntinsä Jumalan edessä huutaen ja anteeksipyytäen, mutta hebrealaiset teurastivat poikiaan ja uhrasivat tyttäriään demoneille. Niiniveläiset antoivat Jumalalle kyyneleensä ja paastonsa, juutalaiset sitävastoin toivat epäjumalankuvilleen viinejään. Niiniveläisistä huokui surullisuuden haju, Siionista mausteiden ja epäjumalan suitsutuksen haju. Hebrean kansa katkaisi itseltään toivon mahdollisuuden, pakanoilla toivon mahdollisuus lisääntymistään lisääntyi. Juutalaisten keskuudessa vallitsi ylimielinen irstailu, niinivetäisten keskuudessa nöyrtyminen. Juudeassa näkyi yleisesti pahuus, Niinivessa suru. Elävät itkevät yleensä kuolleita, mutta niiniveläiset itkivät eläviä. Jokainen itki poikaansa ja valitti äänekkäästi sukulaistaan. Naisten kauneus katosi itkemisestä ja paastosta. Jokainen suuteli läksiäisiksi ystäväänsä ja itki hänen rintaansa vasten.
26. Siellä oli suuri suru ja murhe, sillä jo elävinä heidät oli kutsuttu astumaan syvälle manalaan. Mitä vähemmän päiviä oli jäljellä, sitä vuolaampina virtasivat kyyneleet, kuten ihmisillä, jotka jo olivat eronneet täältä,eivätkä enää eläneet maailmassa. Päivä, jolloin kaupunki tuhoutuisi, oli tullut, lähellä oli se hetki jolloin se särkyisi palasiksi. Siksi koko kaupunki oli itkun ja valituksen vallassa. Maan tomun kastelivat niiden kyyneleet, jotka olivat siitä tehdyt. Vanhemmat näyttivät lapsilleen heidän perintöosansa itkeäkseen samalla perijiä ja perintöjä. Kihlatut poikansa ja tyttärensä he asettivat itkien riveihin. Ken voisi sellaista katkeraa näkyä kestää? Sulhaset ja morsiamet esille asettaen toivat he myös esille näiden äänekkään valituksen itkuun sekoittuneena. Valituksen kohotessa taivaaseen he asettivat pieniä poikia ja tyttöjä järjestykseen. Pikkuistensa kauneutta, lastensa kukoistavia hahmoja he katselivat. Maan päällä seisovat luulivat maan vapisevan heidän jalkojensa alla. He kuvittelivat sen keinuvan sinne tänne laivan tavoin.
27. Kypsään ikään ehtineitä molempien sukupuolten edustajia seisoi itkien ja valittaen äänekkäästi hautaajiaan, surren sitä, kuka sulkisi heidän silmänsä ja hautaisi heidät. He itkivät kuolemaansa, koska heitä hautaamaan tai lohduttamaan ei ollut ketään. He itkivät hautojaan, koska niitä ei kukaan avaisi laskeakseen heidät niihin. He itkivät vaatteitaan, koska kukaan ei peittäisi alastomia. Jokainen kuvitteli, katkeraa kipua tuntien omaa kuolemaansa ja kun he sitä ajattelivat, valittivat he äänekkäästi sitä ,että heille oli valmistettu sellainen loppu. Kauhistuneena jokainen ajatteli ,millainen kuolema häntä odotti. Jokaista viilsi sydämestä ,kun he kuulivat, että maa repeäisi. Väri vaihtui heidän kasvoillaan ,kun he saivat tietää,että maa kääntyisi ympäri. Kuninkaat ja kuningattaret nousivat; kruununsa he kantoivat katumussäkkiensä päällä (ts. tuhka heidän päällään). He katsoivat sitä ,mitä huomenna ei enää olisi. He kietoutuivat vaatteisiinsa, koska heidän pelkonsa kasvoi. Kaikki raastoivat tomua ja huusivat Jumalan puoleen, anoen suureen ääneen ja täyttäen kätensä tuhkalla. Ei ollut sitä valituslaulua, jota siellä ei olisi kuulunut houkutellen esiin kyyneleitä. Jopa itse muuritkin mustiin kiedottuina ja tuhkaan siroteltuina saivat aikaan itkun.
28. Jopa kirkas päiväkin muuttui pimeydeksi. Ilma pimeni ja taivas joutui hämmennyksen valtaan. Valtavan pimeyden saivat aikaan pilvet yhdessä sumun kanssa. Jylinä seurasi jylinää ja salama toistaan, niin että sitä katsovien sydämet vapisivat kauhusta. Silloin jokainen kiinnitti huomionsa maahan, odottaen sen kääntyvän ympäri. Kaikki itkivät toistensa rintoja vasten, kuten sellaiset ihmiset, joiden on yhtäkkiä kadottava. Kaikki vuodattivat toistensa edestä kyyneleitä, jokainen valitti rakastaan, ja huusi ystävälleen nähdäkseen hänet vielä kerran ja ollakseen vielä viimeisen kerran hänen kanssaan yhdessä ja vaihtaakseen vielä viimeisen sanan hänen kanssaan, jotta he sitten yhdessä voisivat astua alas tuonelaan. Kun määrätyt päivät olivat kuluneet, seisoivat he vielä tiukasti toisistaan kiinni pitäen kuin kuoleman rajalla. Poistemmattu oli se päivä jolloin kaikki toivo katoaa ja jolloin rangaistuksen piti astua voimaan. Kuuden viikon kuluttua tuli yö ja ihmiset laskivat itkien, minä hetkenä kaupunki tuhoutuisi, tapahtuisiko se illalla vai aamulla. He odottivat sitä yön vartiohetkeä, jona kauhea tuhon huuto kuuluisi. Tuhoa odotettiin illalla – tuli ilta ja kaupunki ei tuhoutunut. He arvelivat silloin, että maa nielaisisi heidät yöllä, mutta yöstäkin he selvisivät hengissä. He arvelivat tuhoutuvansa pimeydessä, mutta sekin meni ohi heitä tuhoamatta. He olettivat kaupungin silloin tuhoutuvan aamulla, aamu tuli ja lisäsi toivoa. Kun he uskoivat tuhoutuvansa, oli heille annettu pelastus. Jokainen näki edelleen rakkaat sukulaisensa. Neljäkymmentä päivää maa kuitenkin vapisi lakkaamatta.
-
Joona seisoi kauempana ja pelkäsi, että häntä pidettäisiin valehtelijana. Maanjäristys ja järkytys lakkasivat. Juuri silloin, kun kaikesta toivosta oli luovuttu, tuli tieto armahduksesta. Kun he näkivät armon merkin, saivat he sen kautta iloisen varmistuksen (että uhannut rangaistus oli poistettu). Kun maa lakkasi vapisemasta, salamat ja jylinä heikkenivät, tulivat kaikkien kasvot ja korvat iloisiksi. Koska Kaikken Korkein oli nähnyt heidän kyyneleensä, armahti Hän heidän elämänsä. Sillä vaikka he eivät kuolleet, saivat he kuitenkin kärsiä tuskia, sillä näiden kuuden viikon aikana he saivat elävinä maistaa kuolemaa. Kuolleet olivat tuolloin eläviä onnekkaampia, sillä elävät olivat kuolleiden kaltaisia, olematta kuitenkaan haudattuja. Silloin veli kohtasi veljen tuntematta hänen piirteitään – mies ystävänsä tuntematta tämän hahmoaM yöskään korvat eivät pystyneet erottamaan ääniä toisistaan, samoin kuin eivät silmätkään erottaneet hahmoja toisistaan. Tuskan vuoksi ihmiset olivat pimeyden varjojen kaltaisia; valtavan paaston vuoksi he olivat palamaan sytytettyjen kekäleiden kaltaisia (Amos 4: 11). Heidän jäsenensä olivat pelkästä valvomisesta kuivuneet kokoon, eikä jäljellä ollut muuta kuin luut ja nahka. Kun Joonas toivoi kaupungin tuhoa ,pelastui se sensijaan hävitykseltä. Sumu ja pilvet hälvenivät yht’äkkiä ja katosivat. Tuli rauha ja toivo eneni, kuoleman omaksi vihitty kaupunki heräsi uuteen elämään.
30.Joona tunsi suurta mielipahaa, mutta väri palasi niiniveläisten kasvoille. Kaikille julistettiin ilosanomaa, koska nähtiin ilman kirkastuvan. He taivuttivat polvensa rukoukseen ja kohottivat kätensä taivasta kohti. Jokainen suu kiitti ja jokainen suu antoi ylistyksen kaikua Hänelle, joka antoi heille heidän elämänsä takaisin. Katumuksen avulla he olivat kirkastaneet Taivaan Herran. ”Olet”, he sanoivat, ”meidät, kansasi, tehnyt maan päällä iloiseksi, koska olet nostanut meidät uudelleen tomusta. Aloitamme nyt uuden elämän. Kauttasi olemme löytäneet hyveitä, jotka ovat tulleet osaksemme Et ole pettänyt odotuksiamme siinä, että olet kutsunut meidät pimeydestä takaisin elämään,sillä avullasi löysimme katumuksen avaimen, jonka kautta meille annettiin toivo Jumalan hyvästä aarrekammiosta. Mitä hyötyä sinulle, hebrealainen, olisi siitä, että kaikki olisimme tuhoutuneet? Mitä voittoa sinulle, saarnaaja, olisi, jos kaikki olisimme kuolleita? Mitä etuja sinulla, Amatiaan poika, olisi siitä, että kaikki makaisimme tuonelassa? Entä päinvastoin, mitä haittaa sinulle on siitä ,etta sinut on kääntymisemme vuoksi kirkastettu? Mitä iltävää on sinulle siinä, että olet meidät parantanut ja että koko kansa sinua siitä kiittää? Miksi olet murheissasi, kun olet voittanut kaupunkimme? Miksi sinä, kunniakas, olet suruissasi siitä, että katuvat ovat tehneet sinut kunniakkaaksi? Osasi olkoon, että sinusta on tullut säilyttäjä eikä tuhoaja;iloksesi riittäköön, että olet ilahduttanut korkeudessa asuvia valtoja. Sinun tulee iloita maanpäällä, kun Jumala kerran iloitsee taivaassa . Miten mielesi varmaan nouseekaan jalona, kun kaikki ylistävät Jumalaasi! Lohduta mieltäsi sillä, että kaupunki ja sen kuningas vannovat sinulle uskollisuudenvalan. Katso toki lapsia, jotka pelastuivat ! Rukoile yhä heidän elämänsä puolesta. Katso imeväisiä, jotka pelastuivat, jotta muistosi eläisi kauan kaupungissamme. Siunaa kaupunkia, joka on säilynyt ja säästynyt rangaistukselta .Siunaa, Joonas, kaupunkiamme, jota vastedes kutsutaan sinun nimelläsi . Kuusi viikkoa on suusi pidättäytynyt kaikesta ruuasta, luovu nyt paastostasi ja anna murhemielesi kadota. Hebrealainen, iloitse kanssamme ! Tämä on suuri juhla, jonka muistoa tullaan viettämään kaikkina aikoina. Sukupovet kertovat seuraaville surustamme ja pelastuksestamme .
31. Tällaista ja tämänkaltaista he puhuivat. Koska hän oli kaupungin ulkopuolella, tuli koko kaupungin väki hänen luokseen. He kuulivat,kuinka Joona kysyi, mutta myös miten häneltä kysyttiin. ( Joona kysyi valittaen Jumalalta, miksei Niniiveä oltu tuhottu, eikä hänen uhkaustaan täytetty. Jumalan Henki kysyi häneltä häntä oikaisten, miten hän saattoi sellaista vaatia, vrt. Joona 4). Jumalan Henki, joka puhui hänen suunsa kautta, riiteli hänessä hänen itsensä kanssa ja kuvaili kahta henkilöä hänessä, Jumalaa ja profeettaa (Pyhä Henki oli Joonan kautta uhannut rangaistuksella ja sallinut profeetan valituksen siitä, ettei uhkaus toteutunut. Sen jälkeen Pyhä Henki opetti Joonaa, miten epäoikeudenmukainen hänen surunsa siitä, ettei kaupunki tuhoutunut, oli). Koko kaupunki kuuli, miten profeetta puhui kurpitsapensaastaan ja itsestään, mutta myös Herrastaan ja Hänen kaupungistaan. Hänen suustaan kuului kahden puolueen sanoja. Voi, hebrealaista asianajajaa, joka työskenteli kahdelta eri taholta käsin. Suurina joukkoina he (niiniveläiset) kulkivat hänen ohitseen ja kuulivat ,että hän heidän kielellään selitti Jumalasta ja että hän murheissaan kurpitsantaimen kuolemasta halusi kuolla.
32. Pyhä Henki kohtasi hänet nyt taistelemalla hänen omalla suullaan häntä itseään vastaan. He kuulivat häneltä ,miten Jumala kaupungin tähden sanoi:” Koska murehdit mitättömän kurpitsantaimen vuoksi, johon et ole käyttänyt voimiasi ja jota et ole kasvattanut suureksi, taimen, joka yhdessä yössä on kasvanut ja kuivettunut(Joona 4:10), pitäisikö maahankaatuneen, kuivettuneen taimen tulla kaupungin kaltaiseksi? Kurpitsa olkoon oppimestarisi siitä, hanki tietoa. Mitättömästä kurpitsasta koe, millainen on vanhurskaan mieli. Sinä haluat varjella kurpitsantainta, minä kaupunkia. Sinun vuoksesi kaupungista tuli katuvaisten kaupunki. Sinä rakennat lehtimajan ja haluat tuhota kaupunkeja! Vaivaisen kurpitsantaimen haluat säilyttää, mutta suuren kivimassan tuhota. Joona, missä on oikeudenmukaisuudentajusi, kun et ota huomioon kurpitsan ja kaupungin välistä suhdetta?. Majaa kohtaan osoitat hyvyyttäsi, mutta kaupunkia kohtaan vihaasi! Kurpitsa, joka antaa ravintoa ,on silmissäsi enemmänarvoinen kuin ne,jotka sitä syövät. Pidät sen kuivumaan tuomittua tainta suuremmassa arvossa kuin katuvaisia. Kurpitsanlehtiä pidät parempina kuin järkeviä ihmisiä, ja sen kukat ja oksat asetat lasten ja nuorten edelle!
33. Kaupunki kuuli tämän ja ylisti yksimielisesti Jumalaa siitä, että Hän puhui oikein heidän puolestaan ja asettui taistelussa heidän puolelleen. Jumala muutti Joonan vastustajasta puolustusasianajajaksi. Vastoin tahtoaan hänen täytyi myöntää vastustajiensa (niiniveläisten) olevan oikeassa. Katuen Joona muutti mielensä Jumalan kasvojen edessä, ettei häntä pidettäisi valehtelijana. Jumala ei suonut hänen sanojensa toteutuvan,jotta kaupungin asukkaat pelastuisivat. Van-hurskaat eivät surreet syntisten kääntymystä, eikä Joona heidän katumustaan. Hänen olisi ollut häpeällistä lähteä heidän,kokiessaan pelastuksensa. Hänen olisi ollut häpeällistä lähteä heidän luotaan välinpitämättömänä, ilman, että katujat saisivat tietää ,miten asioiden oikea laita oli, miten vanhurskaus vihastui ja miten katumus toi pelastuksen. Joona oli saarnannut näyttääkseen, miten vanhurskaus vihastui, kuivunut kurpitsantaimi todisti selvästi, miten armo kaunisti/kirkasti. Kansa, joka oli Joonan puolella, ylisti Jumalaa suurella äänellä sen perusteella, mitä omin silmin oli nähnyt ja mitä omin korvin kuullut. Korvillaan he kuulivat vanhurskauden, silmillään näkivät kurpitsantaimen. Yhtäkkiä kasvaneesta kurpitsantaimesta he näkivät yliluonnollisen ennusmerkin, ja kuivuminen opetti heitä suuressa määrin tuntemaan määrättömän suurta armoa.
34. Niiniveläiset tarttuivat rakkaudella heprealaiseen saarnaajaan. He kantoivat häntä käsillään ja toivat kaupunkiin kuin kuninkaan. He asettivat hänet valtaistuimelle ja lankesivat kunnioittavasti hänen jalkoihinsa. Katuvat toivat suurin joukoin lahjoja ja kymmenyksiä ja antoivat hänelle pyhiä lupauksia. Pojat uhrasivat vyönsä ja nuorukaiset koruketjunsa. Lahjoja hänelle annettiin, nauhoja ja asevöitä kruunuineen. Kuningas avasi suuren aarrekammionsa ja antoi hänelle suuria lahjoja. Jokainen suu ylisti Jumalaa armollisena, mutta siunasi myös Joonaa saarnaajana. Esiin tuotiin vaunut, joilla lahjat ja kymmenykset kuljetettaisiin, sitten tuli miehiä, joiden tuli viedä Joona kunniakkaasti siihen maahan, mistä hän oli tullut. Joona korotettiin ja nousi kuninkaan tavoin. Prinssin tavoin Amatiaan poikaa kuljetettiin juhlallisesti. Meressä oli kala häntä kuljettanut ja kuivalla maalla häntä kuljettivat juhlavaunut. Aiemmin hänet oli alennettu maanpinnan alle, nyt hänet oli ylennetty korkealle sen yläpuolelle. Kun hän kulki meressä, uivat kalat hänen edellään, kuivalla malla hänen edellään kulki ratsumiehiä. Hän kuohutti meren, kun siihen astui ja maan kun, sille astui. Sekä kalat meressä, että ihmiset kuivalla maalla huomasivat hänen ilmestymisensä.Syvyyksissä nousi suuria laineita ja kaupungissa rauhattomuus. Kosteaa tietä hän kulki alas, kuivaa maata myöten ylös. Meren pelottavat eläimet pelkäsivät häntä ja mahtavat kaupungit soivat hänelle liikkumatilaa, kun hän tuli. Hänet nielaissut kala oli valtava ja hänet huostaansa ottanut kaupunki mahtava. Kala osoitti hänelle polun ja kuningas tasoitti hänelle tien. Muut kalat seurasivat hänen kalaansa ja ratsastajat hänen vaunujaan.
35.Niiniven kuningas kiiruhti lähettämään sanansaattajia hänen edellään järjestämään profeetalle majapaikkoja, joissa yöpyä. Jumala oli kalalle osoittanut tien, jota myöten se veisi hänet syvyyksiin; profeetalle kuningas valmisti paluutien. Voittosaatossa hän palasi lahjojen kera ja kaikki osoittivat hänelle kunnioitusta. Kuninkaat katselivat häntä pyhällä kunnioitukselta, koska hän oli niin mahtava saarnaaja; suurin kunnianosoituksin he lähestyivät häntä peläten hänen julistustaan. Jokainen kaupunki, joka hänet näki, lähes tuhoutui siitä pelosta, että hän tuhoaisi ne niihin tulemalla; siksi häntä kaupungeissa käsiteltiin kunnioituksella. Koska Niinivestä oli tullut esimerkki, toimi se koko maailmalle peilinä, josta saattoi tarkastella vanhurskautta,
36. Kun Joona oli saapunut isänmaansa ra jalle ja maanmiestensä lähelle, vapautti hän seuralaisensa, erotakseen heistä rauhassa. Häveten hän nimittäin ajatteli, miten he näkisivät hänen maanmiestensä epäjumalanpalveluksen, ja tultuaan maahan parannuksen tehneinä, joutuisivat taas jumalattomien parissa perikatoon. Hän pelkäsi, että he, pakanoiden keskuudesta tulevina, voisivat oppia juutalaiselta kansalta jumalattomuutta . Hän pelkäsi pahan, sen jälkeen, kun se oli tuhottu ja parannettu, voivan puhjeta uudelleen. Kun halpamaisten ihmisten esimerkki jo vahingoittaa toisia, kuinka paljon enemmän se vahingoittaakaan sellaista, joka putoaa korkealta! Kun joku on langennut, mutta sitten kuitenkin nöyrtynyt, on se kuitenkin saanut aikaan vahingon. Miten paljon tuhoisampi onkaan sellaisen aiheuttama vahinko, joka rikkomuksensa lisäksi osoittaa röyhkeyttä. Tällainen pahantekijä piilottaa väkivalloin hapatuksensa muihin, koska hänen tapansa ja seuransa saa muissa aikaan julkeutta .
37. Joona pelkäsi tuhon omaa ,kaiken tuhoavaa kansaa, ja sitä ,että se voisi tuhota vanhurskaan pakanakansan, jos tämä tulisi sen rajojen sisäpuolelle . Hän häpesi julkisesti heidän edessään ilmaisematta kuitenkaan häpeänsä syytä. Kuitenkin hän pelkäsi Kaanaan jälkeläisten pilkkaavan Abrahamin lapsia. Hän kiitti niitä, jotka olivat häntä seuranneet, suuteli heitä rakkaudella, siunasi heidät juhlallisesti, puhui heille viisaasti, antoi heille ystävällisiä neuvo ja ja yritti valmentaa heitä siihen ,että seuraisivat hänen neuvojaan ja olisivat hänelle kuuliaisia. Hän puhutteli heitä vaativasti, mutta he eivät halunneet antaa periksi, hän jopa rukoili heitä, mutta he pysyivät lujina . Hän ilmaisi, miten hän asiat halusi, mutta kukaan ei poistunut. Hän suuteli heitä jäähyväisiksi, mutta kaikki jäivät paikoilleen. ”Tulemme”, he selittivät,”kanssasi maahasi saadaksemme siitä hyötyä ja oppiaksemme hyviä tapoja, järjestystä ja elintapoja. Haluamme oppia maassasi vanhurskautta, koska siinä asuu siveä kansa, Haluamme oppia sieltä puhtautta, koska siellä asuu puhdas sukukunta Haluamme oppia sieltä jaloja tekoja, koska siellä on jaloja ihmisiä. Haluamme tulla maahasi ja nähdä sen hyvät; haluamme tulla ja nähdä valitut,”
38. ”Haluamme tulla ja nähdä maan,missä usko on, haluamme tulla paikkakunnalle, missä ei ole epäjumalanpalvelusta ja haluamme se kokea. Haluamme tulla sisään, nähdä ja ylistää, koska siellä ei esiinny ennustelemista. Haluamme tulla sisään ja kokea sapatin, joka on kaikesta pahuudesta vapaa. Haluamme tulla katsomaan ympärileikattuja, jotka ovat ympärileikanneet sekä sydämensä että ruumiinsa. Haluamme tulla näkemään ne autuaat, joiden tykönä ei vääryyttä ole. Toista oikaisevassa kansassa ei voi olla vääryyttä. Kuinka kaukana onkaan synnistä se kansa, joka syntisä syyttää. He ovat tulleet toisilleen peileiksi, kuinka kauniita he varmaan ovatkaan! He ovat opettaneet vieraita paastoamaan, onko silloin mahdollista, että heissä senjälkeen olisi hekumoitsijoita? Koska he halveksivat meitä syntiemme tähden, kuka silloin voi halveksia heitä? Hebrealainen, älä siis riistä tätä etua meiltä. Sinun avullasi meistä on tullut katuvia, sinun avullasi aiomme myös tulla vanhurskaiksi. Sen palkan sijaan, jonka kanssasi kulkemalla olemme ansainnet vaivojemme palkaksi, suo meille pääsy kansasi pariin. Haluamme kotipaikkakunnaltasi viedä hyviä esikuvia kotikaupunkiimme. Niin, haluamme sisäänpäästyämme viedä mukanamme kauniita malleja kaupunkiimme. Haluamme tulla sisään ja nähdä jalon kurin täyttämiä nuorukaisia. Haluamme katsella myös lapsia, pitääksemme heitä hyödyllisinä esikuvinamme. Haluamme katsoa kuningastamme, meidän kuninkaalle malliksi. Haluamme oppia tuntemaan tuomareitanne ja viedä heidän mallinsa mukanamme kotiin.”
39. Kuka pystyisi luettelemaan kaiken ,mitä katuvaiset silloin puhuivat? Sillä vaikka he puhuivat tämän ja paljon muutakin, kuunteli Joona kaikkea vaieten ja pää painuksissa; sillä hän häpesi maanmiehiään, jotka olivat siveettömiä ja rauhattomia. Tämä tilanne oli Amatiaan pojalle vaikeampi kuin tapaus kurpitsantaimen kanssa, jolloin porotti niin kuumasti hänen päähänsä, että hän jopa toivoi kuolemaa. Pitäisikö hänen paeta, jotta saisi rauhan? Mutta mihinpä hän hän pakenisi? Hän muisteli merellistä temppuaan, sekä sitä ,mitä oli kuivalla maalla tehnyt. Samoin kun hän paetessaan (Jumalaa; Joona 1:3) petollisesti hou-kutteli merimiehiä (ottamaan hänet mukanaan Tarsoon), puhui hän valheellisesti niiniveläiset ympäri heistä erotessaan. Hän pyysi anteeksi eroamistaan, keksien kaikenlaisia tekosyitä, ”Nyt”, hän sanoi, ”on maassamme suuri juhla, johon ei yksikään vierasmaalainen saa tulla. Tämä juhla on ainoastaan juutalaisia varten, eikä pakanoilla ole juhlan aikana sisäänpääsyä maahan. Juhla on suuri ympärileikattujen juhla, johon ympärileikkaamattomat eivät saa tulla, Te tosin olette katuvia, mutta ette ympärileikattuja. Juhlan puhtaus saastuisi ympärileikkaamattomien läsnäolosta. Kääntykää siis rauhallisesti takaisin ja palatkaa rauhassa kotimaahanne! Joidenkin aikojen kuluttua, kun juhla on vietetty loppuun, voitte tulla takaisin, Noudattakaa tottelevaisesti pyyntöäni ja viisaasti vastaansanomatta neuvoani,”
40.Nämä vilpittömät noudattivat hänen kehotustaan, eivätkä seuranneet häntä pitemmälle. He osoittivat hänelle maahan langeten kunnioitustaan, kun hän oli toivottanut heille siunausta. Koko seurue oli syvästi liikuttunut ja itki sitä onnetonta yhteensattumaa, jonka juhlan juuri nyt sattuminen muodosti. Joona taas ei niinkään ollut huolissaan valheestaan kuin siitä,ettei olisi saanut heitä ympäripuhuttua,ja jäämään pois. Joonan lähdettyä, kun he vielä viipyivät rajalla, näkivät he korkean vuoren siinä lähellä ja päättivät nopeasti kiivetä vuorelle, jotta näkisivät maasta niin paljon kuin mahdollista, kun heiltä oli viety mahdollisuus tulla sen rajojen sisäpuolelle. He alkoivat siksi nousta vuorelle, kiiveten sen huippuja kohti nähdäkseen luvatun maan. Kun he sitten olivat tulleet korkealle ja nostivat katseensa, nähden koko maan, heidät valtasi pelko ja kauhistus, kun he näkivät vuorilla olevat alttarit ja kukkuloilla olevat epäjumalien teltat. Istutusten välistä näkyi pakanuus ja puiden välistä vääryys. Epäjumalankuvia oli kaikkialla asukkaiden ovien edessä ja niitä he jumalattomalla tavalla kunnioittivat. Heidän epäjumalansa olivat lukemattomia ja määrättömiä heidän hävyttömyytensä. Lähteidensä luona he peseytyivät ja kaivojensa luona puhdistautuivat ja jopa heidän talojensa katoilla oli rakastelupaikkoja ja heidän puutarhoissaan harrastettiin haureutta/aviorikoksia. Toreilla ja kaduilla suorastaan vilisi noitia ja ennustaji. He nousivat ylemmäs ja katsoivat katoille. Siellä he näkivät lukemattomia alttareita. Yksi rukoili tätä epäjumalaa ja toinen uhrasi tuolle demonille. Jerobeamin teettämät vasikat olivat maan rajoilla , yksi Bersebassa ja toinen Daanissa. Yhtäältä nousi uhrisavu, toisaalla uhrattiin juomauhreja. Kuolleitten vasikoiden edessä uhrattiin eläviä ja jokainen kumarsi kunnioittavasti epäjumalilleen.
41. Siellä oli vallalla ahneus kierouden kanssa, hekumointi siskonsa juopumuksen,ja ruokottomuus sukulaisensa huoruuden kanssa. Edelleen siellä oli vallassa petos sukulaisensa varkauden kanssa ja taikuus sen kanssa sidoksissa olevan myrkkyjensekoittamisen kanssa, astrologia ja sen kanssa yhteydessä olevan ennustamisen kanssa. Siellä oli julkista epäoikeudenmukaisuutta, sekä sen matkakumppania salaista jumalattomuutta. Miehet olivat rakastajattariensa luona, äidit, morsiamet ja tyttäret seisoskelivat houkuttelevien ansojen tavoin kujien välissä. Kaikki oli siellä kuolemaa (moraalista kuolemaa ja tapain turmelusta) yhdessä sen neuvonantajan Saatanan kanssa. Heidän vanhempansa olivat rauhattomia ja tuomarit rikollisia. Himo poltti heitä kuin tuli ja toisten painostaminen muistutti helvettiä. Heidän asuntonsa oli syvä kuilu ja heidän talonsa pohjaton syvyys. Lainanantaja oli kuin tulikuoppa ja uskovainen kuin Saatana. Molemmat kiduttivat toisiaan vetäen heitä yhteen (helvetilliseen) kidutukseen. Heidän lapsensakin vannoivat jo heidän epäjumaliensa nimissä. Yksi osa tapain turmelluksesta johtui pakanoista, mutta 99 osaa heprealaisista itsestään. Kuka pysyisi luettelemaan kaikki heidän syntinsä? He olivat tehneet rikkomustensa määrän niin suureksi, koska olivat vasemmalla puolella olevia vuohipukkeja (Matt 25:33)
42. Tällaisen turmeluksen nähdessään joutuivat niiniveläiset pelon ja kauhun valtaan. Toinen kysyi toiseltaan:”Katselemmekohan unikuvaa? Onko tuo tosiaan luvattu maa vai onko se Sodoma? Ovatko nuo Abrahamin jälkeläisiä, vai näemmekö demoneja? Katselemmeko ihmisiä vai pimeyden henkiolentoja? Onko meidän luotamme kadonnut turmelus tullut tänne? Onko tänne pystytetty samat epäjumalankuvat, jotka kotonamme löimme palasiksi? Ovako kaatamamme alttarit saaneet siivet ja lentäneet tänne? Miten tuolla voidaan toivoa samaa ruttoa, joka on kitketty pois meidän maastamme? Miten tuolla paikkakunnalla rukoillaan tähteä, josta olemme luopuneet (Venus- tähti)? Ennustaminen, jonka täysin hylkäsimme ,rehottaa täällä. Joka ikkunasta näkyy pakanuus, jonka olemme poistaneet juurineen. Kaikkiin oviin he ovat maalanneet eläinradan merkkejä,jotka olemme tuominneet. Heidän otsallaan näkyy röyhkeys, jonka olemme nostaneet ja kiimalla, joka on meistä paennut, on paikkansa heidän silmissään, se näkyy heidän katseistaan ja jopa heidän nenistään. Miten täällä rukoillaan aurinkoa, jota emme enää edes kunnioita? Miten täällä rukoillaan vasikoita, joita meillä halveksitaan? Vaikka emme ottaisi huomioon sitä, mitä meidän omassa maassamme on tapahtunut, on täällä kuitenkin monia uusia asioita ja lukemattomia rivouksia, sillä täällä on paheita, joita emme ole tunteneet maassamme ja täällä harrastetaan sellaisia syntejä, joita maassamme ei koskaan ole harjoitettu.
43. Miika teetti nelikasvoisen epäjumalankuvan ( vrt. Tuom 18:2 ss sekä 18:13-14 s. 2. Aikak. 33:7.ssa kuvataan Manasse kuninkaan idolia syyrialaisessa käännöksessä nelikasvoisena. Tähän Efraim usein viittaa). Vaskiselle käärmeelle ei meillä uhraa kukaan, kukaan ei palvo sitä epäjumalana. Kuten elävä käärme, ovat hekin kirottuja, koska uhraavat kuolleelle käärmeelle. Me emme ole uhranneet demoneille lapsia, mutta täälla harrastetaan sellaistakin teurastusta. Meillä uhrattiin eläimiä, täällä taas kannetaan tyttäriä uhriksi. Kansalla, jolla on moiset pelastajat (epäjumalat), on siitä johtuen myös huonot tavat. Moiset lait omaava kansa tekee luonnollisestikin erittäin likaisia tekoja. Voi kansaa, jonka vanhimmat ovat tuon kaltaisia, heidän jälkeläistensä täytyy olla kirottuja. Kansa , jolla on sellainen Jumala, hankkii itselleen tuollaisen määrän epäjumalia! Kansa, jolla on vain yksi Luoja, tekee ja ostaa itselleen ihanteita. Nimistään he ylpeilevät, koska heitä kutsutaan vanhurskasten lapsiksi. Heille, niinkuin he luulevat, riittää, että heitä kutsutaan Jaakobin lapsiksi. Hullut luulevat, että he ottamiensa kauniiden nimien vuoksi ovat vanhurskaita. Heidän nimensä on toki levinnyt kaikkeen maailmaan, heidän tapansa kuluvat syntisyydessä. Abrahamin vuoksi, niin he arvelevat, he ovat vanhurskaiden lapsia. Heidän koko ylpeytensä perustuu vain nimeen, koska he kantavat Israelin nimeä. Kaikki heidän maineensa perustuu ympärileikkaukseen, vaikka he ovat syntisiä. Heidän tapansa eivät kuitenkaan ole senkaltaisia, joita Abrahamin pojat olisivat toivoneet niiden olevan. Korkea on heidän mielessään Abrahamin nimi ja hänen ympärileikkauksensa, joka heidän silmissään on enemmän arvoinen kuin usko. Jumalan antamaa sapattia kunnioitetaan enemmän kuin itseään Jumalaa. He moittivat jopa Jumalaa, kun tämä muuttaa lakiaan, he toisin sanoen antavat Lainantajalle lain. Itse he elävät laittomuudessa, mutta Jumalan he odottavat olevan lailleen kuuliainen; laki on siis heille suurempiarvoinen kuin Lainantaja. Heidän mieleensä ei ole noudattaa Hänen lakiaaan, vaan moittia sen Antajaa. Heidän silmissään on Mooseksella ja profeetoilla vähemmän arvoa kuin uhrimenoilla. Uhrissa on heidin kunniansa ja suitsutuksessa heidän ylpeytensä. Ylpeille on kylliksi, kun saavat röyhistellä itseään savun takia ja sokeille riittää, kun saavat sotkea itseään verellä ja epapuhtauksilla. Herra rakastaa, kuten he kuvittelevat, enemmän uhrien hajua kuin puhdasta totuuta, jota Hän itse opettaa.”
44. Tällä tavoin katuvaiset keskustelivat heprealaisista; ja kuta enemmän he aikaisemmin olivat halunneet päästä maahan ja nähdä sitä, sitä enemmän he nyt olivat saaneet siita kyllikseen ja karttoivat sitä,.Kauhistuneina he pakenivat, kauhistuen sitä turmeluksen tilaa, jonka siellä näkivät. He, kääntymyksen tehneet, näkivät ne rikkomukset, joilla hebrealaiset olivat itsensä peittäneet. Pakanat olivat riisuneet pakanuuden yltään ja häpeälliset juutalaiset olivat sen päälleen pukeneet. Toinen sanoi toiselleen:” Tule kiiruhtakaamme pois täältä, jotteivät heidän syntinsä tartu meihinl Tämä kansa on luopiokansa. Niinivessa vallitsee suuri luottamus, täällä taas suuri pelko. Ehkä tämä maa annetaan tuhon omaksi Niiniven sijaan, joka ei tuhoutunut. Tämä kansa on todella totuudesta vieraantunut, kansa, joka on hävittämisen arvoinen, eikä enää loistokas; sillä se on ottanut meidän saastaisuutemme kaunistuksekseen. Pyhän profeetan muisteleminen jatkukoon meillä kuitenkin kunnialla, sillä hän oli meille elämän syy, ja sen alkusyy, että olemme saavuttaneet niin suuren onnen”
45. Tällä tavoin keskustellen palasivat he surren takaisin, onnellisina he kuitenkin lähtivät ja palasivat iloiten omiensa luo. Todellista iloa uhkuen he huusivat koko sielustaan:”Ylistetty olkoon Jumala, joka kansan on kansojen kautta saattanut häpeään. Tultuamme syntisistä vanhurskaiksi, haluamme häntä riemulauluin ylistää, saastaisista katuviksi ja puhtaiksi muuttuneina tuomme Hänelle puhtaita hedelmiä. Kirkastakaamme Hänet henkivoimiemme avulla,jotka ennen olivat sekaannuksen voimien hallinnassa. Myös vihastuneiden ja julmistuneiden tulee ylistää Häntä kaunistumisen vuoksi, tottelemattomien tulee kirkastaa Häntä, koska heistä on tullut siveitä. Vääryyden harjoittajat ylistäkööt Häntä,koska oppivat antamaan almuja. Hekumoijat kiittäkööt Häntä, koska ovat oppineet paastoamaan ja juopottelijat ylistäkööt Häntä, koska ovat oppineet kohtuuden juomisessaan! Ryövärit ylistäkööt Häntä, koska he muuttuivat antajiksi! Avionrikkojat kantakoot Hänelle kunniaa, koska avioyhteys on tullut heille riittäväksi. Huorintekijät ylistäkööt Häntä, koska heidät on vapautettu epäpuhtauksistaan. Pahantekijät kiittäkööt Häntä, koska oppivat pysymään sallituissa rajoissa. Vallattomat kiittäkööt Häntä suuresti, koska ovat saaneet takaisin järkensä ja suhteellisuudentajunsa. Kiroilijat Häntä ylistäkööt, koska heidän suunsa on oppinut siunaamaan, Viisaat kirkastakoot Häntä, koska heistä tuli opin ylläpitäjiä. Myös lesket rukoilkoot Häntä, koska Hän on armahtanut heitä heidän rasituksessaan. Kerjäläinen ylistäköön Häntä samoin, sillä Hän täyttää hänen korinsa siunauksella. Maanviljelijä kiittäköön Häntä, koska Hän lisäsi työn hedelmiä ja täytti maamiehen kylläisyydellä. Samasta syystä työläinen ja viinitarhuri kirkastakoon Häntä. Myös omaa työtään tekevät käsityöläiset kiittäkööt Häntä. Kuninkaat ylistäkööt Häntä, koska jälleen näkevät kaupunkinsa rauhallisina ja kruununsa varmalla pohjalla. Sotajoukot kiittäkööt, koska säilyivät tuholta ja sotapäälliköt, koska saattoivat jälleen palata valtaansa. Kirkastusta Hänelle kantakoot rikkaat, koska taas näkivät aarteensa ja vanhemmat, koska saivat toivon lastensa tulevaisuudesta. Myös lasten tulee kiittää nähdessään taas vanhempansa. Jopa syyttömien pikkulasten tulee kiittää, koska heidän elämäänsä on pidennetty ja heitä jälleen kanniskellaan olkapäillä. Heitä kiittäkööt myös raskaanaolevat siitä, ettei heidän kohtunsa hedelmä tuhoutunut, samoin vastanaineet siitä, että jälleen saavat varustaa ja nähdä häähuoneensa. Äidit kirkastakoot Häntä, koska heitä siunattiin lastensa kautta. Imettäväisten tulee ylistää Häntä lapsukaistensa vuoksi ,jotka jo kohduissa siunattiin. Neit-syet laulakoot ylistyslauluja ,kun säästyivät tuholta. Tuomarit siunatkoot Häntä suuresti, koska Hän ei tuominnut heitä oikeuden mukaan. Rikkaat siunatkoot myös Häntä ,sillä niitä joilla on saatavia, hän ei Tuominnut yhtä ankarasti kuin he velallisiaan. Uskovaiset ylistäkööt Häntä,koska Hän ei vaatinut heidän velkojaan maksettavaksi. Velalliset siunatkoot Häntä, koska heidän velkakirjansa on rikkirevitty. Rosvot kiittäkööt Häntä, ettei Hän kohdellut heitä heidän tekojensa mukaan. Ryövärit kantakoot kiitosta,koska heistä yht´äkkiä tehtiin antajia.Vahingontekijäin tulee yhdessä armon saaneiden kanssa kiittää Jumalaa, koska molempia on autettu samalla tavalla; vahingontekijä säilyi ja armahduksen saanut pelastui. Palatseissa Hänelle korotettakoon kiitos, koska sen kerran niin pelokkaat asukkaatpelastuivat. Linnoissa Häntä veisuin suuresti ylistettäköön,koska he välttyivät tuholta ja heidän elämäänsä jatkettiin. Piiat ja rengit ylistäkööt, koska vaikeakin palvelus on haudan vapautta parempi. Lohdutettu äiti kiittäköön,koska hän sai nähdä rakkaansa jälleen.Niin, kaikkien säätyjen ja ikäpolvien tulee suuresti iloita siitä,että ovat pelastuneet tholta ja ovat ikään kuin uudestisyntyneitä.
46. Kuten olen maininnut,on katumuksemme Niiniven katumuksen rinnalla kuin varjo vain.Jopa rauhallisimmassakin tilanteessa todellinen katuva pelkää. Toivon nähdessäänkin hän muistaa kurituksensa. Palvelija,joka saa herraltaan iskun, muistaa sen aina.Silmänräpäyksen ajan hän on peloissaan,kunnes se menee ohi, eikä asiaa enää ajatella. Rangaistuksen alussa kyllä kadumme, mutta sen loppupuolella käyttäydymme kuin mitään rangaistusta ei enää tulisi, tai aivan kuin KaikkeinKorkein olisi päättänyt jättää syntimme rankaisematta. Niiniveläiset kuitenkin tuolloin kääntyivät koko sydämestään.Koko kaupunki kiitti Häntä ylistäen, koska oli päivittäin vapissut pelosta. Se siunasi Häntä, koska oli laivan tavoin ajelehtinut.Viisaat ja järjettömät oliot – ihmiset ja eläimet – ylistivät Jumalaa. Paastosäkkien sijaan hankittiin sydämen ilon vuoksi esille valkoiset vaatteet. Ylistetty olkoon Hän, joka vanhurskaita rakastaa ja joka on johdattanut assyrialaiset katumukseen.