Hengellisestä isästä ja ohjauksesta

admin 6.2.201212.11.2019

Maksimos Tunnustaja

Älä suostu kuuntelemaan panetteluja hengellisestä isästäsi äläkä rohkaisen hänen halventajiaan, ettei Herra vihastuisi tekoihisi ja hävittäisi sinua elävien maasta. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta II / 68. 59)

Simeon Uusteologi

Veljeni, jos hengen tuli on syttynyt sydämeesi ja olet kiiruhtanut luostariin tai muuten elämään hengellisen isän ohjauksessa, älä ota kylpyjä tai kokeile erilaisia ruokia äläkä muutenkaan helli ruumistasi, vaikka hengellinen isäsi tai kilvoittelijaveljesi sinua siihen kehottaisivatkin. Ole sen sijaan aina valmis paastoamaan ja näkemään vaivaa ja harjoita kaikessa tiukkaa itsehillintää. Jos isäsi Herrassa kehottaa sinua suomaan ruumiillesi jotakin lohdutusta, ole kuuliainen, ettet tässäkään toteuttaisi omaa tahtoasi. Mutta ellei hän kehota sinua keventämään kilvoitustasi, voit olla tyytyväinen: saathan kilvoitella niin kuin itse muutenkin olisit halunnut, hyödyksi sielullesi. Tällä tavoin harjoitat aina ja kaikessa paastoa ja itsehillintää luopuen täysin omasta tahdostasi. Näin säilytät myös sydämessäsi sammumattomana hengen tulen, joka saa sinut halveksimaan kaikkea maallista. (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja… III / 96.12)

Kun olet täysin antautunut hengellisen isäsi ohjaukseen, pitää kaiken, minkä olet maailmasta mukanasi tuonut, olla sinulle täysin vierasta, olipa sitten kysymys ihmissuhteista, asioista tai omaisuudesta. Älä kajoa niihin ilman hengellisen isän suostumusta. Äläkä liioin pyydä häneltä mitään – älä suurta äläkä pientä -, ellei hän oma-aloitteisesti käske sinun ottaa jotakin tai itse omakätisesti sinulle sitä anna.

Älä ilman hengellisen isäsi siunausta anna almuja rahoista, joita olet tuonut mukanasi. Älä liioin yritä saada toisten välityksellä häneltä näitä »omia rahojasi». Sinun on näet parempi olla köyhä ja muukalainen – mutta kuuliainen – kuin heti kilvoitustien alkutaipaleella ryhtyä sirottelemaan ympärillesi rahoja ja jakamaan almuja puutteenalaisille. Vilpittömästi uskova luovuttaa kaiken hengellisen isänsä haltuun kuin itsensä Jumalan käsiin.

Älä pyydä vesipisaraakaan, vaikka jano polttaisi sinua, vaan odota että hengellinen isäsi oma-aloitteisesti kehottaa sinua juomaan. Vaivaa ja pakota itseäsi, että kaikessa voittaisit oman tahtosi, ajatellen mielessäsi tähän tapaan: jos Jumala tahtoo, että minä juon, ja jos olen juotavaa ansainnut, Hän ilmaisee sen kyllä isälleni ja tämä sanoo minulle: »Juo!» Silloin voit juoda puhtain omintunnoin, vaikkei vielä olisikaan juontiaika.

Muuan hengellisesti harjaantunut ja uskossaan vilpitön kilvoittelija kertoi kutsuen Jumalaa todistajakseen: »Olin tehnyt päätöksen, etten koskaan pyytäisi isältäni mitään syötävää tai juotavaa ja etten nauttisi mitään ilman hänen kehotustaan. Olin päättänyt, että odottaisin, kunnes hän Jumalan valistamana käskisi minua. Näin menetellessäni en koskaan jäänyt vaille sitä mitä tarvitsin.»

Joka luottaa vilpittömästi hengelliseen isäänsä, ajattelee näkevänsä hänessä itse Kristuksen ja ollessaan hänen kanssaan tai seuratessaan häntä hän uskoo lujasti olevansa itse Kristuksen kanssa ja seuraavansa Häntä. Hän ei koskaan halua puhua kenenkään muun kuin isänsä kanssa eikä mikään tässä maailmassa ole hänelle parempaa kuin saada ajatella isäänsä ja tuntea hänen rakkautensa. Sillä voisiko nykyisessä tai tulevassa elämässä olla mitään parempaa tai hyödyllisempää kuin se, että saa olla Kristuksen kanssa? Mikä olisi kauniimpaa ja suloisempaa kuin saada katsella Häntä! Ja jos vielä pääsee keskustelemaan Hänen kanssaan! Niistä keskusteluista kumpuaa iankaikkinen elämä. (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja… III / 98 – 99: 15 – 19)

Jos haluat luopua maailmasta ja oppia elämään evankeliumin opetusten mukaan, älä antaudu kokemattoman äläkä himojen vallassa olevan opettajan ohjaukseen, ettei hän evankeliumin mukaisen elämän sijaan opettaisi sinulle saatanallista elämää. Hyvien opettajien opetuksetkin ovat hyviä, pahojen taas pahoja ja huonot siemenet tuottavat aina huonoja hedelmiä.

Ano rukouksin ja kyynelin, että Jumala antaisi sinulle himottoman ja pyhän ohjaajan. Tutki itsekin pyhää Raamattua ja etsi erityisesti käytännön ohjeita pyhien isien kirjoituksista. Kun vertaat opettajasi ja ohjaajasi opetuksia ja tekoja pyhiin kirjoituksiin, voit katsella niitä aivan kuin kuvastimesta ja ymmärrät hänen elämänsä ja opetuksensa laadun. Omaksu ja säilytä mielessäsi se, mikä on sopusoinnussa pyhien kirjoitusten kanssa. Väärä ja vieras taas erota ja pane syrjään, ettet eksyisi. Meidän päivinämme monet ovat osoittautuneet eksyttäjiksi ja vääriksi opettajiksi. (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja… III / 102. 32 – 33)

Joka näkee opettajassaan ja ohjaajassaan itse Jumalan, ei voi esittää hänelle vastaväitteitä. Joka taas arvelee ja vakuuttaa, että pystyy kumpaankin**, on eksyksissä: vastaanväittäjä ei tiedä, millainen on Jumalan omien suhde Jumalaan.

Joka uskoo, että hänen elämänsä ja kuolemansa ovat hengellisen ohjaajan kädessä, ei koskaan sano ohjaajalleen vastaan. Mutta jos tätä ei tiedetä, on seurauksena vastaan väittäminen, mikä tuottaa iankaikkisen hengellisen kuoleman. (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja… III /103. 38 – 39)

** So. suhtautumaan ohjaajaansa kuin Jumalaan ja samalla väittämään hänelle vastaan. (suom.)

Joka pitää nämä periaatteet aina mielessään, ei joudu koskaan kuohuksiin. kun häntä kuritetaan, nuhdellaan tai moititaan. Mutta se kurja, joka lankeaa tähän pahaan – ts. vastaväitteisiin ja epäluottamukseen hengellistä isäänsä ja opettajaansa kohtaan – heitetään jo eläessään tuonelan syvyyksiin: hänestä tulee paholaisen ja kaikkien sen saastaisten voimien asumus, sillä hän on uppiniskainen turmion lapsi. (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja… III / 104. 42)

Sinä kuuliaisuuden lapsi, tutkiskele jatkuvasti näitä asioita ja kilvoittele innokkaasti, ettet lankeaisi edellä esitettyihin helvetin vaivoihin. Rukoile joka päivä hartaasti Jumalaa näin sanoen: »Jumala ja Herra, kaiken elollisen ja kaikkien sielujen hallitsija, Sinä ainoa joka voit parantaa minut, kuule minun kurjan rukous. Kaikkein pyhimmän Henkesi voimalla tuhoa ja tapa minuun pesiytynyt käärme. Suo että minä kurja ja alaston, jolla ei ole kaunistuksenani ainoatakaan hyvettä, voisin kyyneleitä vuodattaen langeta hengellisen isäni jalkoihin. Taivuta hänen pyhä sielunsa suopeaksi minua kohtaan, että hän armahtaisi minua. Anna Herra, sydämeeni nöyryyttä ja anna minulle ajatuksia, jotka ovat soveliaita katuvalle syntiselle joka on päättänyt palata luoksesi. Älä hylkää lopullisesti sielua, joka on kerran liittynyt Sinuun ja tunnustanut Sinut, joka on valinnut Sinut ja hylännyt koko maailman. Herra, Sinä tiedät, että minä haluan pelastua, vaikka pahat tottumukseni minua pidättelevät. Mutta Sinulle, Valtias, on mahdollista kaikki – sekin mikä on ihmisille mahdotonta. (vrt.Lk.18:27)»

Nopea menestys seuraa niitä, jotka pelolla ja vavistuksella laskevat uskon ja toivon hyvän perustuksen hurskauden tontille. He tukevat jalkansa lujasti kuuliaisuuden kallioon ja noudattavat hengellisen isänsä käskyjä aivan kuin ne olisivat lähtöisin Jumalan suusta. Nöyrin sieluin he pystyttävät epäröimättä isien käskyjen rakennusta kuuliaisuuden perustukselle. Näin he saavuttavat ensimmäisen suuren tavoitteen: kieltävät oman itsensä. Toisen tahdon toteuttaminen oman tahdon asemesta johtaa näet paitsi oman sielun kieltämiseen myös kuolemiseen koko maailmalle.

Pahat henget iloitsevat, kun joku esittää vastaväitteitä hengelliselle isälleen. Enkelit taas ihailevat sitä, joka nöyrtyy kuolemaan asti: hän on Jumalan työtoveri ja kehittyy Jumalan Pojan kaltaiseksi, joka oli »kuuliainen Isälleen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti» (Fil.2:8). (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja… III / 105. 43 – 45)

Niketas Stithatoslainen

On hyvä kuolla maailmalle ja elää Kristukselle. Muulla tavoin on mahdotonta syntyä Herran sanojen mukaan uudesti, ylhäältä: »Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.» (Ps.119:165) Tämän uudestisyntymisen saa aikaan kuuliaisuus hengellisille isille. Jollemme ole ensin ottaneet vastaan sanan siementä isien opetuksesta ja tulleet heidän kauttaan Jumalan lapsiksi, emme voi syntyä ylhäältä. Näin kaksitoista apostolia olivat syntyisin yhdestä, Kristuksesta. Seitsemänkymmentä apostolia taas syntyivät noista kahdestatoista ja tulivat Jumalan ja Isän lapsiksi, kuten Herra sanoo: »Te olette minun Isäni lapsia, joka on taivaissa.» (vrt. Mt.5:45) Sen tähden Paavalikin sanoo meille: »Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa. Kehotan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.» (1Kor.4: 15 – 16)

Joka ei elä kuuliaisuudessa hengelliselle isälleen kuten Poika, joka oli kuuliainen Isälle aina ristiin ja kuolemaan asti (vrt.Fil.2:8) ei synny ylhäältä. Sillä kuinka sellaisesta, joka ei ole ensin tullut hyvän isän rakkaaksi pojaksi eikä siis ole syntynyt ylhäältä sanasta ja hengestä, voisi tulla hyvien lasten hyvä isä? Oli miten oli, hedelmä on joka tapauksessa puun mukainen. (vrt.Mt.12:33) (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta III / 190 – 191. 53 – 54)

Gregorios Palamas

Jos sinun siis tulee näin rakastaa ja kunnioittaa lihallisia vanhempiasi, kuinka paljon enemmän onkaan sitten suotava rakkautta ja kunnioitusta niille, joista on tullut hengellisiä isiäsi. He ovat johdattaneet sinut pelkästä olemassaolosta elämään* ja suoneet sinulle tiedon valkeuden sekä opetuksillaan osoittaneet sinulle totuuden. He ovat synnyttäneet sinut uudelleen uudestisyntymisen pesossa ja istuttaneet sinuun ylösnousemuksen ja kuolemattomuuden sekä iankaikkisen valtakunnan ja katoamattoman perinnön toivon.

Hengelliset isäsi ovat tehneet sinut arvottoman arvolliseksi (vrt. Jer.15:19 LXX) iankaikkisiin hyvyyksiin, sinusta, maallisesta ja ajallisesta, he ovat tehneet taivaallisen ja iankaikkisen. Sinä et enää ole ihmisen vaan Jumalihmisen, Jeesuksen Kristuksen, poika ja opetuslapsi (Jes.54:13;Joh.6:45) sillä Hän on suonut sinulle »lapseuden hengen» (Room.8:15). Hän on sanonut: »Isäksenne ja opettajaksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän isänne ja opettajanne, Kristus.» (vrt. Mt.23:9 – 10) Sinun tulee siis osoittaa kunnioitusta ja rakkautta hengellisille isillesi: heille osoittamasi kunnioitus kohdistuu Kristukseen ja kaikkein pyhimpään Henkeen, jonka kautta olet tullut Jumalan lapseksi, sekä taivaalliseen Isään, josta saa nimensä »kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä» (Ef.3:15).

Pyri siihen, että sinulla olisi koko elämäsi ajan hengellinen isä, jolle kerrot kaikki syntisi ja kaikki ajatuksesi. Häneltä saat parannuksen ja synninpäästön, sillä hengellisille isille on annettu valta päästää ja sitoa sieluja. Kaikki minkä he sitovat maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä he päästävät maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. (vrt. Mt.18:18) Tämän armon ja vallan hengelliset isät ovat saaneet Kristukselta. Sen tähden tottele heitä äläkä väitä vastaan, ettet saattaisi sieluasi kadotukseen. Lain mukaan se, joka vastustaa lihallisia vanhempiaan asioissa, joita Jumalan laki ei kiellä, on ansainnut kuoleman. ((2Moos.21:17); 5Moos.21:20 – 21) Kuinka siis ei se, joka vastustaa hengellisiä isiään, karkottaisi sisimmästään Jumalan henkeä ja näin saattaisi tuhoon omaa sieluaan? Kysy sen tähden neuvoa hengellisiltä isiltäsi ja tottele heitä loppuun saakka, että sielusi pelastuisi ja saisit periä iankaikkiset turmeltumattomat hyvyydet. (Pyhä isämme Gregorios Palamas: Kristuksen lain eli uuden liiton 10… IV / 94 – 95. 10)

*Sananmukaisesti: olemassaolosta (to einai) hyvinvointiin (to eu einai). vrt. p. Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta kolmas jakso. kohta 23. Filokalia II s. 104.

Munkit Kallistos ja Ignatios

Suuri Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus on sanonut: »Minä olen valkeus (Joh.8:12), tie, totuus ja elämä (Joh.14:6) sekä ovi Jumalan Isän luo, ja jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja ulos ja löytävä pelastavaisen laitumen» (Joh.14:6) Hänen nimessään tarkkaa mitä sanomme ja vilpittömin mielin neuvomme. Sen lisäksi että pyhässä vihkimyksessä luovut kaikesta, valitse elämä vilpittömässä ja täydellisessä kuuliaisuudessa: yritä innokkaasti päästä eksytyksestä vapaan opettajan ohjaukseen. Jos hänen puheensa ovat yhtäpitäviä pyhien kirjoitusten kanssa, se todistaa, ettei hänessä ole eksytystä. Ohjaajan tulee olla Hengen kantaja ja hänen elämänsä tulee olla sopusoinnussa hänen sanojensa kanssa. Lisäksi hänen tulee olla ylevämielinen, mutta nöyräsydäminen ja muuten kaikin puolin nuhteeton – toisin sanoen joka suhteessa sellainen kuin Kristuksen tahdon mukaisen opettajan tulee Jumalan sanan mukaan olla.

Kun olet löytänyt oikean opettajan, liity häneen kuin hellä poika todelliseen isäänsä sekä ulkonaisesti että henkisesti. Noudata kaikessa hänen ohjeitaan ja ota hänen käskynsä elämäsi perustaksi. Unohda, että hän on ihminen ja katso häneen kuin itseensä Kristukseen ja karkota kauas kaikki epäusko ja epäilys sekä myös omat mielipiteesi ja halusi. Seuraa vilpittömästi ja turhia kyselemättä opettajasi jalanjälkiä, ja olkoon omatuntosi sinulle peilinä, joka näyttää selvästi, onko kuuliaisuutesi ohjaajaasi kohtaan empimätöntä ja ehdotonta. Jos saatana, kaiken hyvän vihollinen, koettaa joskus kylvää ymmärrykseesi jotakin ohjaajaasi vastaan, kavahda kaikkea tällaista kuin haureutta tai tulta ja kiiruhda sisimpääsi. Vastusta viisaasti petkuttajaa, joka johdattaa sellaista mieleesi, ja sano sille: »Ei ohjattava ohjaa ohjaajaa vaan ohjaaja ohjattavaa. Minä en ole ottanut kantaakseni ohjaajani syntejä vaan hän minun. En myöskään ole hänen tuomarinsa vaan hän minun, kuten Portaiden kirjoittaja* sanoo.» Tähän tapaan voit vielä jatkaakin puolustautumistasi… (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… IV/ 136. 14)

* Pyhä Johannes Siinailainen (525 – 600).

Kuuliaisuuden kilvoituksesta voisi kertoa paljonkin eikä kaikkea saa silti sanotuksi, niinpä sen harjoittamisessa ei olekaan yhtenäistä käytäntöä. Siksi on syytä osoittaa sinulle joitakin pieniä tuntomerkkejä, joita voit pitää luotettavana osviittana ja nuhteettoman elämän mittapuuna. Niinpä haluammekin sanoa, että todella kuuliaisella pitää mielestämme ehdottomasti olla viisi hyvettä.

Ensinnäkin usko. Kuuliaisella tulee olla puhdas ja vilpitön usko ja luottamus ohjaajaansa, jopa niin pitkälle, että hän uskoo näkevänsä ohjaajassaan itsensä Kristuksen ja ajattelee häntä totellessaan olevansa kuuliainen Kristukselle. Herra Jeesus sanoo: »Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.» (Lk.10:16) Portaiden kirjoittaja taas muistuttaa apostolin sanoista: »Kaikki, mikä ei tapahdu uskosta, on syntiä.» (Room.14:23)

Toiseksi totuudellisuus. Kuuliaisen tulee olla vilpitön tekemisissään ja puheissaan ja ilmaista ohjaajalleen ajatuksensa täsmälleen sellaisina kuin ne ovat. On kirjoitettu: »Sinun sanasi ovat kokonansa totuus» (Ps.119:160) ja »Herra kysyy totuutta.» (Ps.31:24 LXX) Kristus sanoo »Minä olen totuus» (Joh.14:6), ja Häntä myös kutsutaan itse totuudeksi.

Kolmanneksi, todellinen kuuliaisuusveli ei toteuta omaa tahtoaan. On sanottu, että oman tahdon toteuttaminen tuottaa vahinkoa kuuliaiselle. Hänen tulee aina vapaaehtoisesti luopua omasta tahdostaan odottamatta, että hänen hengellinen isänsä häntä siihen pakottaisi.

Neljänneksi: kuuliaisen ei sovi ollenkaan väittää vastaan eikä antautua kiistelyyn, sillä vastaanväittäminen ja kiistely eivät sovi hurskaille. Pyhä Paavali kirjoittaa: »Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla.» (1Kor.11:16) Jos kerran vastaanväittäminen ja kiistely on yleensä kielletty kaikilta kristityiltä, kuinka paljon ennemmin munkeilta, ovathan he Herran tahtoa noudattaen luvanneet ehdotonta kuuliaisuutta. Vastaanväittäminen ja kiistely kehkeytyvät omasta mielipiteestä, joka puolestaan etsiytyy epäuskon ja kopeuden seuraan. Onkin sanottu: »Kopea munkki väittää ankarasti vastaan.» Se taas ettei väitä vastaan eikä kiistele. on uskon ja nöyrän mielen hedelmää.

Viidenneksi: Kuuliaisuusveljen tulee tunnustaa tarkkaan ja rehellisesti kaikki johtajalleen. Munkiksi vihkimisen yhteydessä seisoimme aivan kuin Kristuksen kauhistuttavan tuomioistuimen edessä ja Jumalan ja pyhien enkelten ollessa todistajina lupasimme, että muiden lupaustemme ja Kristuksen kanssa solmimiemme sopimusten lisäksi tunnustamme aina sydämemme salat. Jumalallinen Daavid sanoo: »Minä sanoin: ’Minä tunnustan Herralle rikokseni’ ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.» (Ps.32:5) Portaiden kirjoittaja taas vakuuttaa: »Haavat, jotka paljastetaan, eivät pahene vaan parantuvat.»

Joka toteuttaa viisaasti ja ymmärtäväisesti nämä viisi hyvettä, voi olla varma, että pääsee jo tässä elämässä ikään kuin vakuutena tulevasta nauttimaan vanhurskaiden autuutta. Nämä hyveet ovat tunnusomaisia kunniakkaalle kuuliaisuudelle – ne ovat kuin sen juuri ja perusta. Ja seuraavaksi saat kuulla, mitkä ovat sen oksat ja hedelmät, seinät ja katto.

Portaiden kirjoittaja sanoo: »Kuuliaisuus synnyttää nöyryyden, nöyryys arvostelukyvyn, arvostelukyky selvänäkemisen ja tämä puolestaan ennaltanäkemisen.» Ennaltanäkeminen taas on ainoan Jumalan aikaansaannos, suurenmoinen yliluonnollinen lahja, jonka Hän lahjoittaa jumalallistamilleen ihmisille. Sinun tulee lisäksi tietää, että nöyryys versoo sinussa sen mukaan kuinka omantunnontarkkaa kuuliaisuutesi on, ja arvostelukyky kehittyy rinnan nöyryyden kanssa. Vastaavasti omassa järjestyksessään seuraavat muutkin hyveet. Kilvoittele siis kaikin voimin vaeltaaksesi nuhteettomasti kuuliaisuuden tiellä. Siten kiipeät turvallisesti myös muiden hyveiden huipulle.

Jos kuitenkin kävisi niin, että kompuroit kuuliaisuuden kilvoitteluosuudella, voit varautua siihen ettet selviydy kunniakkaasti kilpailun jälkipuolestakaan, – Kristuksen tahdon mukaisesta elämästä – etkä saa kulmillesi voittajan seppelettä.

Olkoon siis kuuliaisuus kaikkine edellä kuvattuine tunnusmerkkeineen sinulle ikään kuin maamerkki, jota tarkaten merenkulkijat säilyttävät oikean suunnan, niin että katse tiukasti siihen suunnattuna pystyisit purjehtimaan hyveiden suuren meren poikki ja pääsisit siten perille himottomuuden tyveneen satamaan. Ja vaikka myrsky tai rajuilma yllättäisivätkin sinut, kuuliaisuutesi laannuttaa sen. Isien mukaan ei näet itse paholainenkaan pysty vahingoittamaan todellista kuuliaisuusveljeä.

Osoittaaksemme sinulle lyhyesti, miten ylevä ja arvokas on tuo kaikkien ihailema kuuliaisuus, on meidän syytä palauttaa mieleen vielä yksi Portaiden kirjoittajan pyhän isämme Johanneksen opetus. Tämä Kristuksen tahdon mukaisen elämän häikäisevän kirkas soihtu, uusi Besaleli*, joka rakensi taivaaseen johtavat portaat, sanoo: »Isien mukaan psalmilaulu on ase rukous suojamuuri ja puhtaat kyyneleet virvoittava kaste, mutta autuasta kuuliaisuutta he pitävät marttyyriuteen verrattavana uskon kilvoitteluna, jota ilman ei kukaan himojen orjuudessa oleva saa nähdä Herraa.» Tämä riittää mielestämme selventämään, mitä on kolminkertaisesti autuas kuuliaisuus, tuo jäljittelemätön jäljitteleminen, joka ei enempää ylistystä kaipaa.

Myös kokemuksesta voimme oppia havaitsemaan kuuliaisuuden arvon. Jos käännämme katseemme ajassa taaksepäin ja tutkimme, mikä on syynä rappeutumiseemme ja kuolevaisuuteen – eihän meitä alun pitäen sellaisiksi luotu -, ja mihin puolestaan perustuu uudelleen luomisemme ja kuolemattomuutemme. Huomaamme, että turmeluksen on meille tuottanut ensimmäisen Aadamin usko itseensä, hänen omavaltaisuutensa ja tottelemattomuutensa, jotka johtivat Jumalan käskyn hylkäämiseen ja rikkomiseen. (kts.1 Moos.3:6) Turmeltumattomuuden taas suo meille toisen Aadamin, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen yhtyminen Isänsä tahtoon ja Hänen kuuliaisuutensa Isälle, niin että Hän noudatti Isänsä käskyä. Vapahtaja sanoo: »Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sen tähden minkä minä puhun, sen minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut.» (Joh.12:49 – 50)

Omahyväisyys on kantaisässämme ja kaikissa hänen kaltaisissaan kaikkien onnettomuuksien juuri ja äiti. Vastaavasti uudessa Aadamissa, jumalihmisessä Jeesuksessa Kristuksessa, ja niissä jotka haluavat elää Hänen tahtonsa mukaan, on nöyryys kaiken hyvän alku, lähde ja perusta. Voimme todeta, että tämä säännönmukaisuus pätee kaikkien meitä ylempien jumalallisten enkelien pyhissä ja ylevissä järjestöissä, samoin maanpäällisessä Kirkossa. Meille on opetettu ja uskomme, että ne jotka poikkeavat tästä järjestyksestä ja vaeltavat kierosti – tekisi mieli sanoa röyhkeästi – oman tahtonsa mukaan, joutuvat eroon Jumalasta, menettävät perintönsä, taivaallisen kirkkauden, heidät erotetaan yhteisestä Kirkosta ja karkotetaan pimeyteen ja helvetin tuleen. Tämä kohtalo on jo tullut, kuten Jumalan Hengen innoittamat kirjoittajat ovat kuvanneet, pimeyden ruhtinaan ympärille kertyneiden pahantekijöiden osaksi, samoin kuin vääräuskoisten harhaoppisten jaarittelijoidenkin, joita aika ajoin ilmestyy maailmaan. Ylpeytensä ja itseluottamuksensa tähden heidät on surkuteltavalla tavalla heitetty jumalallisen kirkkauden ja nautinnon ulkopuolelle ja erotettu kristittyjen pyhästä yhteisöstä.

Joku viisas on sanonut, että vaiva paranee vastakohdallaan. Kun kerran kaikkien murheiden syynä on, kuten sanottu, tottelemattomuus ja ylimielisyys, niin vastaavasti kaikki valoisa ja iloinen on kuuliaisuuden ja nöyrän, murtuneen mielen hedelmää. Siksi sen, joka haluaa elää nuhteettomasti, tuleekin ilman muuta ensin käydä läpi kuuliaisuuden kilvoitus ohjaajanaan kokenut, eksytyksen yläpuolella oleva isä, joka on vuosikausien uurastuksessa syvällisesti perehtynyt jumalallisiin asioihin ja jonka elämää kaunistaa hyveiden koko täyteys. Hänen neuvonsa ja käskynsä olkoot kuuliaisuusveljelle Jumalan äänenä ja Hänen tahtonsa ilmauksena. »Pelastus on paljossa neuvossa» (Sananl.11:14 LXX) on viisaasti sanottu – ja neuvoa kysymätön on oma vihollisensa.

Jos nyt jotkut tunnetut isät ovatkin onnistuneet pääsemään oikotietä jumalalliseksi tekevään vaikenemiseen ja niin saavuttaneet Jumalan tahdon mukaisen täydellisyyden ilman kuuliaisuuden harjoitusta, on tämä tapahtunut erityisen jumalallisen ilmestyksen ansiosta ja vain harvoille. Mutta kuten on kirjoitettu se mikä on harvinaista, ei ole laki Kirkossa, aivan samoin kuin ei yksi pääskykään kesää tee. Usko siis huoleti, että todellinen kuuliaisuus on jaloon vaikenemiskilvoitukseen johtava tiede. Älä takerru sellaiseen mikä on jonkin harvan kerran tapahtunut Jumalan erityisestä kaitselmuksesta, vaan keskity siihen minkä kunnianarvoiset isät ovat yksimielisesti hyväksi havainneet. Siten saat omaksesi palkinnon, joka on varattu lainkuuliaisille.

Miten on? Eihän kukaan lähde kulkemaan täysin tuntematonta tietä, jollei hänellä ole luotettavaa opasta. Eikä kukaan lähde aavalle merelle ilman taitavaa kapteenia tai ryhdy harjoittamaan jotakin käsityöammattia tai tiedettä ilman kokenutta opettajaa. Kuinka siis kukaan uskaltaisi ryhtyä harjoittamaan tieteiden tiedettä ja taiteiden taidetta, vaeltamaan Jumalan luo vievää polkua ja purjehtimaan rannattomalla henkisellä ulapalla, eli viettämään munkin elämää jota on verrattu enkelten elämäntapaan, ilman kokenutta ja luotettavaa opasta, kapteenia ja opettajaa – luottaen siihen, että pääsee päämääräänsä pelkästään omin avuin? Yrittipä tällaista kuka tahansa, hän pettää itseään ja on eksyksissä jo ennen vaelluksensa alkua, koska ei noudata kilvoittelun sääntöjä. Vastaavasti taas se, joka noudattaa isien säännöksiä, on päässyt perille jo ennen kuin on matkaan lähtenytkään.

Mistä muualta saisimme tietää, kuinka tulee oikein taistella lihaa vastaan tai aseistautua himoja ja pahoja henkiä vastaan? Onhan kirjoitettu, että paheet versovat hyveiden tuntumassa ja ovat niiden naapureita. Kuinka voisimme ilman ohjaajaa oppia hillitsemään ruumiimme aistit ja virittämään oikein sielunvoimamme kuin harpun kielet? Ja ennen kaikkea, kuinka osaisimme erottaa Jumalan äänen ja Hänen lähettämänsä ilmestykset. Lohdutukset ja sisäiset näyt saatanan juonista, eksytyksistä ja kummitteluista? Sanalla sanoen: kuinka voisimme yhdistyä Jumalaan ja oppia tuntemaan pyhityksen polut ja jumalalliset salaisuudet, jollei todellinen Hengen valaisema ohjaaja ole meitä niihin vihkimässä? Se ei todellakaan ole mahdollista. Olemmehan nähneet, että itse autuas Paavali – tuo valittu astia, sanomattomien salaisuuksien näkijä, Kristuksen suu, maailman valo, kaikkia valaiseva aurinko ja koko maanpiirin opettaja – piti yhteyttä toisiin apostoleihin ja neuvotteli heidän kanssaan saarnaamastaan evankeliumista. Hän itse perustelee tätä sillä »ettei ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan» (Gal.2:2). Myös itse Viisaus, meidän Herramme Jeesus Kristus, todistaa: »Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.» (Joh.6:38) Ja kaikkein pyhimmästä ja eläväksi tekevästä Hengestä hän ilmoittaa: »Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu.» (Joh.16:13)

Kun nyt olemme nähneet kuinka tarpeellinen on tämä kilvoittelujärjestys, joka sulkee piiriinsä sekä taivaalliset että maalliset, meidät valtaa kauhu, hämmennys ja tuska ajatellessamme omaa mitättömyyttämme ja velttouttamme sekä niitä, jotka mielettömyydessään ja omahyväisyydessään valitsevat kieron, omavaltaisen ja vaarallisen elämäntavan ilman kuuliaisuutta. Taistelu on näet todella kauhea: rosvoja on tuhansittain merirosvot väijyvät yhtenään eikä haaksirikkojen määrällä ole rajaa. Niinpä monien joukosta vain erittäin harvat pelastuvat. Mutta vaeltakoot omavaltaiset niin kuin tahtovat, sillä kirjoitettu on: »Tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on» (1 Kor.3:13) ja »Sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan» (Ps.62:13). Tai ei sittenkään niin kuin he haluavat, vaan halutkoot sitä mikä on oikein ja eläkööt oikealla tavalla; Herra antakoon kaikille ymmärrystä.

Mutta sinä – ja jokainen kaltaisesi Jumalan tahdon mukaista elämää etsivä – opittuasi sanojemme kangastilkusta, millainen on autuaan kuuliaisuuden kultainen hengellinen kudos koko loistossaan, pyri neuvomme mukaan löytämään eksytyksestä vapaa ja täydellisyyden saavuttanut opettaja. Kristuksenkantaja Paavali sanoo »täydellisten on vahva ruoka, niiden joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta» (vrt. Hebr.5:14). Kun tällä tavoin vaivannäköä karttamatta ja uskoen etsit, et jää vaille tavoittelemaasi. Pyhä Raamattu sanoo: »Jokainen anova saa ja etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.» (Mt.7:8) Opettajasi perehdyttää sinut sitten asteittain järjestyksessä kaikkeen mikä on tarpeen ja Jumalalle mieleen. Ja vielä enemmänkin: hän johdattaa sinua toteuttamaan Jumalan tahtoa ja ohjaa yhä hengellisempiin asioihin, jotka ovat useimpien ulottumattomissa. Näin hän tekee nähdessään, että iloitset koko sielustasi kohtuullisesta, vaatimattomasta ja halpa-arvoisesta, olipa sitten kyse ruoasta, juomasta tai vaatetuksesta, ja tyydyt siihen mitä on kulloinkin saatavissa ja mikä on tarpeellista ja välttämätöntä, etkä tavoittele mitään tarpeetonta ja ylellistä, mistä tyhmyyksissään ylpeilevät komeudessa ja loistossa elävät, jotka siten työntävät miekan omaan rintaansa ja keihästävät oman pelastuksensa. Suuri apostolikin sanoo: »Mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.» (1Tim. 6:8)

Mutta sinä tahdot meiltäkin kirjallisena opetusta siitä, mikä on hyödyllistä Kristuksen tahdon mukaisen elämän alkuvaiheessa, mikä myöhemmin ja mikä lopussa. Kysymyksesi on kiitoksen ansaitseva, mutta siihen on vaikea vastata suoralta kädeltä. Kristus kuitenkin ojentaa auttavan kätensä ja vastaa etsintääsi. Hänen avullaan yritämme täyttää pyyntösi. Kunniakkaan täydellisen kuuliaisuuden tukevalle ja horjumattomalle perustalle rakennamme siis tämän hengellisen rakennustaiteen laajalti ihaillun luomuksen – tarkoitamme jumalalliseksi tekevää vaikenemiskilvoitusta. Näin sanomme, koska tukeudumme opetuksessa horjumattomiin pilareihin: Pyhän Hengen innoittamien isien lausumiin. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… IV /139 – 145. 15)

* kts. 2 Moos.31:2 – 3. Besaleli oli kyvykäs taiteilija ja käsityöläinen, jonka tehtäväksi annettiin ilmestysmajan koristaminen.

… Marttyyreita ovat myös ne, jotka kuolevat pitääkseen Hänen käskynsä. Parempi meidän on kuolla kilvoituksissa kuin elää lankeemuksissa. Ennen muuta kysy kaikessa neuvoa hengelliseltä isältäsi Herrassa. Kun näin menettelet, näyttävät kaikki vaivat ja vastukset sinusta kevyiltä, ja on kuin rientäisit loivaa rinnettä alamäkeen.»… (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… IV / 186. 36)

Markus Askeetti

Hengellisen isän tulee opettaa kuuliaisuusveljelle tämän velvollisuudet, ja jos hän on tottelematon, varoittaa jo ennalta seuraamuksista. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat… I / 195. 129)

Hengellisestä ohjauksesta

Älä rupea sellaisen ihmisen oppilaaksi joka ylistää itseään, jottet nöyryyden sijasta oppisi ylpeyttä. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Hengellisestä laista I / 161. 10)

Jos osaksesi on tullut hengellinen opettaminen eikä sinua totella, murehdi mielessäsi, mutta älä muuten kiihdy. Sillä kun murehdit, et joudu tuomittavaksi yhdessä tottelemattoman kanssa. Jos taas joudut kuohuksiin, nuo samat kiusaukset, jotka oppilastasi ahdistavat, tulevat koettelemaan sinuakin.

Älä neuvoessasi salaa sitä, mikä on tarpeen ja hyödyllistä läsnäoleville. Miellyttävät asiat sano suoraan, karvaat kierrellen. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat… I / 176 – 177)

Sitä, joka ei ole sinun ohjauksessasi, älä mene ojentamaan. Se olisi näet pikemminkin määräilemistä kuin neuvomista.

Monikossa puhuttu hyödyttää kaikkia; itse kukin soveltaa sen itseensä omantuntonsa mukaan.

Sen, joka puhuu oikein tulee tietää, että hänen sanansa ovat lähtöisin Jumalalta. Sillä totuus ei ole puhujan, vaan hänen kauttaan vaikuttaa Jumala.

Jos ne, jotka eivät ole antaneet sinulle kuuliaisuuslupausta, vastustavat totuutta, älä käy kiistelemään heidän kanssaan, »etteivät he sinua vihaisi» (Sananl.9:8; 2Tim.2:23) kuten Raamattu sanoo.

Joka antaa kuuliaisuusveljelle periksi tämän väittäessä vastaan sellaisessa, missä ei saa, johtaa hänet harhaan siinä asiassa ja kannustaa häntä hylkäämään kuuliaisuuslupauksensa.

Joka Jumalan pelossa nuhtelee tai opettaa synnintekijää, hankkii itselleen sen synnin vastaista hyvettä. Se joka kostomielessä ja pahaa toivoen pilkkaa langennutta, lankeaa itse hengellisen lain mukaan samaan himoon. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat… I / 202. 178 – 183)

Teodoros Edessalainen

Älä arvostele hengellisen isäsi tekoja vaan täytä hänen käskynsä. Pahat henget nimittäin osoittelevat sinulle hänen puutteitaan, että tulisit kuuroksi hänen sanoilleen. Ne koettavat joko karkottaa sinut taistelukentältä kuin kykenemättömän ja aran sotilaan tai lamauttaa sinut epäuskoisilla ajatuksilla, niin ettet enää välittäisi ponnistella hyveiden polulla. (Pyhä Teodoros, Edessan piispa: Sielulle hyödyllisiä opetuksia II / 22. 42)

Simeon Harras

Älä käy muiden kuin igumenin keljassa – ja sielläkin harvoin. Jos haluat kysyä häneltä neuvoa, kun jokin ajatus ahdistaa sinua, tee se kirkossa. Jumalanpalveluksen jälkeen mene suoraan keljaasi ja sieltä kuuliaisuustehtävääsi. Ehtoonjälkeisen palveluksen jälkeen tee kumarrus igumenin keljan ulkopuolella ja pyydä hänen siunaustaan sekä kiiruhda sitten kenellekään puhumatta ja silmät maahan luotuina keljaasi. Parempi on lukea kertaalleen »Pyhä Jumala»* ja käydä nukkumaan kuin valvoa neljä tuntia joutavia jaaritellen. Sinne missä vallitsee syvä hartaus ja hengellinen murhe, koittaa myös jumalallinen kirkkaus. Kun tämä kirkkaus koittaa, kaikkoavat alakuloisuus ja uupumus. (Simeon Harras: Kilvoitusohjeita III /78. 5)

* Pyhän Kolminaisuuden rukous: Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon armahda meitä. (Kolmesti). Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.

Kaikkein pyhin Kolminaisuus, armahda meitä. Herra, puhdista meidät synneistämme. Valtias, anna anteeksi rikoksemme. Pyhä, tule ja paranna heikkoutemme Sinun nimesi tähden.

Herra armahda. Herra armahda. Herra armahda.

Kunnia olkoon Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt aina ja iankaikkisesti. Aamen

Kirjoittaja tarkoittaa. että vaikka valvominen onkin munkille suuri hyve, on hyödyllisempää lausua vaikka vain yksi pieni rukous ja käydä nukkumaan kuin valvoa neljä tuntia – ei rukoillen vaan turhia puhuen. (suom.)

Maailmasta luopuminen merkitsee myös sitä, että tunnustat kaikki sydämesi salat – kaiken. mitä olet pienestä lapsesta aina tähän hetkeen asti tehnyt – hengelliselle isällesi tai luostarin igumenille kuin itselleen Jumalalle, joka tutkii sydämet ja munaskuut. Tiedäthän, että kun Johannes kastoi parannuksen kasteella, kaikki tulivat hänen luokseen ja tunnustivat syntinsä. (Mt.3:6) Syntien tunnustaminen tuottaa sielulle suuren ilon ja omalletunnolle huojennuksen, kuten profeetta sanoo: »Tunnusta ensin syntisi, että vanhurskautuisit.» (Jes.43:36 LXX) (Simeon Harras: Kilvoitusohjeita III / 80.10)

Simeon Uusteologi

Jos haluat luopua maailmasta ja oppia elämään evankeliumin opetusten mukaan, älä antaudu kokemattoman äläkä himojen vallassa olevan opettajan ohjaukseen, ettei hän evankeliumin mukaisen elämän sijaan opettaisi sinulle saatanallista elämää. Hyvien opettajien opetuksetkin ovat hyviä, pahojen taas pahoja. ja huonot siemenet tuottavat aina huonoja hedelmiä.

Ennen kuin munkki astuu tämän hengellisen tuomioistuimen eteen ja paljastaa sydämensä salat, hän saattaa kenties väittää vastaan – joko tietämättömyyttään tai salatakseen jotakin itseään koskevaa. Mutta kun hän on paljastanut ajatuksensa ja vilpittömästi kertonut ne kaikki, hän ei enää koskaan hamaan kuolemaan asti saa väittää vastaan sille, joka Jumalan jälkeen on hänen tuomarinsa ja valtiaansa. Munkin joka astuu tämän tuomioistuimen eteen ja paljastaa sydämensä salat, tulee jo etukäteen olla vakuuttunut – mikäli hän vähänkään ymmärtää asioita – että hän on ansainnut moninkertaisesti kuolemantuomion. Hän kuitenkin uskoo vapautuvansa kuuliaisuuden ja nöyryyden avulla kaikista rangaistuksista ja kurituksista – jos hän on nimittäin todella tajunnut näiden hyveiden salaisuuden.

Joka pitää nämä periaatteet aina mielessään, ei joudu koskaan kuohuksiin, kun häntä kuritetaan, nuhdellaan tai moititaan. Mutta se kurja, joka lankeaa tähän pahaan – ts. vastaväitteisiin ja epäluottamukseen hengellistä isäänsä ja opettajaansa kohtaan – heitetään jo eläessään tuonelan syvyyksiin: hänestä tulee paholaisen ja kaikkien sen saastaisten voimien asumus sillä hän on uppiniskainen turmion lapsi. (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja… III / 104.41 – 42)

Munkit Kallistos ja Ignatios

Suuri Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus on sanonut: »Minä olen valkeus (Joh.8:12), tie, totuus ja elämä (Joh.14:6) sekä ovi Jumalan Isän luo, ja jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja ulos ja löytävä pelastavaisen laitumen» (Joh.14:6) -, Hänen nimessään tarkkaa mitä sanomme ja vilpittömin mielin neuvomme. Sen lisäksi että pyhässä vihkimyksessä luovut kaikesta, valitse elämä vilpittömässä ja täydellisessä kuuliaisuudessa: yritä innokkaasti päästä eksytyksestä vapaan opettajan ohjaukseen. Jos hänen puheensa ovat yhtäpitäviä pyhien kirjoitusten kanssa, se todistaa, ettei hänessä ole eksytystä. Ohjaajan tulee olla Hengen kantaja ja hänen elämänsä tulee olla sopusoinnussa hänen sanojensa kanssa. Lisäksi hänen tulee olla ylevämielinen, mutta nöyräsydäminen ja muuten kaikin puolin nuhteeton – toisin sanoen joka suhteessa sellainen kuin Kristuksen tahdon mukaisen opettajan tulee Jumalan sanan mukaan olla.

* Pyhä Johannes Siinailainen (525 – 600).

… Eikä kukaan lähde aavalle merelle ilman taitavaa kapteenia tai ryhdy harjoittamaan jotakin käsityöammattia tai tiedettä ilman kokenutta opettajaa. Kuinka siis kukaan uskaltaisi ryhtyä harjoittamaan tieteiden tiedettä ja taiteiden taidetta, vaeltamaan Jumalan luo vievää polkua ja purjehtimaan rannattomalla henkisellä ulapalla, eli viettämään munkin elämää jota on verrattu enkelten elämäntapaan, ilman kokenutta ja luotettavaa opasta, kapteenia ja opettajaa – luottaen siihen, että pääsee päämääräänsä pelkästään omin avuin? Yrittipä tällaista kuka tahansa, hän pettää itseään ja on eksyksissä jo ennen vaelluksensa alkua, koska ei noudata kilvoittelun sääntöjä. Vastaavasti taas se, joka noudattaa isien säännöksiä, on päässyt perille jo ennen kuin on matkaan lähtenytkään.

Mistä muualta saisimme tietää, kuinka tulee oikein taistella lihaa vastaan tai aseistautua himoja ja pahoja henkiä vastaan? Onhan kirjoitettu, että paheet versovat hyveiden tuntumassa ja ovat niiden naapureita. Kuinka voisimme ilman ohjaajaa oppia hillitsemään ruumiimme aistit ja virittämään oikein sielunvoimamme kuin harpun kielet? Ja ennen kaikkea, kuinka osaisimme erottaa Jumalan äänen ja Hänen lähettämänsä ilmestykset, lohdutukset ja sisäiset näyt saatanan juonista, eksytyksistä ja kummitteluista? Sanalla sanoen: kuinka voisimme yhdistyä Jumalaan ja oppia tuntemaan pyhityksen polut ja jumalalliset salaisuudet, jollei todellinen Hengen valaisema ohjaaja ole meitä niihin vihkimässä? Se ei todellakaan ole mahdollista. Olemmehan nähneet, että itse autuas Paavali – tuo valittu astia, sanomattomien salaisuuksien näkijä, Kristuksen suu, maailman valo, kaikkia valaiseva aurinko ja koko maanpiirin opettaja – piti yhteyttä toisiin apostoleihin ja neuvotteli heidän kanssaan saarnaamastaan evankeliumista. Hän itse perustelee tätä sillä »ettei ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan» (Gal.2:2). Myös itse Viisaus, meidän Herramme Jeesus Kristus, todistaa: »Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.» (Joh.6:38) Ja kaikkein pyhimmästä ja eläväksi tekevästä Hengestä hän ilmoittaa: »Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu.» (Joh.16:13)

Kun nyt olemme nähneet kuinka tarpeellinen on tämä kilvoittelujärjestys, joka sulkee piiriinsä sekä taivaalliset että maalliset, meidät valtaa kauhu, hämmennys ja tuska ajatellessamme omaa mitättömyyttämme ja velttouttamme sekä niitä, jotka mielettömyydessään ja omahyväisyydessään valitsevat kieron, omavaltaisen ja vaarallisen elämäntavan ilman kuuliaisuutta. Taistelu on näet todella kauhea: rosvoja on tuhansittain merirosvot väijyvät yhtenään eikä haaksirikkojen määrällä ole rajaa. Niinpä monien joukosta vain erittäin harvat pelastuvat. Mutta vaeltakoot omavaltaiset niin kuin tahtovat, sillä kirjoitettu on: »Tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on » (1Kor.3:13) ja »Sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan» (Ps.62:13). Tai ei sittenkään niin kuin he haluavat, vaan halutkoot sitä mikä on oikein ja eläkööt oikealla tavalla; Herra antakoon kaikille ymmärrystä.

Mutta sinä – ja jokainen kaltaisesi Jumalan tahdon mukaista elämää etsivä – opittuasi sanojemme kangastilkusta, millainen on autuaan kuuliaisuuden kultainen hengellinen kudos koko loistossaan, pyri neuvomme mukaan löytämään eksytyksestä vapaa ja täydellisyyden saavuttanut opettaja. Kristuksenkantaja Paavali sanoo »täydellisten on vahva ruoka, niiden joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta» (vrt. Hebr.5:14). Kun tällä tavoin vaivannäköä karttamatta ja uskoen etsit, et jää vaille tavoittelemaasi. Pyhä Raamattu sanoo: »Jokainen anova saa ja etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.» (Mt.7:8) Opettajasi perehdyttää sinut sitten asteittain järjestyksessä kaikkeen mikä on tarpeen ja Jumalalle mieleen. Ja vielä enemmänkin: hän johdattaa sinua toteuttamaan Jumalan tahtoa ja ohjaa yhä hengellisempiin asioihin, jotka ovat useimpien ulottumattomissa. Näin hän tekee nähdessään, että iloitset koko sielustasi kohtuullisesta, vaatimattomasta ja halpa-arvoisesta, olipa sitten kyse ruoasta, juomasta tai vaatetuksesta, ja tyydyt siihen mitä on kulloinkin saatavissa ja mikä on tarpeellista ja välttämätöntä, etkä tavoittele mitään tarpeetonta ja ylellistä, mistä tyhmyyksissään ylpeilevät komeudessa ja loistossa elävät jotka siten työntävät miekan omaan rintaansa ja keihästävät oman pelastuksensa. Suuri apostolikin sanoo: »Mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.» (1 Tim.6:8)