Ehtoollisesta elämän leipänä

Maksimos Tunnustaja

Joka rukoilee saavansa ”elämälleen tarpeellisen leivän», (Mt.6:11; sanatarkka käännös kreikasta) ei tietenkään saa koko leipää, vaan ainoastaan sen verran kuin pystyy syömään. Ihmisiä rakastava »Elämän leipä» (Joh.6:35) antaa itsensä kaikille sitä pyytäville, mutta ei jokaiselle samalla tavoin: niille jotka ovat tehneet suuria vanhurskauden tekoja, Hän antaa enemmän itsestään – niille taas jotka eivät ole yltäneet yhtä suuriin saavutuksiin, Hän antaa vähemmän. Kullekin Hän antaa itsestään hänen hengellisen vastaanottokykynsä mukaan. (II: 56) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Jumalan tuntemisesta ja Jumalan Pojan lihaksitulosta, Filokalia II, s. 157, kohta 54)

 

Teognostos

Ei Jumalan Sanan taivaaseen otettua ruumista uhrata niin että se laskeutuu jälleen alas, kuten joku pyhistä on selittänyt, vaan itse leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, kun jumalalliseen pappeuteen vihityt uskossa ja pelossa, rakkaudella ja hartaudella toimittavat pyhän palveluksen. Leipä ja viini muuttuvat kaikkein pyhimmän Hengen vaikutuksen ja laskeutumisen kautta itsensä Herran ruumiiksi ja vereksi, jotka katoamattomina tuottavat katoamattomuuden niitä nauttiville. Miten puhdas ja pyhä papin tuleekaan olla koskettaessaan jumalallista ruumista? Ja millaista uskallusta hän tarvitseekaan tultuaan Jumalan ja ihmisten välittäjäksi, sillä hänen kanssaan rukoilevat kaikki taivaalliset voimat ja aikojen alusta eläneet pyhät yhdessä kaikkein puhtaimman Jumalansynnyttäjän kanssa! Koska pappi on samanarvoinen enkelien ja ylienkelien kanssa, sen tähden hänen tulee myös olla kaikessa heidän kaltaisensa. (Pyhittäjä Teognostos: Pappeudesta, Filokalia II, s. 294, kohta 72)

 

Munkit Kallistos ja Ignatios Ksantopouloslaiset

Ei mikään paremmin puhdista sielua eikä valaise mieltä ja pyhitä ruumista kuin vilpittömin mielin ja sydämin – siinä määrin kuin se on ihmiselle mahdollista – tapahtuva tiheä pyhien, puhtaiden, kuolemattomien ja eläväksi tekevien salaisuuksien nauttiminen ja osallisuus. Tarkoitan osallisuutta meidän Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen kunniakkaaseen Ruumiiseen ja Vereen. Tämä osallisuus muuntaa sekä sielun että ruumiin jumalallisemmaksi, lähemmäksi kuolemattomuutta, se myös torjuu himot ja pahat henget – sanalla sanoen se yhdistää ja liittää meidät yliluonnollisesti Jumalaan, niin että me olemme yhtä Hänen kanssaan. Siksi onkin erittäin tärkeää käsitellä tämän kirjoituksen päätteeksi myös tätä aihetta.

Pyhien salaisuuksien osallisuuden tarpeellisuus käy ilmi pyhien lausumista mutta ennen kaikkea kuitenkin itsensä Elämän ja Totuuden omista sanoista. Nämä ovat Hänen sanojaan:

Minä olen elämän leipä. (Joh.6:48) – Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta. (Joh.6:50 – 51) – Ellette syö ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä. (Joh.6:53) – Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa ja minä hänessä. Niin kuin isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niin kuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti. (Joh.6: 55 – 58)

Kristuksenkantaja Paavali puolestaan sanoo näin:

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: »Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni.» Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.» Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Sen tähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseään, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomiokseen. Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. (1 Kor. 11: 23 – 32) (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksinäisen elämänmuodon, Filokalia IV, s. 266, kohta 91)

Pyhistä salaisuuksista kirjoittaa myös Johannes Krysostomos:

Meidän on tarpeen oppia tuntemaan pyhien salaisuuksien ihme, mitä ne ovat, miksi ne on annettu ja mikä on niistä koituva hyöty. Me olemme yksi ruumis (Room.12:5) Herramme Jeesuksen Kristuksen jäseniä, Hänen lihaansa ja Hänen luutaan. Tähän salaisuuteen vihityt tarkatkoot sanojani! Tarkoitus on että meistä tulisi Kristuksen jäseniä ei vain rakkaudesta Häneen vaan myös konkreettisesti, käytännössä, niin että liittyisimme Hänen lihaansa, ja tämä liittyminen tapahtuu sen ruoan kautta, jonka Hän on meille suonut tahtoen sillä osoittaa suuren rakkautensa meitä kohtaan.

Hän on liittynyt meihin ja liittänyt meidät erottamattomasti ruumiiseensa, että Hänestä ja meistä tulisi yksi niin kuin ruumis ja pää kuuluvat yhteen. Niinhän kiihkeästi rakastavat haluavat. Tähän viittaa jo Job kertoessaan palvelijoistaan, joille hän oli ylen rakas, niin että he osoittaakseen rakkauttaan sanoivat: »Kuka antaa meidän saada kylläksemme hänen lihastaan?» (Job.31:31 LXX) Niin on myös Kristus tehnyt syventääkseen rakkauttamme ja osoittaakseen meitä kohtaan tuntemansa kiintymyksen suuruuden: Hän soi halukkaille mahdollisuuden paitsi nähdä myös koskettaa Häntä, maistaa Häntä, painaa Hänet syvälle ruumiiseensa, kietoutua Häneen ja tyydyttää siten koko kaipauksensa.

Ne jotka osallistuvat kaikkein pyhimmästä Ruumiista ja kalliista Verestä, seisovat enkelien, ylienkelien ja muiden ylhäisten voimien rinnalla Kristuksen kuninkaalliseen pukuun pukeutuneina kantaen hengellisiä aseita. Mutta pääasia on vielä sanomatta: he ovat pukeneet päälleen Kuninkaan itsensä! Se on suuri ja kauhistuttava ihme. Niinpä jos lähestyt pyhiä salaisuuksia puhtain mielin, se on sinulle pelastukseksi, mutta jos lähestyt niitä huonolla omallatunnolla, tulevat osaksesi rangaistukset ja piina. Joka näet kelvottomasti syö Herran ruumiin ja juo Hänen verensä, se syö ja juo tuomiokseen. (Vrt. 1 Kor. 11: 27, 29) Kun kerran ne jotka heittävät likaa kuninkaan purppurapuvulle, saavat saman rangaistuksen kuin ne jotka repivät sen, on täysin johdonmukaista, että ne jotka ottavat likaisin mielin vastaan Kristuksen ruumiin, saavat saman rangaistuksen kuin ne, jotka aikoinaan runtelivat sitä nauloilla. Huomaa, miten kauheaa tämä rangaistus Paavalin sanojen mukaan on: »Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman; kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty.» (Hebr.10: 28 – 29)

Painakaamme siis mieleemme, että me jotka osallistumme Kristuksen ruumiista ja nautimme Hänen kallista vertaan, maistamme Häntä, joka istuu ylhäällä taivaissa ja jota enkelit kumartavat, Häntä joka seisoo katoamattoman Voiman vierellä. Oi, kuinka monia teitä pelastukseen meillä onkaan! Hän on tehnyt meidät ruumiikseen ja on antanut meille oman ruumiinsa. Kuitenkaan ei edes kaikki tämä saa meitä kääntymään pois pahuudesta. Voi paatumusta, voi tunnottomuutta!

Eräs ihailtava vanhus kertoi minulle, mitä hän oli saanut nähdä ja kuulla: Jos ne jotka ovat lähtemässä tästä elämästä, osallistuvat puhtaalla omallatunnolla pyhiin salaisuuksiin, enkelien kunniavartio saattelee heitä heidän kuollessaan – enkelit tekevät kunniaa Hänelle, josta nuo lähtijät ovat tulleet osallisiksi.

Pyhä Johannes Damaskolainen opettaa:

Koska olemme alun perinkin kahtalaisia, kahdesta osasta koostuvia, täytyy syntymäämmekin kuulua kaksi elementtiä ja elääksemme tarvitsemme kahdenlaista ravintoa. Syntymisemme tapahtuu veden ja hengen kautta, ravintonamme taas on itse elämän leipä, Herramme Jeesus Kristus, joka on laskeutunut alas taivaasta. Kasteesta on huomattava, että kun ihmisillä on tapana peseytyä vedessä ja voidella itseään öljyllä, niin Kristus liitti öljyyn ja veteen Hengen armon ja teki niistä siten uudestisyntymisen kylvyn. Vastaavasti meillä on tapana syödä leipää ja juoda vettä ja viiniä, Hän taas liitti niihin jumaluutensa ja teki ne Ruumiikseen ja Verekseen, että tavanomaisten ja luonnollisten asioiden välityksellä kohoaisimme yliluonnollisten piiriin. Ehtoollisessa jaettava Ruumis on todella jumaluuteen yhdistynyt, pyhästä Neitseestä syntynyt ruumis: ei niin että taivaaseen noussut ruumis laskeutuisi alas vaan niin että itse leipä ja viini muuttuvat Jumalan Ruumiiksi ja Vereksi. Jos kysyt, kuinka tämä tapahtuu, saat tyytyä vastaukseen: Pyhän Hengen kautta. Se tapahtuu samalla tavoin kuin Herra teki Pyhän Hengen kautta itselleen ruumiin pyhästä Jumalansynnyttäjästä. Tästä muuttumi-sesta emme tiedä yhtään enempää kuin että Jumalan sana on tosi, toimiva ja kaikkivoipa, mutta tapa jolla siitä tulee totta, on tutkimaton.

Pyhä Ehtoollinen koituu niille, jotka sen uskoen nauttivat, syntien anteeksi saamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi sekä sielun ja ruumiin varjelukseksi. Sen sijaan niille, jotka epäuskonsa tähden osallistuvat siitä arvottomasti, se koituu kuritukseksi ja rangaistukseksi samoin kuin Herran kuolemakin. Leipä ja viini eivät ole vain Kristuksen ruumiin symboleja – ei sinne päinkään! – vaan itse Kristuksen jumalallistunut Ruumis ja Veri. Hän itse sanoo: »Minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.» (Joh.6:55) Leipä ja viini ovat Kristuksen Ruumis ja Veri, jotka tulevat meihin ylläpitämään sieluamme ja ruumistamme. Ne eivät kulu eivätkä häviä eivätkä poistu ruumiistamme kuten muu ravinto vaan menevät olemuksemme ytimeen ja ylläpitävät sitä puhdistaen sen kaikesta saastasta. Herra ottaa meidät kuin rikastamattoman kullan ja puhdistaa tulessa, joka poistaa kuona-aineet, ettei meitä tulevassa elämässä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi (1 Kor. 11: 32). Tällä tavoin puhdistettuina me yhdistymme Kristuksen ruumiiseen ja Henkeen ja tulemme Kristuksen Ruumiiksi.

Ehtoollisen leipä on esimakua siitä tulevasta leivästä, joka on meille elintärkeä – alkutekstin epiousion tarkoittaa joko tulevaista, siis tulevan ajan leipää, tai leipää jonka nautimme olemuksemme ylläpitämiseksi. Herran liha on eläväksi tekevä Henki, sillä Hän on syntynyt eläväksi tekevästä Hengestä, ja »mikä Hengestä on syntynyt, on henki» (Joh.3:6). En sano tätä siksi, että tahtoisin kieltää ruumiin luonnon, vaan osoittaakseni mikä siinä on eläväksi tekevää ja jumalallista. Pyhiä Salaisuuksia sanotaan tulevaisten vertauskuviksi. Tämä ei tarkoita sitä, etteivät ne olisi todella Kristuksen Ruumis ja Veri, vaan sitä että niiden kautta me nyt tässä ajassa osallistumme Kristuksen jumaluuteen, kun taas tulevassa ajassa osallistumme siihen henkisesti, ainoastaan Hänet näkemällä.

Näin sanoo jumalallinen Makarios:

Viini leviää juojan kaikkiin jäseniin, niin että viini on hänessä ja hän viinissä. Samalla tavoin sekin joka juo Kristuksen Veren, tulee juotetuksi jumaluuden Hengellä, niin että Henki leviää täydellisesti sieluun ja sielu Henkeen. Näin pyhitettynä sielusta tulee Herralle otollinen. Sanoohan apostolikin: »kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.» (1 Kor. 12: 13) Eukaristian leivän kautta ne jotka osallistuvat siihen oikein ja vilpittömästi, pääsevät osallisiksi Pyhästä Hengestä, ja niin otolliset sielut voivat elää iankaikkisesti.

Niin kuin ruumis ei pysty pitämään yllä elämää itsestään vaan saa elinvoimansa ulkopuoleltaan, maan tuotteista, samalla tavoin Jumala on nähnyt hyväksi, että myös sielu saa ruokansa, juomansa ja vaatetuksensa – siis todellisen elämänsä – ei omasta luonnostaan, vaan Elänen jumaluudestaan, Hänen Hengestään ja Hänen valostaan. Jumalalliseen luontoon kuuluu näet myös elämää antava leipä, Hän joka on sanonut: »Minä olen elämän leipä.» (Joh.6:48) Siihen kuuluu myös elävä vesi (Joh.4:10), ilahduttava viini (Ps.104:15) ja iloöljy (Ps.45:8).

Pyhä Isidoros selittää: »Osallistumista jumalallisiin salaisuuksiin kutsutaan yhteydeksi tai osallisuudeksi, koska se yhdistää meidät Kristukseen ja tekee meidät osallisiksi Hänen valtakuntaansa.»

Pyhittäjä Neilos puolestaan sanoo: »Uskovan on mahdotonta pelastua, saada anteeksi rikkomuksensa ja päästä taivasten valtakuntaan muulla tavoin kuin osallistumalla Jumalan pelon uskon ja rakkauden vallassa Kristuksen salaiseen, puhtaimpaan Ruumiiseen ja Vereen.

Yhtäpitävästi kirjoittaa myös Basileios Suuri kirjeessään ylhäissäätyiselle Kaisarialle: »On hyvä ja hyödyllistä osallistua joka päivä Kristuksen Ruumiiseen ja Vereen. Onhan Hän itse selvästi sanonut: ’Joka syö minun lihani ja juo minun vereni se pysyy minussa ja minä hänessä (Joh.6: 56) ja hänellä on iankaikkinen elämä (Joh.6:54) Ei kai kukaan epäile, että jatkuva osallistuminen elämään on elämistä monin verroin. Me täällä osallistumme ehtoolliseen neljä kertaa viikossa: sunnuntaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin ja muulloinkin, jos jollekin päivälle sattuu jonkun pyhän ihmisen muisto.» Luullakseni tämä tarkoittaa, että pyhä esipaimen toimitti itse noina päivinä liturgian, mitä hän ei voinut tehdä joka päivä, koska hänellä oli paljon muitakin asioita huolehdittavanaan.

Myös pyhä Apollos kehottaa: »Munkin tulee mahdollisuuksien mukaan osallistua jonka päivä Kristuksen salaisuuksiin. Joka näet etääntyy niistä, se etääntyy Jumalasta. Joka taas toistuvasti osallistuu niihin, ottaa toistuvasti vastaan Kristuksen ruumiin. Pelastava ääni sanoo: ’Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa ja minä hänessä. (Joh.6:56) Päivittäinen Kristuksen salaisuuksiin osallistuminen on hyödyksi munkeille, koska siten he muistelevat jatkuvasti Vapahtajan kärsimyksiä. Joka päivä tulee siis olla valmis, huolehtia että on sellaisessa tilassa että pystyy kelvollisesti ottamaan vastaan pyhät salaisuudet, koska siten saamme myös synnit anteeksi.»

Pyhä Johannes, Portaiden kirjoittaja, kysyy: »Jos ruumis koskettaessaan toista ruumista kokee sen vaikutuksesta muutoksen, kuinka ei muuttuisi se joka koskettaa Jumalan ruumista viattomin käsin?»

Erämaaisien elämäkertakokoelmassa kerrotaan: »Johannes Bostrenolainen, pyhä mies jolla oli valta saastaisiin henkiin, kysyi kerran demoneilta, jotka olivat asettuneet nuoriin naisiin ja panivat nämä raivoamaan ja tekemään kaikkea pahaa: ’Mitä te pelkäätte kristityissä?’ Ne vastasivat: ’Teillä on todellakin kolme suurta asiaa: se mitä pidätte kaulassanne, se millä peseydytte kirkossa ja se mitä syötte kokoontuessanne yhteen.’ Ja kun Johannes kysyi, mitä näistä kolmesta ne pelkäsivät eniten, ne vastasivat: ’Jos varjelisitte hyvin sen mihin osallistutte, ei kukaan meistä pystyisi vahingoittamaan kristittyä.’ Nämä kolme vihollistemme eniten pelkäämää asiaa ovat risti, kaste ja ehtoollinen.» (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jota ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksinäisen elämänmuodon, Filokalia IV, ss. 269 – 273, kohta 92)