1 Kor 5:9-6:11: Kristus kutsuu kirkkoa pyhyyteen

Kristus kutsuu kirkkoa pyhyyteen

1 Kor 5:9-6:11

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolinen lukukappale on vakava ja parantava sana kirkolle. Apostoli Paavali puhuu seurakunnan pyhyydestä, synnin todellisuudesta, keskinäisistä riidoista ja siitä ihmeellisestä muutoksesta, jonka Kristus saa aikaan ihmisessä. Hän ei kirjoita tuomitakseen langenneita kylmästi, vaan herättääkseen kirkon muistamaan, keitä me olemme: Kristuksen verellä pestyjä, pyhitettyjä ja Jumalan valtakuntaan kutsuttuja.

Jeesus opetti, että Hänen opetuslapsensa ovat maailmassa, mutta eivät maailmasta. Hän söi syntisten kanssa, mutta ei siunannut syntiä. Hän armahti avionrikkojan, mutta sanoi: “Älä enää syntiä tee.” Tämä on evankeliumin tasapaino: Kristus ei hylkää syntistä ihmistä, mutta Hän ei myöskään jätä ihmistä synnin orjuuteen.

Paavali tekee saman eron. Hän ei käske kristittyjä pakenemaan kaikkia maailman syntisiä, sillä silloin heidän täytyisi lähteä koko maailmasta. Kirkko elää ihmisten keskellä ja todistaa heille. Mutta jos joku kantaa kristityn nimeä ja samalla tietoisesti pitää kiinni katumattomasta synnistä, seurakunnan on otettava se vakavasti. Ei siksi, että kirkko olisi ylpeiden kerho, vaan siksi, että synti sairastuttaa koko ruumiin.

Jeesus tahtoi opettaa myös veljellisestä sovinnosta. Paavali moittii korinttilaisia siitä, että he vievät riitansa maallisiin oikeuksiin toisiaan vastaan. Kristus taas sanoi: jos veljelläsi on jotakin sinua vastaan, mene ensin sopimaan hänen kanssaan. Ristin kansa ei voi elää koston, ahneuden ja oikeassa olemisen himon mukaan.

Isien ymmärryksessä kirkko on sairaala, ei näytelmä.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, ettei Paavalin ankaruus nouse vihasta, vaan lääkärin rakkaudesta. Jos haava jätetään hoitamatta, se leviää. Kirkollinen nuhtelu on tarkoitettu parannukseksi, ei ihmisarvon murskaamiseksi. Synti erotetaan ihmisestä, jotta ihminen voisi pelastua.

Pyhä Basileios Suuri näkee seurakuntakurin askeettisena hoitona. Katumus ei ole rangaistus juridisessa mielessä, vaan tie takaisin terveyteen. Kirkko suojelee sekä langennutta että koko yhteisöä, kun se kutsuu synnin nimeltä synniksi ja osoittaa lääkkeen: katumuksen, rukouksen, paaston ja sakramentaalisen sovinnon.

Pyhä Maksimos Tunnustaja muistuttaa, että ihmisen sisäiset himot — ahneus, epäpuhtaus, viha ja ylpeys — hajottavat mielen ja sydämen. Ne tekevät ihmisestä kyvyttömän rakastamaan puhtaasti. Siksi Paavalin luettelo synneistä ei ole vain moraalinen lista, vaan kuva siitä, mikä estää ihmistä perimästä Jumalan valtakuntaa.

Mutta apostoli ei päätä pimeyteen. Hän sanoo: “Tuollaisia te olitte, jotkut teistä; mutta teidät on pesty, teidät on pyhitetty, teidät on vanhurskautettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” Isät näkivät tässä kasteen, katumuksen ja Pyhän Hengen muuttavan voiman.

Pelastuksen kannalta tämä teksti kysyy: annammeko Kristuksen todella puhdistaa meidät, vai pidämmekö kiinni siitä, mistä Hän tahtoo vapauttaa? Jumalan valtakunta ei ole pelkkä tuleva palkinto, vaan elämä, joka alkaa jo nyt sydämen puhdistumisena.

Kirkko ei saa muuttua välinpitämättömäksi synnin edessä eikä kovaksi langenneita kohtaan. Molemmat ovat rakkauden vastakohtia. Todellinen paimenuus sanoo yhtä aikaa: synti tuhoaa sinua — ja Kristus voi parantaa sinut.

Tulemme liturgiaan juuri siksi, että olemme sairaita ja tarvitsemme Lääkäriä. Älkäämme puolustelko haavojamme, vaan tuokaamme ne Kristukselle. Hänessä epäpuhtaasta tulee puhdas, riitaisasta rauhantekijä, ahneesta antelias ja langenneesta Jumalan valtakunnan perillinen. Aamen.