1 Kor 4:9-16: Kristuksen tähden houkat: Kristuksen tähden houkat

Kristuksen tähden houkat

1 Kor 4:9-16

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä epistolassa pyhä Paavali piirtää eteemme järkyttävänkin ja samalla kirkastavan kuvan apostolisesta elämästä. Hän sanoo, että apostolit on asetettu ikään kuin viimeisiksi, kuolemaan tuomituiksi, maailman katseltaviksi. He ovat Kristuksen tähden houkkia, heikkoja, halveksittuja, nälkää ja janoa kärsiviä, vainottuja ja pilkattuja — ja silti he siunaavat, kestävät ja lohduttavat. Lopulta Paavali sanoo: “Minä kehotan teitä: olkaa minun seuraajiani.” Tässä ei ole ylpeä ihmisen ääni, vaan paimenen, joka tietää, että hänen elämänsä arvo on siinä, kuinka läpinäkyvästi se heijastaa Kristusta.

Tämän päivän apostolisessa opetuksessa pyhä Paavali puhuu tavalla, joka murskaa kaikki lihalliset kuvitelmat kristillisestä suuruudesta. Hän vertaa apostoleja näyttämölle tuotuihin, kuolemaan määrättyihin ihmisiin, joita maailma katsoo pilkaten. Hän sanoo: “Me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te olette viisaita Kristuksessa; me olemme heikkoja, mutta te olette väkeviä.” Näissä sanoissa kuuluu sekä paimenen kipu että hengellinen ironia. Korintissa oli jo alkanut syntyä hengellistä omahyväisyyttä, ikään kuin kristillinen elämä olisi kunniaa, vaikutusvaltaa ja näkyvää menestystä. Paavali palauttaa kaiken ristin todellisuuteen.

Mitä Jeesus halusi opettaa? Kristus itse sanoi: “Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Hän ei luvannut opetuslapsilleen maailman kunniaa, vaan osallisuuden omaan kärsimykseensä. Hän syntyi köyhyyteen, eli vailla paikkaa, mihin päänsä kallistaisi, tuli pilkatuksi, hylätyksi ja ristiinnaulituksi. Jos siis apostolit ovat “Kristuksen tähden houkkia”, he eivät ole epäonnistuneet, vaan he muistuttavat elämässään Mestarinsa tietä.

Paavali sanoo vielä enemmän: häntä pilkataan, mutta hän siunaa; häntä vainotaan, mutta hän kestää; häntä herjataan, mutta hän puhuu lempeästi. Tässä näkyy evankeliumin ydin. Jeesus ei opettanut vain kärsimään, vaan kärsimään jumalallisella tavalla — ilman katkeruutta, ilman kostoa, ilman sydämen pimenemistä. Risti ei ole pelkkä tuskan paikka, vaan rakkauden paikka.

Paavali ei kirjoita tätä häpäistäkseen korinttilaisia, vaan varoittaakseen ja kasvattaakseen heitä hengelliseen kypsyyteen. Hän sanoo: “Minä kirjoitan tämän teille rakkaiksi lapsikseni.” Apostolin ankaruus ei synny ylpeydestä, vaan isällisestä rakkaudesta. Siksi hän voi myös sanoa: “Olkaa minun seuraajiani.” Hän ei pyydä ihmisiä seuraamaan itseään Kristuksen sijasta, vaan seuraamaan hänessä sitä Kristuksen muotoa, joka on tullut näkyväksi hänen elämässään. Apostolinen elämä todistaa ristin voimasta

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Paavali parantaa korinttilaisten ylpeyttä näyttämällä apostolien nöyryyden. Apostolinen virka ei ole herruutta, vaan uhrautuvaa palvelua. Isät huomauttavat, että juuri halveksunnan, kärsimyksen ja kärsivällisyyden kautta apostolit osoittivat evankeliumin voiman.

Isät näkevät Paavalin sanoissa myös hengellisen isyyden mallin. Hän ei hallitse ulkoisella pakolla, vaan synnyttää lapsia evankeliumissa ja kasvattaa heitä omalla esimerkillään.

Pelastuksen näkökulmasta tämä apostolisen opetuksen kohta on hyvin tärkeä, koska se puhdistaa käsitystämme kristillisestä elämästä. Pelastus ei ole maailman silmissä menestymistä, eikä pyhyys tarkoita kunnian keräämistä. Pelastus on sitä, että ihminen oppii elämään Kristuksen tavoin: nöyrästi, kärsivällisesti, rakastavasti ja ristinkantamiseen suostuen.

Jos me odotamme kristillisyydeltä vain arvostusta, mukavuutta ja näkyvää voimaa, emme ole vielä ymmärtäneet ristiä. Mutta jos opimme siunaamaan silloin kun meitä loukataan, kestämään silloin kun meitä koetellaan ja pysymään rakkaudessa silloin kun meitä ei ymmärretä, silloin Kristuksen elämä alkaa todella muotoutua meissä.

Tämän  epistolan ydin on siis tämä: apostolit ovat suuria juuri siksi, että he ovat pieniksi tehtyjä Kristuksen tähden, ja heidän elämänsä kutsuu myös meitä ristin tiehen. Autuas on se, joka ei etsi omaa kunniaansa, vaan seuraa Kristusta nöyryydessä — sillä juuri sillä tiellä avautuu pelastuksen kirkkaus. Aamen.