Apt 13: 25-33a: Jumala on täyttänyt lupauksensa herättämällä Jeesuksen

Jumala on täyttänyt lupauksensa herättämällä Jeesuksen

Apt 13: 25-33a

✝️Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Apostoli Paavali julistaa Antiokiassa pelastushistorian täyttymystä Kristuksessa: Johannes Kastaja valmisteli tien, Israelin johtajat eivät tunteneet Jeesusta vaan tuomitsivat hänet, mutta Jumala herätti hänet kuolleista, ja juuri näin isille annettu lupaus on täyttynyt.

Jumalan pelastussuunnitelma ei raukea ihmisen sokeuteen tai torjuntaan, vaan Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta lupaus muuttuu todellisuudeksi koko maailmalle.

Tässä päivän apostolisessa lukukappaleessa Paavali julistaa synagogassa sanoman, joka on koko kirkon uskon sydän. Hän kuljettaa kuulijansa Israelin historian läpi ja osoittaa, ettei Jeesus ole irrallinen hahmo, ei myöhäinen uskonnollinen opettaja, vaan se, jonka tuloa Jumala oli valmistanut vuosisatojen ajan. Johannes Kastaja oli tienraivaaja, joka nöyrästi tunnusti: “En minä ole se, joksi minua luulette; minun jälkeeni tulee toinen.”Jo tässä näkyy Jumalan työn järjestys: edelläkävijä väistyy, jotta Kristus tulisi näkyviin. Kaikki oikea hengellinen palvelus johtaa pois itsestä ja kohti Herraa.

Jeesus tahtoi opettaa meille tämän kohdan kautta, että ihmisen pelastus ei synny siitä, että ihminen rakentaa tien Jumalan luo, vaan siitä, että Jumala itse täyttää lupauksensa ja tulee ihmisen luo. Paavali sanoo hyvin vakavasti, että Jerusalemin asukkaat ja heidän johtajansa eivät tunteneet Jeesusta, vaan tuomitsivat hänet, vaikka juuri siten profeettojen sanat täyttyivät. Tässä paljastuu ihmisen hengellinen sokeus: ihminen voi lukea pyhiä kirjoituksia, kuulla profeettoja ja silti olla tunnistamatta Jumalan vierailun hetkeä. Kristus tahtoi opettaa, ettei pelastuksen este ole vain tietämättömyys, vaan sydämen kovuus.

Silti tämä ei ole kertomus ihmisen voitosta Jumalasta, vaan Jumalan voitosta ihmisen pahuuden keskellä. He pyysivät Pilatusta surmaamaan hänet, ja hänet otettiin alas puusta ja pantiin hautaan — “mutta Jumala herätti hänet kuolleista.” Tässä on koko evankeliumi. Se, minkä ihminen tarkoitti tuhoksi, Jumala käänsi pelastukseksi. Risti ei ollut suunnitelman epäonnistuminen, vaan sen täyttymys. Jeesus tahtoi opettaa, että kuolema ei ole viimeinen sana, eikä ihmisen synti kykene lopullisesti estämään Jumalan armoa.

Pyhät isät ovat nähneet tässä kohdassa kaksi suurta teemaa.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että apostolit eivät julista omaa filosofiaansa, vaan sitä, mitä Jumala on tehnyt historiassa. Kristinusko ei perustu ajatukseen, vaan tapahtumaan: ristiinnaulittu on todella noussut kuolleista.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen taas huomauttaa, että kirjoitusten täyttyminen Kristuksessa osoittaa Vanhan ja Uuden liiton ykseyden. Sama Jumala, joka antoi lupauksen isille, täytti sen Pojassaan. Siksi Kristus ei ole jotakin lain ja profeettojen ulkopuolista, vaan niiden sisin merkitys.

Pelastuksen kannalta tämä sana on hyvin lohdullinen ja samalla tutkiva. Se lohduttaa, koska meidän pelastuksemme ei lepää oman hengellisen onnistumisemme varassa, vaan siinä, että Jumala on ollut uskollinen lupaukselleen. Kristus on kuollut ja noussut ylös meidän tähtemme. Mutta tämä sana myös tutkii meitä: tunnemmeko me Kristuksen, vai voiko meissäkin asua sama sokeus, joka kuulee Jumalan sanat, mutta torjuu Jumalan Pojan silloin, kun hän tulee nöyryydessä?

Johannes Kastajan tavoin oppikaamme väistymään, jotta Kristus tulisi keskukseksi. Älkäämme olko niiden kaltaisia, jotka tunsivat kirjoitukset, mutta eivät tunteneet Herraa. Ottakaamme vastaan tämä apostolinen julistus uskon kuuliaisuudessa: Jumala on täyttänyt lupauksensa herättämällä Jeesuksen kuolleista. Ja juuri siinä on meidän pelastuksemme, toivomme ja iankaikkinen elämämme. Aamen.