Apt 6:8-7:5a; 47-60: Marttyyri on Kristuksen kuva

Marttyyri on Kristuksen kuva

Apt 6:8-7:5a; 47-60

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolien tekojen jakso asettaa eteemme pyhän Stefanoksen, ensimmäisen marttyyrin, jonka kasvot loistavat kuin enkelin kasvot. Hän on täynnä armoa ja voimaa, mutta juuri siksi hän joutuu vastustuksen kohteeksi. Hänet tuodaan neuvoston eteen väärien todistajien syyttämänä. Häntä syytetään temppelin ja lain pilkkaamisesta, mutta hänen puheensa paljastaa päinvastaisen: hän ymmärtää lain, profeetat ja temppelin todellisen päämäärän, Kristuksen. Stefanoksen kuolema ei ole tappio, vaan todistus siitä, että ylösnoussut Herra elää omissaan.

Jeesus opetti, että temppeli oli pyhä, mutta Hän myös ilmoitti olevansa temppeliä suurempi. Hän sanoi: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Hän puhui ruumiinsa temppelistä. Stefanoksen puhe jatkaa tätä opetusta. Hän muistuttaa, että Aabraham kohtasi Jumalan jo ennen luvattua maata, ja että Korkein ei asu käsin tehdyissä temppeleissä.

Tämä ei merkitse pyhien paikkojen halveksimista. Ortodoksinen kirkko kunnioittaa temppeliä, alttaria, ikoneita ja pyhiä esineitä. Mutta evankeliumi opettaa, että mikään pyhä muoto ei saa muuttua epäjumalaksi. Jos ihminen puolustaa temppeliä, mutta hylkää Kristuksen, hän on menettänyt temppelin tarkoituksen. Jos hän tuntee lain kirjaimen, mutta vastustaa Pyhää Henkeä, laki muuttuu tuomioksi.

Stefanos näyttää meille, mitä Jeesus halusi opettaa: todellinen Jumalan asumus on Kristuksessa ja Pyhän Hengen täyttämässä ihmisessä. Siksi marttyyrin sydän voi olla taivas maan päällä, vaikka hänen ruumiinsa seisoo tuomioistuimen edessä.

Pyhät isät näkivät Stefanoksessa Kristuksen kaltaisuuden. Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Stefanos ei puolusta itseään katkerasti, vaan julistaa pelastushistoriaa. Hänen mielensä ei ole omassa vaarassa, vaan Jumalan totuudessa. Hän ei etsi vapautumista hinnalla millä hyvänsä, vaan uskollisuutta Kristukselle.

Isät huomauttavat, että Stefanoksen kuolema toistaa Kristuksen ristin, hengessä. Hän näkee taivaat avoinna ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella. Kristus seisoo kuin vastaanottamassa todistajaansa. Kun kivet osuvat Stefanokseen, hän rukoilee: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” Ja vielä: ”Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä.” Tässä marttyyri ei vain puhu Kristuksesta, vaan Kristus elää hänessä.

Pyhä Augustinus näki Stefanoksen rukouksessa myös Saulin tulevan pelastuksen siemenen. Saul seisoi paikalla ja hyväksyi surmaamisen, mutta marttyyrin rukous kantoi hedelmää. Se, joka tänään vartioi kivittäjien vaatteita, tulee myöhemmin apostoli Paavaliksi. Näin marttyyrin veri ei huuda kostoa, vaan synnyttää Kirkkoa.

Tämä epistolan kohta on meille pelastukseksi, koska se paljastaa, millainen ihminen syntyy Kristuksessa. Pelastettu ihminen ei ole vain sellainen, joka välttää kadotuksen, vaan sellainen, jonka sydämessä Kristuksen rakkaus voittaa vihan. Stefanoksen suurin ihme ei ole hänen rohkeutensa vaan hänen anteeksiantonsa.

Me emme ehkä kohtaa kivittäjiä, mutta kohtaamme loukkauksia, vääryyttä, hylkäämistä ja pelkoa. Luonnollinen ihminen vastaa niihin katkeruudella. Kristuksessa uudistuva ihminen oppii rukoilemaan vihollistensa puolesta. Tämä ei ole heikkoutta, vaan ylösnousemuksen voimaa.

Liturgiassa taivas avautuu meille niin kuin Stefanokselle. Me seisomme maan päällä, mutta osallistumme taivaalliseen palvelukseen. Me näemme uskon silmin Kristuksen, joka on Isän oikealla puolella ja joka antaa itsensä meille pyhässä ehtoollisessa. Siksi emme saa sulkea Jumalaa pelkkiin ulkoisiin muotoihin, vaan meidän tulee antaa Hänen tehdä sydämestämme temppeli.

Pyytäkäämme pyhän Stefanoksen esirukousten tähden rohkeutta todistaa totuudesta, nöyryyttä nähdä oma kovuutemme ja armoa antaa anteeksi. Silloin meidänkin elämämme voi tulla avoimeksi taivaaksi, jossa Kristus näkyy maailmalle pelastuksena, rakkautena ja iankaikkisena elämänä. Aamen.