Joh 10:1-9: Kristus on ovi ja oikea paimen

Kristus on ovi ja oikea paimen

Joh 10:1-9

✝️Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Evankeliumissa Herra puhuu meille paimenesta, lammastarhasta ja ovesta. Hän ei käytä näitä kuvia sattumalta. Ne paljastavat, millainen on todellinen hengellinen elämä: se ei perustu väkivaltaan, petokseen eikä ihmisen omaan keksintöön, vaan Kristuksen äänen kuulemiseen ja Hänen kauttaan sisälle käymiseen. Jeesus sanoo: “Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu.” Tässä yhdessä lauseessa on koko evankeliumin ydin.

Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan kansan luo ei tulla omavaltaisesti. Se, joka ei mene ovesta, vaan kiipeää muualta, on varas ja ryöväri. Tämä on vakava sana kaikelle väärälle hengelliselle johtajuudelle. Ihminen voi puhua uskonnosta, käyttää pyhiä sanoja ja esiintyä opettajana, mutta jos hän ei johda Kristuksen kautta Kristukseen, hän ei ole paimen vaan vahingoittaja.

Kristus on sekä ovi että paimen. Hän on tie Isän luo, ja samalla Hän itse kulkee edellä. Hänen lampaansa kuulevat Hänen äänensä. Tämä kuuleminen ei ole vain korvilla kuulemista, vaan sydämen tunnistamista. Kristuksen ääni tunnetaan siitä, että se kutsuu katumukseen, nöyryyteen, totuuteen ja elämään. Vieraan ääni taas lupaa helppoa vapautta ilman parannusta, uskonnollista valtaa ilman rakkautta tai lohdutusta ilman ristiä.

Kun Herra sanoo, että lampaat käyvät sisälle ja ulos ja löytävät laitumen, Hän kuvaa vapautta Jumalassa. Kristuksen seuraaminen ei ole vankila, vaan parantunut elämä. Ihminen, joka elää synnin orjuudessa, luulee olevansa vapaa, mutta on himojensa orja. Kristuksessa ihminen löytää todellisen laitumen: armon, totuuden, eukaristisen elämän ja Pyhän Hengen ravinnon.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että “ovi” merkitsee Kristusta, mutta myös Hänen ilmoittamaansa oikeaa uskoa. Kukaan ei voi tulla Isän luo ohittamalla Pojan. Krysostomos näkee varkaissa ja ryöväreissä ne, jotka etsivät omaa kunniaansa eivätkä lauman pelastusta. Todellinen paimen ei omista lampaita itseään varten, vaan palvelee Kristuksen omaisuutta.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että Kristus on ovi, koska Hänessä ihmisluonto saa pääsyn Jumalan elämään. Hän ei vain näytä sisäänkäyntiä, vaan avaa sen omalla ihmiseksi tulemisellaan, ristillään ja ylösnousemuksellaan. Pelastus ei ole kiertotie, vaan kulkemista Kristuksen kautta.

Pyhä Gregorios Suuri, lännen kirkon pyhä isä, selittää, että paimenen ääni tunnistetaan rakkaudesta ja totuudesta. Paimen voi olla ankara lääkärin tavoin, mutta hän ei koskaan etsi omaa hyötyään. Väärä paimen imartelee, hallitsee tai hajottaa.

Isät ymmärtävät tämän evankeliumin kutsuna erottelukykyyn: kaikki hengellinen puhe ei ole Kristuksen ääntä.

Pelastuksen kannalta Kristuksen sanat ovat sekä lohdutus että koetus. Lohdutus on siinä, että ovi on avoinna. Kukaan ei jää ulos siksi, ettei Jumala tahtoisi häntä. Kristus sanoo: “Jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu.” Tämä “joku” merkitsee jokaista katuvaa ihmistä.

Mutta koetus on siinä, ettemme saa etsiä muuta ovea. Me emme pelastu omalla viisaudellamme, pelkällä moraalilla, tunteellisella uskonnollisuudella tai ihmisten suosiolla. Me pelastumme Kristuksessa, Kirkon elämässä, kuulemalla Hänen äänensä ja seuraamalla Häntä.

Kuunnelkaamme tarkoin, kenen ääni meitä ohjaa. Kristuksen ääni ei varasta elämää, vaan antaa sen. Astukaamme sisälle tästä ovesta katumuksessa, rukouksessa ja pyhässä Ehtoollisessa. Siellä me löydämme laitumen, jossa sielu ravitaan, haavat paranevat ja ihminen johdetaan kuolemasta elämään. Aamen.