Joh 10:9-16: Kristus on ovi, paimen ja elämä

Kristus on ovi, paimen ja elämä

Joh 10:9-16

✝️Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumissa Herra sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu.” Hän ei sano vain näyttävänsä ovea, vaan olevansa itse ovi. Tässä Kristus paljastaa, että pelastus ei ole ensisijaisesti aate, moraalinen ohjelma tai uskonnollinen järjestelmä, vaan yhteys Häneen. Hänen kauttaan ihminen astuu sisään elämään, joka ei enää ole varkaan, pelon eikä kuoleman hallitsemaa, vaan Jumalan huolenpidon ja rakkauden suojaamaa.

Jeesus halusi opettaa, että ihminen tarvitsee todellisen paimenen. Maailmassa on monia ääniä, jotka lupaavat vapautta, mutta vievät ihmisen orjuuteen. Siksi Hän sanoo varkaan tulevan vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Varas on kaikki se, mikä erottaa ihmisen Jumalasta: synti, itsekkyys, epätoivo, ylpeys ja väärä hengellisyys. Ne lupaavat elämää, mutta vievät sydämen rauhan.

Kristus taas sanoo: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Tämä yltäkylläisyys ei tarkoita maallista menestystä tai helppoa elämää, vaan Jumalan elämää ihmisessä. Se on Pyhän Hengen rauhaa, sisäistä vapautta, katumuksen iloa ja rakkauden kykyä.

Kun Kristus kutsuu itseään hyväksi paimeneksi, Hän erottaa itsensä palkkalaisesta. Palkkalainen pakenee, kun susi tulee, koska lampaat eivät ole hänen omiaan. Hyvä paimen taas antaa henkensä lampaiden edestä. Ristillä Kristus ei hylkää laumaansa, vaan astuu itse suden — kuoleman ja synnin — kitaan voittaakseen sen sisältä käsin.

Pyhien isien ymmärryksen mukaan Kristus kokoaa hajonneen ihmisyyden.

He näkivät tässä evankeliumissa sekä Kirkon että Kristuksen uhrin salaisuuden. Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että ovi merkitsee oikeaa pääsyä Isän luo: kukaan ei voi tulla Jumalan tuntemiseen ohi Kristuksen, sillä Kristuksessa Isä ilmoitetaan meille täydellisesti. Hän on tie, joka ei eksytä, ja paimen, joka ei käytä lampaita hyväkseen.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että Kristuksen paimenuus perustuu Hänen vapaaehtoiseen uhriinsa. Hän ei kuole pakosta, vaan rakkaudesta. Tämä tekee Hänen kuolemastaan elämää antavan: Hän antaa henkensä, jotta meidän kuolemamme menettäisi viimeisen valtansa.

Isät ymmärsivät sanat ”minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta” viittauksena pakanakansoihin ja koko ihmiskunnan kutsumiseen yhteen Kirkkoon. Kristuksen lauma ei perustu rotuun, kieleen, yhteiskunta-asemaan tai kansallisuuteen. Se perustuu siihen, että ihmiset kuulevat Hänen äänensä. Kirkko on tämä yksi lauma, jossa yksi Paimen kokoaa hajonneet lapset Jumalan yhteyteen.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi kysyy: kenen ääntä me kuuntelemme? Ihmisen sydämessä on monia paimenia. Jotkut ajavat meitä kohti nautintoa,toiset pelkoa, toiset vihaa, toiset epätoivoa. Mutta vain Kristuksen ääni johtaa elämään.

Pelastus on sisään astumista Kristuksen kautta. Se tarkoittaa kääntymistä pois varkaiden äänistä ja palaamista Paimenen luo katumuksessa, rukouksessa, sakramenteissa ja lähimmäisen rakastamisessa. Se tarkoittaa myös luottamusta siihen, että Kristus tuntee meidät nimeltä. Me emme ole Hänelle kasvoton joukko, vaan jokainen ihminen on Hänen sydämessään.

Hyvä Paimen ei pelasta meitä kaukaa. Hän etsii kadonneen, kantaa haavoittuneen ja varjelee heikkoa. Hän on ovi, josta astumme sisään Jumalan valtakunnan elämään jo nyt. Kun kuulemme Hänen äänensä ja seuraamme Häntä, löydämme sen yltäkylläisen elämän, jota mikään synti, pelko eikä kuolema voi riistää. Aamen.