Joh 1:35-51: Usko alkaa etsimisestä ja muuttuu yhteydeksi

Usko alkaa etsimisestä ja muuttuu yhteydeksi

Joh 1:35-51

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumissa eteemme asetetaan kutsumisen salaisuus. Johannes Kastaja osoittaa Jeesusta ja sanoo opetuslapsilleen: ”Katso, Jumalan Karitsa.” Kaksi opetuslasta lähtee seuraamaan Kristusta. Jeesus kääntyy ja kysyy: ”Mitä te etsitte?” He vastaavat: ”Rabbi, missä sinä majailet?” Ja Herra sanoo: ”Tulkaa, niin näette.” Näissä yksinkertaisissa sanoissa avautuu koko kristillisen elämän tie: kuuleminen, etsiminen, seuraaminen, näkeminen ja lopulta todistaminen toisille.

Jeesuksen ensimmäinen kysymys Johanneksen evankeliumissa on: ”Mitä te etsitte?” Hän ei kysy tätä siksi, ettei tietäisi, vaan jotta ihminen itse näkisi sydämensä suunnan. Etsimmekö Jumalalta vain lohdutusta, menestystä, viisautta tai vastausta omiin suunnitelmiimme? Vai etsimmekö Häntä itseään?

Opetuslapset kysyvät: ”Missä sinä majailet?” He eivät pyydä oppijärjestelmää, vaan yhteyttä. Kristus vastaa: ”Tulkaa, niin näette.” Usko ei ole pelkkä ajatus Kristuksesta, vaan elämä Hänen kanssaan. Kristusta ei opita vain etäältä tarkkailemalla, vaan seuraamalla Häntä, viipymällä Hänen luonaan, osallistumalla Hänen elämäänsä

Andreas kohtaa Kristuksen ja menee heti veljensä Simonin luo: ”Me olemme löytäneet Messiaan.” Todellinen kohtaaminen muuttuu todistukseksi. Samoin Filippus löytää Natanaelin ja sanoo: ”Tule ja katso.” Kristillinen todistus ei ole pakottamista, vaan kutsu kokemaan itse.

Natanael epäilee: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Kristus ei torju häntä, vaan näkee hänen sydämensä vilpittömyyden. Herra sanoo: ”Katso, oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä.” Kristus tuntee ihmisen ennen kuin ihminen tuntee Hänet. Tämä murtaa Natanaelin epäilyn ja avaa hänet tunnustamaan: ”Sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.”

Pyhät isät näkivät Johannes Kastajassa täydellisen hengellisen ohjaajan kuvan. Hän ei sido opetuslapsia itseensä, vaan osoittaa heidät Kristukselle. Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Kastajan suuruus näkyy hänen nöyryydessään: hän iloitsee, kun hänen omansa lähtevät Herran perään.

Isät ymmärsivät sanat ”Tulkaa, niin näette” kutsuna kirkolliseen elämään. Kristus ei ole vain tutkittava totuus, vaan elettävä elämä. Hänet nähdään rukouksessa, katumuksessa, pyhässä liturgiassa, evankeliumin kuulossa ja ehtoollisen yhteydessä. Kristus löydetään nöyryyden ja todistuksen kautta

Natanaelin viikunapuu sai isiltä hengellisen tulkinnan. Se viittaa sisäiseen etsintään, lain mietiskelyyn ja ihmisen salattuun rukoukseen. Kristus näki Natanaelin siellä, missä kukaan muu ei nähnyt. Näin isät opettavat, että Jumala tuntee meidän salaisimmatkin kaipauksemme, ennen kuin osaamme pukea niitä sanoiksi.

Pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi kysyy: mitä minä etsin? Jos etsin vain omaa rauhaa ilman Kristusta, löydän lopulta levottomuutta. Jos etsin Kristusta itseään, löydän myös todellisen rauhan.

Pelastus alkaa usein jonkun toisen todistuksesta: vanhemman rukouksesta, ystävän sanasta, papin opetuksesta, pyhien esimerkistä. Mutta kukaan ei voi uskoa puolestamme. Meidän on itse vastattava kutsuun: tultava ja katsottava.

Kristus näkee meidät jo ennen kuin tulemme Hänen luokseen. Hän näkee vilpittömän kaipauksen, epäilykset, haavat ja salaiset rukoukset. Älkäämme siis jääkö etäälle arvostelemaan Nasaretia. Astukaamme lähemmäs. Tulkaamme liturgiaan, katumukseen, ehtoolliseen ja rukoukseen. Silloin kuulemme sydämessämme saman totuuden kuin Natanael: Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja Kuningas, joka avaa meille taivaan. Aamen.