Lk 20:45-21-4: Hän antoi koko elantonsa

Hän antoi koko elantonsa

Lk 20:45-21-4

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kertomuksessa Jeesus varoittaa kansan kuullen kirjanoppineista, jotka mielellään kulkevat pitkissä vaipoissa, rakastavat tervehdyksiä toreilla, etummaisia istuimia synagogissa ja kunniapaikkoja pidoissa. Samalla hän paljastaa heidän todellisen hengellisen tilansa: he syövät leskien talot ja peittävät ahneutensa pitkillä rukouksilla.

Heti tämän jälkeen Jeesus katsoo, kuinka rikkaat panevat lahjojaan uhriarkkuun, ja näkee myös köyhän lesken, joka panee sinne kaksi pientä ropoa. Silloin Herra sanoo, että tämä köyhä leski antoi enemmän kuin kaikki muut, sillä muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi puutteestaan koko elantonsa.

Jeesus tahtoi opettaa, että Jumala ei katso ensisijaisesti uskonnollisen elämän ulkoista näyttävyyttä, asemaa tai lahjan suuruutta, vaan sydämen totuutta; pelastuksen kannalta ratkaisevaa on nöyrä, jakamaton ja uhrautuva sydän, joka ei etsi ihmisten kunniaa vaan antaa itsensä Jumalalle kokonaan.

Tämä evankeliumi asettaa rinnakkain kaksi hengellistä todellisuutta: ulkoisen hurskauden ja sisäisen uhrivalmiuden. Ensin Jeesus varoittaa kirjanoppineista, sitten hän osoittaa köyhää leskeä. Näin Herra itse opettaa, miten Jumala näkee ihmisen. Jeesus tahtoi opettaa, että hengellisen elämän suurin vaara ei ole vain avoin synti, vaan sellainen uskonnollisuus, joka käyttää pyhiä asioita oman kunnian, vallan tai hyödyn välineenä.

Kirjanoppineet rakastavat näkyvyyttä, kunniaa ja arvostusta. He haluavat näyttää hurskailta, mutta heidän sydämensä ei etsi Jumalaa vaan ihmisten ihailua. Vielä vakavampaa on, että he syövät leskien talot ja peittävät sen pitkillä rukouksilla.

Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, että tällainen synti on kaksinkertainen: ensin tapahtuu vääryys heikkoja kohtaan, sitten vielä Jumalan nimeä käytetään sen peittämiseen. Jeesus tahtoi opettaa, että uskonnollinen ulkomuoto ilman laupeutta ja totuutta ei johda pelastukseen, vaan tekee ihmisen hengellisesti sokeaksi.

Heti tämän jälkeen Jeesus nostaa esiin lesken, jolla ei ole valtaa, asemaa eikä näkyvyyttä. Hän antaa vain kaksi pientä kolikkoa, mutta Herra sanoo hänen antaneen enemmän kuin kaikki muut. Miksi? Siksi että Jumalan valtakunnassa lahjan arvo ei määräydy määrän vaan sydämen mukaan.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että lesken uhri on suuri, koska hän ei antanut vain jotakin omastaan, vaan ikään kuin koko itsensä Jumalalle. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastuksen tie ei ole näyttävän suuruuden tie, vaan kokonaisen sydämen tie.

Lesken teko on myös uskon teko. Hän antaa puutteestaan, ei turvasta käsin.

Pyhä Basileios Suuri näkee tässä luottamuksen Jumalan kaitselmukseen: se, joka pitää kiinni kaikesta itselleen, osoittaa usein luottavansa enemmän omaisuuteensa kuin Jumalaan; mutta se, joka osaa antaa, tunnustaa, että elämä on viime kädessä Jumalan käsissä. Jeesus tahtoi opettaa, ettei todellinen uhri ole pelkkä aineellinen teko, vaan sydämen irtautuminen väärästä turvasta.

Tässä kohden isät näkevät leskessä myös kuvan kirkosta ja jokaisesta uskovasta sielusta.

Pyhä Ambrosius huomauttaa, että Jumala ei tarvitse meidän lahjojamme, mutta hän tahtoo sydämemme. Kaksi ropoa voidaan ymmärtää myös niin, että ihminen tuo Jumalalle kaiken, mitä hänellä on: ulkoisen elämänsä ja sisäisen sydämensä, työnsä ja rukouksensa, kärsimyksensä ja toivonsa. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalalle kelpaava uhri on elämä, joka annetaan hänelle vilpittömästi.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi on hyvin läpitunkeva. Se kutsuu meitä kysymään: elämmekö uskoa ihmisten katseita varten vai Jumalan edessä? Annammeko Jumalalle ylijäämää vai annammeko hänelle sydämemme? Pelastava usko ei ole ulkoista hurskauden näyttelemistä, vaan luottamusta, joka muuttuu uhraukseksi.

Köyhä leski ei opeta meille vain antamista, vaan koko kristillisen elämän salaisuutta. Jumalan edessä suurinta ei ole se, mikä näyttää suurelta, vaan se, mikä annetaan rakkaudessa kokonaan.

Sillä pelastus on juuri sitä, että ihminen lakkaa etsimästä omaa kunniaansa, irrottaa sydämensä näennäisestä turvallisuudesta ja antaa itsensä Jumalalle nöyrästi, luottavaisesti ja jakamattomasti, niin kuin köyhä leski, jonka pieni lahja tuli suureksi iankaikkisuuden mittapuulla. Aamen.