Lk 16:1-9: Vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta

Vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta

Lk 16:1-9

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä Herra kertoo vertauksen taloudenhoitajasta, jota syytetään isäntänsä omaisuuden tuhlaamisesta. Kun hän huomaa menettävänsä asemansa, hän toimii nopeasti: hän kutsuu velalliset luokseen ja vähentää heidän velkakirjojaan. Ensi kuulemalta vertaus hämmentää. Ylistääkö Kristus epärehellisyyttä? Ei. Herra ei kiitä miehen vääryyttä, vaan hänen viisauttaan siinä, että hän ymmärsi aikansa olevan lyhyt ja toimi tulevaisuutensa tähden.

Jeesus halusi opettaa, että ihmisen elämä on taloudenhoitoa. Mikään, mitä meillä on — raha, aika, lahjat, terveys, asema, ihmissuhteet — ei ole lopulta omaamme. Kaikki on uskottu meille Jumalalta. Me olemme taloudenhoitajia, emme omistajia.

Epärehellinen taloudenhoitaja tajusi kriisin hetkellä, että hänen nykyinen asemansa ei jatku. Tämä on hengellinen kuva meidän kuolevaisuudestamme. Myös meiltä kerran otetaan pois ajallinen taloudenhoito. Silloin kysytään: käytimmekö meille annetut lahjat itsekkäästi vai rakkauden palvelukseen?

Kun Kristus sanoo: ”Tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla”, Hän ei tarkoita, että raha olisi luonnostaan paha, vaan että se kuuluu tähän langenneeseen, katoavaan maailmaan. Rahasta tulee pelastuksen este, jos se sitoo sydämen. Mutta siitä voi tulla pelastuksen väline, jos se muutetaan laupeudeksi: almuiksi, vieraanvaraisuudeksi, köyhien auttamiseksi, Kirkon palvelemiseksi ja kärsivien tukemiseksi. Kristus opettaa käyttämään ajallista iankaikkisen hyväksi

Pyhät isät ymmärsivät tämän vertauksen erityisesti almujen ja laupeuden opetuksena. Pyhä Johannes Krysostomos sanoi usein, että köyhän käsi on Kristuksen aarrekammio. Se, minkä annamme tarvitsevalle, ei katoa, vaan siirtyy taivaalliseen säilytykseen.

Pyhä Basileios Suuri opetti, että ylimääräinen leipä kaapissamme kuuluu nälkäiselle, ylimääräinen vaate alastomalle ja käyttämätön raha tarvitsevalle. Isien mukaan omistaminen ei ole syntiä sinänsä, mutta omistamisen itsekäs sulkeminen on sydämen sairaus.

Isät eivät siis nähneet almuja pelkkänä hyväntekeväisyytenä. Ne ovat parannuksen tekoja. Ne irrottavat sydäntä ahneudesta ja tekevät ihmisestä Jumalan laupeuden kaltaisen. Kun autamme köyhää, emme ainoastaan auta häntä; me itse paranemme kovuudesta. Köyhät ovat portinvartijoita.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi on kiireellinen. Meillä on vähän aikaa, vaikka emme tiedä, kuinka vähän. Taloudenhoitomme päättyy kerran. Siksi Kristus kutsuu meitä hengelliseen viisauteen: älkää käyttäkö katoavaa niin kuin se olisi ikuista, vaan käyttäkää katoavaa iankaikkisen tähden.

Jokainen euro, jokainen tunti, jokainen lahja ja jokainen kohtaaminen voidaan käyttää joko itsekkäästi tai Jumalan valtakunnan tavalla. Kun annamme anteeksi, ruokimme nälkäisiä, kuuntelemme yksinäisiä, tuemme Kirkkoa ja kannamme toisen kuormaa, me teemme ystäviä iankaikkisuutta varten.

Olkaamme viisaita ennen kuin taloudenhoitomme päättyy. Älkäämme antako mammonan hallita sydäntämme, vaan tehkäämme siitä palvelija. Muuttakaamme omaisuutemme laupeudeksi, aikamme rukoukseksi ja elämämme rakkaudeksi. Silloin Kristus ottaa meidät vastaan iankaikkisiin majoihin. Aamen.