Lk16:10-15: Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa

Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa

Lk16:10-15

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumissa Jeesus sanoo: “Joka on vähimmässä uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” Hän puhuu mammonasta, epävanhurskaasta rikkaudesta, ja lausuu yhden evankeliumin ratkaisevimmista hengellisistä laeista: “Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa… Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” Fariseukset, jotka olivat rahanahneita, pilkkaavat häntä, mutta Jeesus paljastaa heidän sisäisen tilansa: ihmiset voivat arvostaa jotakin korkealle, mutta Jumalan edessä se voi olla kauhistus.

Ihmisen suhde pieniin asioihin, rahaan ja uskollisuuteen paljastaa sydämen todellisen herran; pelastus riippuu siitä, kenen palveluksessa ihminen todella elää — Jumalan vai tämän maailman vallan.

Tämä evankeliumin kohta on lyhyt, mutta hengellisesti hyvin terävä. Jeesus ei puhu vain rahasta, vaan sydämestä. Hän ei pysähdy ulkonaisiin tekoihin, vaan menee suoraan siihen kysymykseen, joka ratkaisee ihmisen elämän suunnan: ketä sinä palvelet? Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ratkea ainoastaan suurissa ratkaisuissa, vaan siinä, miten ihminen elää jokapäiväisen elämänsä pienissä asioissa, siinä, mikä näyttää vähäiseltä, mutta paljastaa sisimmän suunnan.

“Joka on vähimmässä uskollinen, on paljossakin uskollinen.” Tällä Jeesus osoittaa, ettei hengellinen elämä jakaudu erillisiin lokeroihin.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että se, joka väheksyy pieniä syntejä tai pieniä velvollisuuksia, osoittaa samalla sydämensä taipumuksen olla uskoton myös suurissa asioissa. Jeesus tahtoi opettaa, että pyhyys ei ala suurista teoista, vaan totuudellisuudesta, rehellisyydestä ja uskollisuudesta siellä, missä kukaan muu ei ehkä edes huomaa.

Sitten Herra puhuu epävanhurskaasta mammonasta. Hän ei tarkoita, että aineellinen maailma olisi itsessään paha, sillä koko luomakunta on Jumalan lahjaa. Mutta langenneessa maailmassa raha kantaa mukanaan kiusausta valtaan, ahneuteen, turhamaisuuteen ja kovasydämisyyteen.

Pyhä Basileios Suuri näkee rikkauden hengellisenä koetuksena: kysymys ei ole vain siitä, mitä ihminen omistaa, vaan siitä, omistaako omaisuus ihmisen. Jeesus tahtoi opettaa, että se, joka ei osaa käyttää ajallista oikein, ei voi vastaanottaa sitä, mikä on iankaikkista.

Kun Jeesus sanoo, “ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa,” hän ei puhu pelkästä moraalisesta ristiriidasta, vaan ontologisesta jakautumisesta. Sydämellä voi olla vain yksi todellinen keskus.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että ihmisen sielu joko kokoontuu Jumalaan tai hajaantuu luotuihin asioihin. Jeesus tahtoi opettaa, ettei ihminen voi rakentaa elämäänsä sekä Jumalan varaan että pitää rahaa, turvallisuutta tai arvostusta viimeisenä turvanaan.

Fariseukset pilkkaavat Jeesusta, koska he olivat rahanahneita. Tässä evankeliumi näyttää, miten helposti uskonnollisuus voi peittää sisäisen orjuuden. Ulkonaisesti ihminen voi näyttää vanhurskaalta, mutta sisäisesti palvella jotakin aivan muuta.

Pyhä Efraim Syyrialainen varoittaa juuri tästä: sydämen epäjumalanpalvelus voi pukeutua hurskaisiin vaatteisiin. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumala ei katso siihen, mitä ihmiset ihailevat, vaan siihen, mitä sydän todella rakastaa.

Tämä kutsuu meitä vakavaan itsetutkisteluun. Mihin suuntaan pienet valintamme meitä vievät? Mistä haemme turvaa? Mitä pelkäämme menettävämme eniten?

Sillä pelastus on juuri tätä: että ihminen oppii uskollisuutta pienessä, vapautuu mammonan herruudesta, lakkaa jakamasta sydäntään kahden herran kesken ja antaa koko elämänsä Jumalalle, joka yksin voi tehdä sydämen jakamattomaksi ja johdattaa sen iankaikkiseen rikkauteen. Aamen.