Mt 11:2-15: Autuas se, joka ei loukkaannu minuun

Autuas se, joka ei loukkaannu minuun

Mt 11:2-15

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumijaksossa Kristus vastaa Johannes Kastajan lähettiläille tavalla, joka avaa sekä Hänen messiaanisen tehtävänsä että koko pelastuksen luonteen: Hän ei anna ensiksi teoreettista määritelmää itsestään, vaan osoittaa tekoihinsa — sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään ja köyhille julistetaan ilosanoma. Näin Jeesus tahtoo opettaa, että Jumalan valtakunta tunnistetaan ennen kaikkea siitä, että se parantaa, herättää ja tuo ilosanoman nöyrille.

Johannes Kastaja, tuo erämaan suuri profeetta, lähettää vankilasta opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta: “Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Kysymys on syvä ja vakava. Johannes oli julistanut tulevaa Messiasta, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Nyt hän on vankilassa, eikä maailma näytä muuttuvan ulkonaisesti sillä tavalla kuin monet odottivat. Missä on tuomio? Missä on kirves puiden juurella? Missä on näkyvä vallankumous?

Jeesus ei vastaa suoralla kyllä- tai ei-lauseella. Hän sanoo: “Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.” Näin Jeesus halusi opettaa, että Hän on todella Messias, mutta ei sellainen Messias kuin ihmisten ylpeys ja poliittiset odotukset tahtoivat. Hän ei tullut ensisijaisesti murskaamaan Roomaa, vaan murskaamaan synnin, kuoleman ja saatanan vallan. Hänen valtansa ilmenee armossa, parantamisessa ja totuuden ilmestymisessä.

Herra jatkaa puhumista Johanneksesta suurella kunnioituksella. Hän kysyy kansalta: “Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan?” Ei ruokoa, jota tuuli huojuttaa, eikä pehmeisiin pukeutunutta hovimiestä, vaan profeettaa — ja enemmän kuin profeettaa. Johannes on se, josta on kirjoitettu: “Katso, minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi.” Hän on Vanhan liiton huipentuma, viimeinen ja suurin ennen Kristuksen täyttymystä.

Mutta Jeesus lisää hämmästyttävän sanan: “Pieninkin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” Tämä ei vähennä Johannesta, vaan korottaa sitä uutta aikaa, joka Kristuksessa alkaa. Johannes seisoo kynnyksellä, mutta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ihminen ei enää vain odota valtakuntaa, vaan saa astua siihen sisälle.

Pyhät isät selittävät, ettei Johannes kysynyt epäuskosta, vaan pedagogisesti opetuslastensa tähden. Krysostomoksen mukaan hän lähettää heidät Jeesuksen luo, jotta nämä näkisivät itse Herran teot ja vapautuisivat omasta epäilyksestään. Isät näkevät Kristuksen vastauksessa viittauksen Jesajan profetioihin: juuri tällaiset merkit osoittavat, että messiaaninen aika on tullut.

Ilmaus “autuas se, joka ei loukkaannu minuun” on isien mukaan varoitus. Monet odottivat loistavaa ja maallista Messiasta, ja siksi he loukkaantuivat Kristuksen nöyryyteen, ristiin ja kärsimykseen. Mutta juuri siinä Jumalan voima ilmestyy.

Pelastuksen näkökulmasta tämä evankeliumi on hyvin syvällinen. Se opettaa, että Kristus tulee ihmisen luo ennen kaikkea parantajana. Sokeus, kuurous, halvaus ja spitaali ovat myös kuvia sielun tilasta. Ilman Kristusta ihminen on hengellisesti sokea, kuuro Jumalan sanalle ja kyvytön kävelemään totuuden tietä. Pelastus on sitä, että Kristus avaa silmät, puhdistaa sydämen ja herättää kuolleen sielun eloon.

Siksi tämä kohta kutsuu meitä tutkimaan, millaista Messiasta itse odotamme. Jos etsimme vain voimaa, menestystä ja näkyvää mahtia, saatamme loukkaantua Kristukseen. Mutta jos tunnistamme tarvitsevamme parantajaa ja Vapahtajaa, silloin Hänen nöyryytensä muuttuu meille elämäksi.

Tämän päivän evankeliumin ydin on siis tämä: Jeesus osoittaa messiaallisuutensa armahtavilla teoillaan; Johannes valmistaa tien nöyryydellä ja autuas on se, joka ei loukkaannu ristiinnaulittuun Kristukseen. Juuri Hänessä on ihmisen pelastus, sielun parantuminen ja tie taivasten valtakuntaan. Aamen.