Mt 10:37- 11:1: Kristuksen rakastaminen yli kaiken

Kristuksen rakastaminen yli kaiken

Mt 10:37- 11:1

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tämä evankeliumi kuuluu Kristuksen vaativimpiin opetuksiin. Herra sanoo, että se, joka rakastaa isäänsä tai äitiään, poikaansa tai tytärtään enemmän kuin Häntä, ei ole Hänelle kelvollinen. Hän lisää: “Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei ole minulle kelvollinen.” Nämä sanat eivät ole perhettä vastaan, eivätkä ne halveksi luonnollista rakkautta. Päinvastoin: Kristus tahtoo parantaa rakkautemme väärästä järjestyksestä, jotta kaikki rakkaus tulisi puhtaaksi Hänessä.

Jeesus tahtoi opettaa, että Jumala ei voi olla ihmisen elämässä vain yksi arvo muiden joukossa. Hän ei ole koriste, jota pidetään mukana, kun se sopii suunnitelmiimme. Hän on elämä itse. Siksi Kristuksen seuraaminen vaatii koko sydämen.

Kun Herra sanoo, että meidän tulee rakastaa Häntä enemmän kuin lähimpiämme, Hän ei käske meitä rakastamaan vanhempiamme tai lapsiamme vähemmän. Hän opettaa, että jos mikään luotu asetetaan Luojan edelle, myös tuo luotu rakkaus vääristyy. Vasta Jumalassa opimme rakastamaan toista ihmistä ilman omistamista, pelkoa, itsekkyyttä ja epäjumalanpalvelusta.

Ristin ottaminen merkitsee suostumista siihen, että Kristuksen tie kulkee oman tahdon kuolettamisen kautta. Risti ei ole vain elämän vaikeus, sairaus tai suru, vaikka nekin voivat tulla ristiksi. Syvimmiltään risti on uskollisuutta Kristukselle silloinkin, kun se maksaa meille mukavuuden, kunnian, hyväksyntää tai omasta itsekkäästä tahdosta luopumista.

Herra sanoo myös: “Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen.” Tämä on evankeliumin pyhä paradoksi. Ihminen, joka takertuu itseensä, kadottaa itsensä. Ihminen, joka antaa itsensä Kristukselle, löytää todellisen elämän.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, ettei Kristus vaadi meiltä julmaa sydäntä, vaan oikeaa järjestystä. Luonnollinen rakkaus on hyvä, mutta siitä tulee vaarallinen, jos se estää kuuliaisuuden Jumalalle. Krysostomoksen mukaan Kristus asettaa itsensä kaiken edelle, koska vain Hän voi antaa ikuisen elämän.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen näkee ristin ottamisessa opetuslapseuden sinetin. Kristityn elämä ei ole vain Kristuksen ihailua, vaan Hänen seuraamistaan. Seuraaminen merkitsee osallisuutta Herran nöyryyteen, kärsivällisyyteen ja itsensä antavaan rakkauteen.

Pyhä Maksimos Tunnustaja selittää, että ihmisen väärä “elämän löytäminen” tarkoittaa oman tahdon ja himojen varjelemista. Kun ihminen kieltää itsensä Kristuksen tähden, hän ei tuhoa persoonaansa, vaan vapautuu siitä väärästä minästä, joka on synnin rakentama. Todellinen persoona löytyy yhteydessä Jumalaan.

Isät ymmärtävät siis tämän evankeliumin ei pimeänä uhkana, vaan lääkkeenä. Kristus leikkaa pois väärät kiintymykset, jotta rakkaus voisi parantua.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi kysyy: mikä on sydämemme ensimmäinen rakkaus? Monet asiat voivat olla hyviä — perhe, työ, maine, turvallisuus, oma rauha — mutta jos ne asetetaan Kristuksen edelle, niistä tulee kahleita. Jos ne annetaan Kristukselle, niistä tulee siunauksia.

Jeesus päättää puhumalla vastaanottamisesta: joka ottaa vastaan apostolit, ottaa vastaan Hänet;ja joka antaa vaikka maljallisen kylmää vettä opetuslapselle, ei jää palkkaansa vaille. Tämä osoittaa, että ristin tie ei ole vain suuria marttyyrien tekoja. Se on myös arkista uskollisuutta, vieraanvaraisuutta, rohkaisua, palvelua ja pientä laupeutta Kristuksen nimen tähden.

Ottakaamme ristimme ilman pelkoa. Se, minkä Kristuksen tähden kadotamme, ei vie meitä köyhemmiksi, vaan vapaammiksi. Kun Hän on ensimmäinen, kaikki muu löytää oikean paikkansa. Silloin perhe, työ, kärsimys ja pienet rakkauden teot muuttuvat pelastuksen tieksi. Aamen.