Mt 10:32-33, 37-38, 9:27-30:Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi

 Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi

Mt 10:32-33, 37-38, 9:27-30

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumijaksossa Kristus puhuu opetuslapseuden ytimestä poikkeuksellisen suorilla sanoilla. Hän sanoo: “Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä; mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän.” Ja edelleen: “Joka rakastaa isää tai äitiä enemmän kuin minua, ei ole minulle sovelias… joka ei ota ristiään ja seuraa minua, ei ole minulle sovelias.” Lopuksi Pietarin kysymykseen kaiken jättämisestä Herra vastaa lupauksella satakertaisesta palkasta ja iankaikkisesta elämästä, mutta lisää myös järisyttävän varoituksen: “Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.” Tässä Kristus ei pehmennä opetuslapseuden ehtoja, vaan paljastaa niiden kirkkauden ja vakavuuden. Hänen seuraamisensa ei ole yksi elämän lisäarvo muiden joukossa, vaan koko olemisen uusi keskus.

Jeesus tahtoo opettaa, että usko Häneen ei voi jäädä vain sisäiseksi mielipiteeksi. Se on tunnustettava julkisesti, myös silloin kun siitä seuraa häpeää, vastustusta tai menetyksiä. Kristuksen tunnustaminen ei tarkoita pelkkää sanojen lausumista, vaan koko elämän asettamista Hänen totuutensa puolelle. Siksi Jeesus liittää tunnustamisen ja kieltämisen kohtalon näkökulmaan: ihmisen suhde Kristukseen tässä elämässä paljastaa hänen sydämensä suunnan.

Jeesus opettaa myös, että rakkaus Häneen ylittää kaikki luonnollisetkin siteet. Tämä ei tarkoita perheen halveksimista, vaan oikean järjestyksen asettamista. Kun Kristus on ensimmäinen, myös kaikki muu asettuu oikeaan paikkaansa. Mutta jos jopa hyvät ja pyhät ihmissuhteet tulevat esteeksi kuuliaisuudelle Jumalalle, ne alkavat hallita sydäntä väärällä tavalla.

Herra opettaa vielä, että risti kuuluu erottamattomasti opetuslapseuteen. Häntä ei voi seurata ilman kuolemaa omalle tahdolle, omalle kunnialle ja omalle turvallisuudelle. Ja kuitenkin juuri tällä tiellä avautuu todellinen elämä.

Pyhät isät ovat ymmärtäneet tämän kohdan erityisesti marttyyriuden ja sisäisen uhrautumisen valossa. Pyhä Johannes Krysostomos painottaa, että Kristuksen tunnustaminen ihmisten edessä on enemmän kuin oikea oppi; se on uskollisuutta silloin, kun maailma painostaa vaikenemaan tai mukautumaan. Marttyyrit toteuttivat tämän verellään, mutta jokainen kristitty kutsutaan samaan hengelliseen asenteeseen.

Isät korostavat myös, että “ristin ottaminen” ei ole vain ulkoisten kärsimysten sietämistä, vaan egon, itsen, ristiinnaulitsemista. Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee tässä kutsun irtautua itsekkäästä tahdosta, jotta ihminen voisi elää Jumalan tahdon mukaan. Samoin lupaus satakertaisesta ei isien mukaan tarkoita maallista laskelmaa, vaan sitä hengellistä rikkautta, jonka Kristus antaa niille, jotka luopuvat kaikesta Hänen tähtensä.

Ihmisten pelastuksen kannalta tämä evankeliumi ilmoittaa, että pelastus on uskollista liittymistä Kristukseen hinnasta riippumatta. Synti tekee ihmisestä kaksimielisen: hän tahtoo pitää Kristuksen, mutta samalla säilyttää oman herruutensa, maineensa ja turvansa. Jeesus murtaa tämän harhan. Häntä ei voi seurata puoliksi. Mutta juuri tässä vaatimuksessa on myös vapaus, sillä ihminen on luotu kokonaan Jumalalle.

Tämän kaiken voisi ilmaista näinkin: ihminen pelastuu, kun hän asettaa Kristuksen kaiken muun edelle, tunnustaa Hänet pelkäämättä ja ottaa ristinsä osallistuakseen Hänen elämäänsä. Pelastus ei synny siitä, että ihminen onnistuu säilyttämään kaiken entisen ja lisää siihen vähän uskontoa. Se syntyy siitä, että hän menettää vanhan elämänsä Kristuksen tähden ja saa tilalle uuden. Siksi “viimeiset tulevat ensimmäisiksi”: ne, jotka maailmassa näyttävät menettävän, voivat Jumalan valtakunnassa olla juuri niitä, jotka ovat löytäneet todellisen aarteen. Kristuksen seuraaminen on raskas tie vanhalle ihmiselle, mutta uusi ihminen löytää siinä ilonsa, vapautensa ja iankaikkisen elämänsä. Aamen.