Origenes VASTALUPAUKSISTA

10.8.2024 Raimo Sissonen

Origenes

VASTALUPAUKSISTA

DE PRINCIPIIS – Kirja II

Lähde:

THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,

BY A. CLEVELAND COXE, D.D.

VOLUME IV.

TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.

NEW YORK:

CHARLES SCRIBNER’S SONS.

1 9 1 3

THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY

***

Teos:

Origen DE PRINCIPIIS

Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet

LUKU XI VASTALUPAUKSISTA

Katsokaamme nyt lyhyesti, millaisia näkemyksiä meidän tulisi muodostaa lupauksista. On varmaa, ettei ole olemassa elävää olentoa, joka voisi olla täysin toimeton ja liikkumaton, vaan nauttii kaikenlaisesta liikkeestä ja jatkuvasta toiminnasta ja tahdosta; ja tämä luonto, uskon sen olevan selvää, on kaikissa elävissä olennoissa. Sitäkin enemmän järjellisen olennon, ts. ihmisluonnon, täytyy olla jatkuvassa liikkeessä ja toiminnassa. Jos hän tosiaan on unohtanut itsensä ja on tietämätön siitä, mikä hänelle sopii, kaikki hänen ponnistelunsa suuntautuvat palvelemaan ruumiin tarpeita, ja kaikissa liikkeissään hän on kiinni omissa nautinnoissaan ja ruumiillisissa himoissaan; mutta jos hän on sellainen, joka pyrkii huolehtimaan tai varautumaan yleiseen hyvään, silloin joko valtion hyödyksi neuvottelemalla tai virkamiehiä tottelemalla hän ponnistelee sen eteen, mikä ikinä näyttääkin varmasti edistävän yleistä etua. Ja jos nyt joku on luonteeltaan sellainen, että hän ymmärtää olevan jotain parempaa kuin ne asiat, jotka näyttävät olevan ruumiillisia, ja siten suuntaa työnsä viisauteen ja tieteeseen, silloin hän epäilemättä kohdistaa kaiken huomionsa sen kaltaisiin pyrkimyksiin, että hän totuutta tutkimalla selvittäisi asioiden syyt ja järjen. Kuten siis tässä elämässä yksi pitää korkeimpana hyvänä nauttia ruumiillisista nautinnoista, toinen neuvotella yhteisön hyödyksi, kolmas omistautua opiskeluun ja oppimiseen; niin tutkikaamme, onko siinä elämässä, joka on todellinen (jonka sanotaan olevan kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa, ts. iankaikkisessa elämässä), meille jokin tällainen olemassaolon järjestys ja tila.

Mutta jos nämä näkemykset eivät näytä täyttävän sellaisia tuloksia toivovien mieliä sopivalla halulla, palatkaamme hieman taaksepäin ja, riippumatta mielen luonnollisesta ja synnynnäisestä kaipuusta itse asiaan, tutkikaamme niin, että voimme lopulta kuvata ikään kuin elämän leivän muotoja, ja sen viinin laatua, ja ruhtinaskuntien erityistä luonnetta, kaikki hengellisen näkemyksen mukaisesti. Nyt, kuten niissä taidoissa, joita yleensä harjoitetaan käsityön avulla, syy, miksi jokin tehdään, tai miksi se on erityisen laadukas, tai erityiseen tarkoitukseen, on mielen tutkimuksen kohde, kun taas itse varsinainen työ paljastuu nähtäväksi käsien toiminnan kautta; samoin niissä Jumalan töissä, jotka Hän loi, on huomattava, että niiden asioiden syy ja ymmärrys, jotka näemme Hänen tekevän, pysyy paljastumattomana. Ja kuten silmämme katsoessa taiteilijan työn tuotoksia, mieli, heti havaitessaan jotain epätavallisen taiteellista erinomaisuutta, palaa halusta tietää, millainen se on, tai miten se muodostettiin, tai mihin tarkoituksiin se muotoiltiin; niin paljon suuremmassa määrin ja tavalla, joka on kaiken vertailun yläpuolella, mieli palaa sanomattomasta halusta tietää niiden asioiden syy, jotka näemme Jumalan tekevän. Tämän halun, tämän kaipuun, uskomme olevan kiistatta Jumalan meille istuttama; ja kuten silmä luonnollisesti etsii valoa ja näköä, ja ruumiimme luonnollisesti haluaa ruokaa ja juomaa, niin mielemme on täynnä sopivaa ja luonnollista halua tulla tutuksi Jumalan totuuden ja asioiden syiden kanssa. Nyt olemme saaneet tämän halun Jumalalta, ei siksi, että sitä ei koskaan tyydytettäisi tai että se voitaisiin tyydyttää; muuten totuuden rakkauden istuttaminen Jumalan toimesta mieliimme näyttäisi olleen turhaa, jos sillä ei koskaan olisi mahdollisuutta tyydyttyä. Siksi myös tässä elämässä ne, jotka omistautuvat suurella vaivalla hurskauden ja uskonnon harjoittamiseen, vaikka saavatkin vain pieniä palasia jumalallisen tiedon lukuisista ja valtavista aarteista, kuitenkin jo sillä seikalla, että heidän mielensä ja sielunsa on kiinni näissä pyrkimyksissä, ja että he halunsa innossa ylittävät itsensä, saavat paljon hyötyä; ja koska heidän mielensä on suunnattu totuuden tutkimisen ja rakkauden opiskeluun, he tulevat sopivammiksi vastaanottamaan tulevaa opetusta; ikään kuin joku, joka haluaisi maalata kuvan, ensin kevyellä kynällä jäljittäisi tulevan kuvan ääriviivat ja valmistelisi merkit myöhemmin lisättävien piirteiden vastaanottamiseksi, tämän alustavan luonnoksen ääriviivojen havaitaan valmistavan tietä todellisten värien lisäämiselle maalaukseen; niin jossain määrin luonnos ja hahmotelma voidaan jäljittää sydämemme tauluihin Herramme Jeesuksen Kristuksen kynällä. Ja siksi ehkä sanotaan: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänelle annetaan yltäkylläisesti.” Tällä vahvistetaan, että niille, joilla on tässä elämässä jonkinlainen totuuden ja tiedon hahmotelma, lisätään täydellisen kuvan kauneus tulevaisuudessa.

Jonkinlaisen tällaisen halun, arvelen, ilmaisi se, joka sanoi: ”Olen kahden vaiheilla: halu on minulla täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi”; tietäen, että kun hän olisi palannut Kristuksen luo, hän tietäisi silloin selvemmin kaikkien maan päällä tapahtuvien asioiden syyt, joko ihmistä koskien, tai ihmisen sielua, tai mieltä; tai koskien mitä tahansa muuta aihetta, kuten esimerkiksi, mikä on se Henki joka vaikuttaa, mikä on myös elämän henki, tai mikä on Pyhän Hengen armo, joka annetaan uskoville. Silloin hän myös ymmärtää, mitä Israel näyttää olevan, tai mitä kansojen moninaisuus tarkoittaa; mitä Israelin kaksitoista heimoa tarkoittavat, ja mikä on kunkin heimon yksittäinen kansa. Silloin hän ymmärtää myös pappien ja leeviläisten syyn, ja erilaisten papillisten järjestysten, joiden esikuva oli Mooseksessa, ja myös mikä on juhlien todellinen merkitys, ja Jumalan vuosiviikkojen. Hän näkee myös juhlapäivien ja pyhäpäivien syyt, ja kaikkien uhrien ja puhdistusten. Hän havaitsee myös spitaalista puhdistumisen syyn, ja mitä ovat erilaiset spitaalin lajit, ja niiden puhdistumisen syyn, jotka menettävät siemenensä. Hän tulee tietämään lisäksi, mitkä ovat hyvät vaikutukset, ja niiden suuruus, ja niiden ominaisuudet; ja myös ne, jotka ovat vastakkaista laatua, ja mikä edellisten kiintymys ja jälkimmäisten riitaa aiheuttava kilpailu on ihmisiä kohtaan. Hän näkee myös sielun luonnon ja eläinten moninaisuuden (olivatpa ne sitten vedessä eläviä, tai lintuja, tai villieläimiä), ja miksi kukin suku on jaettu niin moneen lajiin; ja mikä Luojan tarkoitus, tai mikä Hänen viisautensa päämäärä, on kätketty jokaiseen yksittäiseen asiaan. Hän tulee tutuksi myös sen syyn kanssa, miksi tietyt ominaisuudet löytyvät yhdistettyinä tiettyihin juuriin tai yrtteihin, ja miksi toisaalta pahat vaikutukset torjutaan muilla yrteillä ja juurilla. Hän tulee tuntemaan myös langenneiden enkelien luonnon, ja syyn, miksi heillä on valta imarrella joissain asioissa niitä, jotka eivät halveksi heitä koko uskon voimalla, ja miksi he ovat olemassa ihmisten pettämisen ja harhaanjohtamisen tarkoituksessa. Hän oppii myös Jumalan kaitselmuksen tuomion jokaisesta yksittäisestä asiasta; ja että niistä tapahtumista, jotka sattuvat ihmisille, mikään ei tapahdu sattumalta tai vahingossa, vaan niin huolellisesti harkitun ja niin hämmästyttävän suunnitelman mukaisesti, että se ei jätä huomiotta edes hiusten lukumäärää päässä, ei vain pyhien, vaan ehkä kaikkien ihmisten, ja jonka kaitselmuksen suunnitelma ulottuu jopa huolehtimaan kahden varpusen myynnistä denarista, ymmärrettiinpä varpuset sitten kuvaannollisesti tai kirjaimellisesti. Nyt todellakin tämä kaitselmuksen hallinto on vielä tutkimuksen kohteena, mutta silloin se ilmenee täysin. Kaikesta tästä meidän on oletettava, että sillä välin voi kulua melko paljon aikaa, kunnes vain niiden asioiden syy, jotka ovat maan päällä, osoitetaan arvollisille ja ansaitseville heidän lähdettyään elämästä, jotta kaikkien näiden asioiden tiedolla ja täyden tiedon armolla he voivat nauttia sanomattomasta ilosta. Sitten, jos tuo ilmakehä, joka on taivaan ja maan välissä, ei ole vailla asukkaita, ja niitä järjellisiä olentoja, kuten apostoli sanoo: ”Joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa.” Ja taas hän sanoo: ”Meidät temmataan pilviin Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.”

Jotkut henkilöt sitten, kieltäytyen ajattelun vaivasta ja omaksuen pinnallisen näkemyksen lain kirjaimesta, ja antautuen pikemminkin jossain määrin omien halujensa ja himojensa tyydyttämiselle, ollen vain kirjaimen opetuslapsia, ovat sitä mieltä, että tulevaisuuden lupausten täyttymystä on odotettava ruumiillisessa nautinnossa ja ylellisyydessä; ja siksi he erityisesti haluavat saada jälleen ylösnousemuksen jälkeen sellaisia ruumiillisia rakenteita, jotka eivät koskaan ole ilman syömisen ja juomisen ja kaikkien lihan ja veren toimintojen voimaa, eivätkä seuraa apostoli Paavalin mielipidettä hengellisen ruumiin ylösnousemuksesta. Ja näin ollen he sanovat, että ylösnousemuksen jälkeen tulee olemaan avioliittoja ja lasten siittämistä, kuvitellen itselleen, että maallinen Jerusalemin kaupunki on rakennettava uudelleen, sen perustukset lasketaan jalokivistä ja sen muurit rakennetaan jaspiksesta ja sen tornit kristallista; että sillä on oleva muuri, joka koostuu monista jalokivistä, kuten jaspis, safiiri, kalsedoni, smaragdi, sardonyks, onyks, krysoliitti, krysoprasi, hyasintti ja ametisti. Lisäksi he ajattelevat, että muiden maiden asukkaat annetaan heille nautintojensa palvelijoiksi, joita he käyttävät joko pellon viljelijöinä tai muurien rakentajina, ja joiden avulla heidän raunioitunut ja sortunut kaupunkinsa rakennetaan jälleen; ja he ajattelevat saavansa kansojen rikkaudet elääkseen ja että heillä on oleva valta niiden rikkauksien yli; että jopa Midianin ja Kedarin kamelit tulevat ja tuovat heille kultaa, suitsuketta ja jalokiviä. Ja näitä näkemyksiä he ajattelevat perustavansa profeettojen auktoriteettiin niillä lupauksilla, jotka on kirjoitettu Jerusalemista; ja myös niillä kohdilla, joissa sanotaan, että ne, jotka palvelevat Herraa, syövät ja juovat, mutta että syntiset näkevät nälkää ja janoa; että vanhurskaat ovat iloisia, mutta että suru valtaa jumalattomat. Ja Uudesta testamentista he lainaavat myös Vapahtajan sanontaa, jossa Hän antaa lupauksen opetuslapsilleen viinin ilosta sanoen: ”Tästedes en juo tästä viiniköynnöksen hedelmästä, ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” He lisäävät vielä sen julistuksen, jossa Vapahtaja kutsuu autuaiksi niitä, jotka nyt näkevät nälkää ja janoavat, luvaten heille, että heidät ravitaan; ja monia muita raamatullisia esimerkkejä he esittävät, joiden merkitystä he eivät ymmärrä otettavan kuvaannollisesti. Sitten taas, tämän elämän muodon mukaisesti ja tämän maailman arvoasteikkojen tai asemien mukaan, tai heidän valtansa suuruuden mukaan, he ajattelevat olevansa kuninkaita ja ruhtinaita, kuten ne maalliset hallitsijat, jotka nyt ovat olemassa; pääasiassa, kuten näyttää, sen evankeliumin ilmaisun vuoksi: ”Hallitse sinä viittä kaupunkia.” Ja lyhyesti sanottuna, tämän elämän asioiden tavan mukaisesti kaikissa samankaltaisissa asioissa he haluavat kaikkien lupauksissa odotettujen asioiden täyttymystä, nimittäin että se, mikä nyt on, olisi jälleen olemassa. Tällaisia ovat niiden näkemykset, jotka Kristukseen uskoessaan ymmärtävät jumalallisia kirjoituksia jonkinlaisessa juutalaisessa mielessä, ammentaen niistä mitään jumalallisten lupausten arvoista.

Ne kuitenkin, jotka vastaanottavat Raamatun esitykset apostolien ymmärryksen mukaisesti, vaalivat toivoa, että pyhät todellakin syövät, mutta että se on elämän leipää, joka voi ravita sielun totuuden ja viisauden ruoalla, ja valaista mielen, ja saada sen juomaan jumalallisen viisauden maljasta, pyhän Raamatun julistuksen mukaan: ”Viisaus on valmistanut pöytänsä, teurastanut teuraseläimensä, sekoittanut viininsä maljaansa, ja hän huutaa kovalla äänellä: Tulkaa minun luokseni, syökää leipää, jonka olen valmistanut teille, ja juokaa viiniä, jonka olen sekoittanut.” Tällä viisauden ruoalla ymmärrys, ravittuna täydelliseen ja täydelliseen tilaan kuten se, jossa ihminen tehtiin alussa, palautetaan Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi; niin että vaikka yksilö lähtisi tästä elämästä vähemmän täydellisesti opetettuna, mutta joka on tehnyt hyväksyttyjä tekoja, hän kykenee vastaanottamaan opetusta siinä Jerusalemissa, pyhien kaupungissa, ts. häntä kasvatetaan ja muovataan, ja tehdään eläväksi kiveksi, valituksi ja kalliiksi kiveksi, koska hän on kestänyt lujasti ja vakaasti elämän kamppailut ja hurskauden koettelemukset; ja tulee siellä todempaan ja selkeämpään tietoon siitä, mikä täällä on jo ennustettu, nimittäin että ”ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Ja heidät on myös ymmärrettävä ruhtinaiksi ja hallitsijoiksi, jotka sekä hallitsevat alempia että opettavat heitä ja kouluttavat heitä jumalallisiin asioihin.

Meidän on siis oletettava, että pyhät pysyvät siellä, kunnes he tunnistavat kaksinkertaisen hallintotavan niissä asioissa, jotka tapahtuvat ilmassa. Ja kun sanon ”kaksinkertainen tapa”, tarkoitan tätä: Kun olimme maan päällä, näimme joko eläimiä tai puita, ja havaitsimme niiden väliset erot, sekä myös hyvin suuren monimuotoisuuden ihmisten keskuudessa; mutta vaikka näimme nämä asiat, emme ymmärtäneet niiden syytä; ja tämä vain ehdotettiin meille näkyvästä monimuotoisuudesta, että meidän tulisi tutkia ja selvittää, millä periaatteella nämä asiat oli joko luotu tai järjestetty eri tavoin. Ja kun tällainen into tai halu tietoon on syntynyt meissä maan päällä, täysi ymmärrys ja käsitys siitä myönnetään kuoleman jälkeen, jos tosiaan tulos seuraa odotustemme mukaisesti. Kun siis olemme täysin käsittäneet sen luonteen, ymmärrämme kaksinkertaisella tavalla sen, mitä näimme maan päällä. Jonkinlainen tällainen näkemys meillä on sitten oltava koskien tätä olinpaikkaa ilmassa. Ajattelen siis, että kaikki pyhät, jotka lähtevät tästä elämästä, pysyvät jossakin paikassa maan päällä, jota Pyhä Raamattu kutsuu paratiisiksi, kuin jonkinlaisessa opetuspaikassa, ja niin sanoakseni sielujen luokkahuoneessa tai koulussa, jossa heitä opetetaan kaikista asioista, joita he näkivät maan päällä, ja he saavat myös joitakin tietoja tulevista asioista, kuten he jo tässä elämässä olivat saaneet jossain määrin viitteitä tulevista tapahtumista, vaikkakin ”kuin kuvastimesta hämärästi”, kaikki tämä paljastetaan selvemmin ja tarkemmin pyhille heidän oikeana aikanaan ja paikassaan. Jos joku tosiaan on puhdas sydämeltään ja pyhä mieleltään ja harjaantuneempi havaitsemisessa, hän nousee nopeammin edistyen nopeasti paikkaan ilmassa ja saavuttaa taivaan valtakunnan niiden asumusten kautta, niin sanoakseni, eri paikoissa, joita kreikkalaiset ovat kutsuneet sfääreiksi, eli palloiksi, mutta joita Pyhä Raamattu on kutsunut taivaaksi; jokaisessa niistä hän ensin näkee selvästi, mitä siellä tehdään, ja toiseksi, hän saa selville syyn, miksi asiat ovat niin; ja näin hän järjestyksessä kulkee kaikkien asteiden läpi, seuraten Häntä, joka on mennyt taivaisiin, Jeesusta Jumalan Poikaa, joka sanoi: ”Minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin olisivat, jotka sinä olet minulle antanut.” Ja tästä paikkojen moninaisuudesta Hän puhuu, kun Hän sanoo: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.” Hän itse on kaikkialla ja kulkee nopeasti kaikkien asioiden läpi; emmekä me enää ymmärrä Hänen olevan olemassa niissä ahtaissa rajoissa, joihin Hän oli kerran rajoitettu meidän takiamme, ts. ei siinä rajatussa ruumiissa, joka Hänellä oli maan päällä, kun Hän asui ihmisten keskuudessa, jonka mukaan Häntä voitaisiin pitää suljettuna johonkin yhteen paikkaan.

Kun siis pyhät ovat saavuttaneet taivaalliset asuinsijat, he näkevät selvästi tähtien luonteen yksi kerrallaan ja ymmärtävät, ovatko ne elollisia vai mikä niiden tila on. Ja he käsittävät myös muut syyt Jumalan töille, jotka Hän itse paljastaa heille. Sillä Hän näyttää heille, kuin lapsille, asioiden syyt ja luomisensa voiman, ja selittää, miksi tuo tähti asetettiin juuri siihen taivaankannen neljännekseen ja miksi se erotettiin toisesta niin suurella välimatkalla; mikä esimerkiksi olisi ollut seuraus, jos se olisi ollut lähempänä tai kauempana; tai jos tuo tähti olisi ollut suurempi kuin tämä, kuinka kaiken kokonaisuus ei olisi pysynyt samana, vaan kaikki olisi muuttunut erilaiseen olemisen tilaan. Ja niin, kun he ovat käsitelleet loppuun kaikki ne asiat, jotka liittyvät tähtiin ja taivaallisiin kiertoihin, he tulevat niihin, joita ei nähdä, tai niihin, joiden nimet olemme vain kuulleet, ja näkymättömiin asioihin, joita apostoli Paavali on kertonut olevan lukuisia, vaikka emme voi edes arvailla heikolla älyllämme, mitä ne ovat tai mikä ero niiden välillä voi olla. Ja näin järjellinen luonto, kasvaen jokaisella yksittäisellä askeleella, ei kuten se kasvoi tässä elämässä lihassa, ruumiissa ja sielussa, vaan laajentuneena ymmärryksessä ja havaintokyvyssä, kohotetaan jo täydellisenä mielenä täydelliseen tietoon, ei enää lainkaan lihallisten aistien estämänä, vaan lisääntyneenä älyllisessä kasvussa; ja aina katsoen puhtaasti ja niin sanoakseni kasvoista kasvoihin asioiden syitä, se saavuttaa täydellisyyden, ensiksi sen, jolla se nousee (totuuteen), ja toiseksi sen, jolla se pysyy siinä, ongelmien ja asioiden ymmärryksen ja tapahtumien syiden ollessa kuin ruoka, jolla se voi juhlia. Sillä kuten tässä elämässä ruumiimme kasvavat fyysisesti siksi, mitä ne ovat, riittävän ravinnon kautta varhaisessa elämässä tarjoten kasvun keinot, mutta saavutettuamme asianmukaisen pituuden käytämme ravintoa enää ei kasvaaksemme, vaan elääksemme ja säilyäksemme elossa sen avulla; niin ajattelen myös mielen, kun se on saavuttanut täydellisyyden, syövän ja hyödyntävän sopivaa ja asianmukaista ravintoa sellaisessa määrin, että minkään ei pitäisi olla puutteellista tai liiallista. Ja kaikissa asioissa tämä ravinto on ymmärrettävä Jumalan mietiskelynä ja ymmärtämisenä, joka on sopivaa ja asianmukaista mittaa tälle luonnolle, joka tehtiin ja luotiin; ja tätä mittaa on sopivaa, että jokaisen niistä, jotka alkavat nähdä Jumalan, ts. ymmärtää Hänet sydämen puhtauden kautta, tulisi noudattaa.