Origenes KRISTUKSEN INKARNAATIOSTA

Origenes

KRISTUKSEN INKARNAATIOSTA

DE PRINCIPIIS -Kirja II

Lähde:

THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,

BY A. CLEVELAND COXE, D.D.

VOLUME IV.

TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.

NEW YORK:

CHARLES SCRIBNER’S SONS.

1 9 1 3

2.

Copyright, 1885,

by

THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY

***

Teos:

Origen DE PRINCIPIIS

Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet

LUKU VI KRISTUKSEN INKARNAATIOSTA

Nyt on aika, näiden kohtien lyhyen tarkastelun jälkeen, jatkaa tutkimustamme Herramme ja Vapahtajamme inkarnaatiosta, eli miten tai miksi Hän tuli ihmiseksi. Tarkasteltuamme siis heikon kykymme mukaan Hänen jumalallista luontoaan pikemminkin Hänen omien tekojensa kuin omien tunteidemme kautta, ja nähtyämme kuitenkin (silmällä) Hänen näkyvän luomakuntansa, kun taas näkymätön luomakunta nähdään uskolla, koska inhimillinen heikkous ei voi nähdä kaikkea ruumiillisella silmällä eikä käsittää järjellä, koska me ihmiset olemme heikompia ja hauraampia kuin mitkään muut järjelliset olennot (sillä ne, jotka ovat taivaassa tai joiden oletetaan olevan olemassa taivaan yläpuolella, ovat ylempiä), jää jäljelle, että etsimme olentoa, joka on kaikkien luotujen asioiden ja Jumalan välissä, ts. Välittäjää, jota apostoli Paavali kutsuu ”kaiken luomakunnan esikoiseksi”.

Nähtyämme lisäksi ne Hänen majesteettisuuttaan koskevat julistukset, jotka sisältyvät Pyhään Kirjoitukseen, että Häntä kutsutaan ”näkymättömän Jumalan kuvaksi ja kaiken luomakunnan esikoiseksi”, ja että ”Hänessä luotiin kaikki, näkyvät ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia tai hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häneen: ja Hän on ennen kaikkea, ja Hänessä pysyy kaikki”, joka on kaiken pää, yksin pitäen päänään Jumala Isää; sillä on kirjoitettu: ”Kristuksen pää on Jumala”; nähden selvästi myös, että on kirjoitettu: ”Kukaan ei tunne Isää, paitsi Poika, eikä kukaan tunne Poikaa, paitsi Isä” (sillä kuka voi tietää, mitä viisaus on, paitsi Hän, joka kutsui sen olemaan? tai kuka voi ymmärtää selvästi, mitä totuus on, paitsi totuuden Isä? kuka voi tutkia varmuudella Hänen Sanansa ja itse Jumalan universaalia luontoa, joka luonto lähtee Jumalasta, paitsi Jumala yksin, jonka kanssa Sana oli), meidän tulisi pitää varmana, että tämä Sana tai Järki (jos sitä on niin kutsuttava), tämä Viisaus, tämä Totuus, ei ole kenenkään muun kuin vain Isän tuntema; ja Hänestä on kirjoitettu, että ”En usko, että maailma itsekään voisi sisältää kirjoja, jotka voitaisiin kirjoittaa” koskien Jumalan Pojan kunniaa ja majesteettisuutta. Sillä on mahdotonta kirjoittaa muistiin (kaikkia) niitä yksityiskohtia, jotka kuuluvat Vapahtajan kunniaan.

Tarkasteltuamme näin tärkeitä kysymyksiä Jumalan Pojan olemuksesta, olemme syvimmän hämmästyksen vallassa siitä, että tällainen luonto, kaikkia muita ylempänä oleva, on luopunut majesteettisuuden tilastaan ja tullut ihmiseksi ja asunut ihmisten keskuudessa, kuten Hänen huulilleen vuodatettu armo todistaa, ja kuten Hänen taivaallinen Isänsä todisti Hänestä, ja kuten tunnustetaan erilaisten merkkien ja ihmeiden ja ihmetöiden kautta, joita Hän teki; joka myös, ennen sitä ilmestymistään, jonka Hän ilmaisi ruumiissa, lähetti profeetat edelläkävijöinään ja tulonsa sanansaattajina; ja taivaaseen astumisensa jälkeen teki pyhistä apostoleistaan, tietämättömistä ja oppimattomista miehistä, jotka oli otettu veronkantajien tai kalastajien riveistä, mutta jotka oli täytetty Hänen jumaluutensa voimalla, kiertämään kautta maailman, jotta he kokoaisivat yhteen jokaisesta rodusta ja jokaisesta kansakunnasta suuren joukon hurskaita uskovaisia Häneen.

Mutta kaikista Hänestä kerrotuista ihmeellisistä ja mahtavista teoista tämä ylittää täysin inhimillisen ihailun ja on kuolevaisen heikkouden ymmärryksen ja tuntemisen ulottumattomissa, kuinka tuo jumalallisen majesteettisuuden mahtava voima, tuo Isän Sana itse ja tuo Jumalan viisaus itse, jossa luotiin kaikki, näkyvä ja näkymätön, voidaan uskoa olleen olemassa sen ihmisen rajojen sisällä, joka ilmestyi Juudeassa; niin, että Jumalan Viisaus voi olla astunut naisen kohtuun ja syntynyt lapseksi ja päästänyt valituksia kuin pienten lasten itkua! Ja että myöhemmin kerrottaisiin Hänen olleen suuresti ahdistunut kuolemassa, sanoen, kuten Hän itse julisti: ”Minun sieluni on murheellinen kuolemaan asti”; ja että lopulta Hänet tuotiin siihen kuolemaan, jota pidetään häpeällisimpänä ihmisten keskuudessa, vaikka Hän nousikin kuolleista kolmantena päivänä.

Koska siis näemme Hänessä joitakin asioita niin inhimillisinä, etteivät ne näytä eroavan mitenkään kuolevaisten yleisestä heikkoudesta, ja joitakin asioita niin jumalallisina, että ne voivat asianmukaisesti kuulua vain Jumaluuden alkuperäiseen ja sanomattomaan luontoon, inhimillisen ymmärryksen kapeus ei löydä ulospääsyä; vaan voitettuna mahtavan ihmetyksen hämmästyksestä, ei tiedä minne vetäytyä, mihin tarttua tai minne kääntyä. Jos se ajattelee Jumalaa, se näkee kuolevaisen; jos se ajattelee ihmistä, se näkee Hänen palaavan haudasta, kukistettuaan kuoleman valtakunnan, ladattuna sen saaliilla. Ja siksi näkyä on tarkasteltava kaikella pelolla ja kunnioituksella, jotta molempien luontojen totuus voidaan selvästi osoittaa olevan olemassa yhdessä ja samassa Olennossa; niin ettei mitään arvotonta tai sopimatonta havaittaisi tuossa jumalallisessa ja sanomattomassa substanssissa, eivätkä ne asiat, jotka tehtiin, oletettaisi olevan kuvitteellisten ilmestysten harhakuvia.

Näiden asioiden lausuminen ihmiskorville ja niiden selittäminen sanoilla ylittää kaukaa joko asemamme tai älymme ja kielemme kyvyt. Luulen, että se ylittää jopa pyhien apostolien kyvyn; ei, tuon mysteerin selitys saattaa olla jopa koko taivaallisten voimien luomakunnan käsityskyvyn ulottumattomissa. Koskien Häntä esitämme siis mahdollisimman lyhyesti uskontunnustuksemme sisällön pikemminkin kuin väitteet, joita inhimillinen järki on tottunut esittämään; ja tämä ei mistään hätiköinnin hengestä, vaan järjestyksemme luonteen vaatimana, esittäen teille pikemminkin (mitä voidaan kutsua) epäilyiksemme kuin mitkään selkeät väitteet.

Jumalan Ainosyntyinen, jonka kautta, kuten aiempi keskustelun kulku on osoittanut, kaikki tehtiin, näkyvät ja näkymättömät, Raamatun näkemyksen mukaan, sekä teki kaiken että rakastaa sitä, minkä Hän teki. Sillä koska Hän itse on näkymättömän Jumalan näkymätön kuva, Hän välitti näkymättömästi osuuden itsestään kaikille järjellisille luoduilleen, niin että jokainen sai osan Hänestä täsmälleen suhteessa siihen kiintymyksen määrään, jolla se suhtautui Häneen. Mutta koska vapaan tahdon kyvyn mukaisesti yksilölliset sielut olivat monimuotoisia ja erilaisia, niin että yksi oli kiintynyt lämpimämmällä rakkaudella olemisensa Alkuunpanijaan ja toinen heikommalla ja vähäisemmällä huomiolla, se sielu (anima), josta Jeesus sanoi: ”Kukaan ei ota minun elämääni (animam) minulta”, pysyen luomisen alusta alkaen ja sen jälkeen erottamattomasti ja liukenemattomasti Hänessä, ollen Jumalan Viisaus ja Sana, ja Totuus ja todellinen Valo, ja vastaanottaen Hänet kokonaan, ja siirtyen Hänen valoonsa ja loistoonsa, tehtiin Hänen kanssaan erityisellä tavalla yhdeksi hengeksi, apostolin lupauksen mukaisesti niille, joiden tulisi jäljitellä sitä, että ”joka liittyy Herraan, on yksi henki Hänen kanssaan”.

Tämä sielun substanssi, ollen siis välittäjänä Jumalan ja lihan välillä – koska Jumalan luonnon on mahdotonta sekoittua ruumiiseen ilman välikappaletta – Jumalihminen syntyy, kuten olemme sanoneet, tämän substanssin ollessa välittäjänä, jonka luonnolle ei ollut vastakkaista omaksua ruumista. Mutta toisaalta se ei myöskään ollut vastoin tuon sielun luontoa järjellisenä olemassaolona vastaanottaa Jumalaa, johon, kuten edellä todettiin, Sanana, ja Viisautena, ja Totuutena, se oli jo kokonaan astunut. Ja siksi ansaitusti sitä kutsutaan myös, yhdessä omaksumansa lihan kanssa, Jumalan Pojaksi ja Jumalan Voimaksi, Kristukseksi ja Jumalan Viisaudeksi, joko siksi, että se oli kokonaan Jumalan Pojassa, tai koska se vastaanotti Jumalan Pojan kokonaan itseensä. Ja jälleen, Jumalan Poikaa, jonka kautta kaikki luotiin, kutsutaan Jeesus Kristukseksi ja Ihmisen Pojaksi. Sillä Jumalan Pojan sanotaan myös kuolleen – viitaten siihen luontoon, joka saattoi kokea kuoleman; ja Häntä kutsutaan Ihmisen Pojaksi, jonka ilmoitetaan tulevan Jumala Isän kunniassa pyhien enkelien kanssa.

Ja tästä syystä kautta koko Raamatun ei ainoastaan jumalallisesta luonnosta puhuta inhimillisin sanoin, vaan inhimillinen luonto koristellaan jumalallisen arvokkuuden nimityksillä. Todemmin tästä kuin mistään muusta voidaan vahvistaa lausunto: ”He tulevat olemaan yhdessä lihassa, eivätkä ole enää kaksi, vaan yksi liha.” Sillä Jumalan Sanan on katsottava olevan enemmän yhdessä lihassa sielun kanssa kuin miehen vaimonsa kanssa. Mutta kenelle on sopivampaa olla myös yksi henki Jumalan kanssa kuin tälle sielulle, joka on niin liittynyt Jumalaan rakkaudella, että siitä voidaan oikeutetusti sanoa olevan yksi henki Hänen kanssaan?

Että sen rakkauden täydellisyys ja sen ansaitun kiintymyksen vilpittömyys muodostivat sille tämän erottamattoman yhteyden Jumalaan, niin että tuon sielun omaksuminen ei ollut sattumanvaraista tai henkilökohtaisen mieltymyksen tulos, vaan annettiin sen hyveiden palkkiona, kuuntele profeettaa, joka puhuttelee sitä näin: ”Sinä olet rakastanut vanhurskautta ja vihannut vääryyttä; sen tähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinut iloöljyllä enemmän kuin  kumppaneitai.” Palkkiona rakkaudestaan se siis voidellaan iloöljyllä; ts. Kristuksen sielu yhdessä Jumalan Sanan kanssa tehdään Kristukseksi. Koska iloöljyllä voiteleminen ei tarkoita muuta kuin täyttymistä Pyhällä Hengellä. Ja kun sanotaan ”yli kumppaniesi”, tarkoitetaan, että Hengen armoa ei annettu sille kuten profeetoille, vaan että itse Jumalan Sanan olennainen täyteys oli siinä, apostolin sanojen mukaan: ”Hänessä asui jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.”

Lopuksi, tästä syystä hän ei ole vain sanonut: ”Sinä olet rakastanut vanhurskautta”, vaan hän lisää: ”ja sinä olet vihannut vääryyttä.” Sillä vääryyttä vihaaminen on sitä, mistä Raamattu sanoo Hänestä, että ”Hän ei tehnyt syntiä, eikä Hänen suussaan ollut vilppiä”, ja että ”Häntä kiusattiin kaikessa samalla lailla kuin meitäkin, ilman syntiä.” Niin, itse Herra sanoi myös: ”Kuka teistä voi osoittaa minut syypääksi syntiin?” Ja jälleen Hän sanoo itsestään: ”Katso, tämän maailman ruhtinas tulee, eikä hänellä ole minussa mitään.” Kaikki nämä (kohdat) osoittavat, että Hänessä ei ollut mitään synnin tunnetta; ja jotta profeetta voisi osoittaa selvemmin, että mikään synnin tunto ei ollut koskaan astunut Häneen, hän sanoo: ”Ennen kuin poika osaa huutaa ’isä’ tai ’äiti’, hän kääntyy pois pahuudesta.”

Jos nyt se, että olemme yllä osoittaneet Kristuksen omanneen järjellisen sielun, aiheuttaisi vaikeuksia jollekulle, koska olemme usein todistaneet kaikkien keskustelujemme aikana, että sielujen luonto kykenee sekä hyvään että pahaan, vaikeus selitetään seuraavalla tavalla. Sitä, että Hänen sielunsa luonto oli todellakin sama kuin kaikkien muidenkin, ei voida epäillä, muuten sitä ei voitaisi kutsua sieluksi, ellei se olisi todella sellainen. Mutta koska kyky valita hyvän ja pahan välillä on kaikkien ulottuvilla, tämä Kristukselle kuulunut sielu valitsi rakastaa vanhurskautta, niin että suhteessa rakkautensa valtavuuteen se takertui siihen muuttumattomasti ja erottamattomasti, niin että päätöksen lujuus, kiintymyksen valtavuus ja sammumaton rakkauden lämpö tuhosivat kaiken alttiuden (sensum) muutokselle; ja se, mikä aiemmin riippui tahdosta, muuttui pitkän tavan voimasta luonnoksi; ja niin meidän on uskottava, että Kristuksessa oli inhimillinen ja järjellinen sielu, olettamatta, että sillä olisi ollut mitään synnin tunnetta tai mahdollisuutta.

Selittääksemme asiaa perusteellisemmin, ei ole sopimatonta käyttää vertauskuvaa, vaikka näin vaikeassa aiheessa ei ole helppoa löytää sopivia vertauksia. Jos kuitenkin voimme puhua loukkaamatta ketään, rauta metallina kykenee olemaan kylmä ja kuuma. Jos siis rautakappale pidetään jatkuvasti tulessa, vastaanottaen lämpöä kaikkien huokosiensa ja suoniensa läpi, ja tuli on jatkuvaa eikä rautaa koskaan poisteta siitä, se muuttuu kokonaan tuleksi; voisimmeko mitenkään sanoa tästä, joka on luonnostaan rautakappale, että kun se on asetettu tuleen ja palaa lakkaamatta, se olisi millään hetkellä kykenevä vastaanottamaan kylmyyttä? Päinvastoin, koska se on totuudenmukaisempaa, emmekö pikemminkin sano, mitä usein näemme tapahtuvan uuneissa, että siitä on tullut kokonaan tulta, kun siinä ei näy mitään muuta kuin tulta? Ja jos joku yrittäisi koskettaa tai käsitellä sitä, hän kokisi raudan sijasta tulen vaikutuksen.

Tällä tavoin siis se sielu, joka kuin rauta tulessa, on ollut jatkuvasti Sanassa, ja jatkuvasti Viisaudessa, ja jatkuvasti Jumalassa, on Jumala kaikessa mitä se tekee, tuntee ja ymmärtää, eikä sitä siksi voida kutsua muuttuvaksi tai vaihtelevaksi, koska se on lakkaamatta kuumennettuna ja omaa muuttumattomuuden yhdistymisestään Jumalan Sanaan. Lopuksi, kaikille pyhille on oletettava siirtyneen jonkin verran lämpöä Jumalan Sanasta; ja tässä sielussa on uskottava itse jumalallisen tulen levänneen, josta jonkin verran lämpöä on voinut siirtyä muille. Viimeiseksi ilmaisu ”Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut iloöljyllä enemmän kuin sinun kumppanisi” osoittaa, että tuo sielu on voideltu yhdellä tavalla iloöljyllä, ts. Jumalan sanalla ja viisaudella; ja hänen kumppaninsa, ts. pyhät profeetat ja apostolit, toisella tavalla. Sillä heidän sanotaan ”juosseen hänen voiteittensa tuoksussa”; ja tuo sielu oli astia, joka sisälsi juuri sen voiteen, jonka tuoksusta kaikki arvoisat profeetat ja apostolit tulivat osallisiksi.

Kuten siis voiteen aine on yksi asia ja sen tuoksu toinen, niin myös Kristus on yksi asia ja Hänen kumppaninsa toinen. Ja kuten itse astia, joka sisältää voiteen aineen, ei mitenkään voi ottaa vastaan pahaa hajua; kun taas ne, jotka nauttivat sen tuoksusta, voivat, jos he siirtyvät hieman kauemmas sen tuoksusta, ottaa vastaan minkä tahansa pahan hajun, joka tulee heidän päälleen: samalla tavalla oli mahdotonta, että Kristus, ollen ikään kuin itse astia, jossa oli voiteen aine, olisi voinut vastaanottaa vastakkaista tuoksua, kun taas ne, jotka ovat Hänen ”kumppaninsa”, tulevat olemaan Hänen tuoksunsa osallisia ja vastaanottajia, suhteessa heidän läheisyyteensä astiaan.

Uskon todella, että myös profeetta Jeremia, ymmärtäessään mikä oli hänessä olevan Jumalan viisauden luonne, joka oli sama kuin se, jonka Hän oli omaksunut maailman pelastukseksi, sanoi: ”Meidän kasvojemme hengitys on Kristus Herra, jolle me sanoimme, että Hänen varjossaan me elämme kansakuntien keskellä.” Ja koska ruumiimme varjo on erottamaton ruumiista ja väistämättä toistaa sen liikkeet ja eleet, uskon että hän, halutessaan osoittaa Kristuksen sielun työn ja siihen erottamattomasti kuuluvat liikkeet, jotka toteuttivat kaiken Hänen liikkeidensä ja tahtonsa mukaan, kutsui tätä Kristus Herran varjoksi, jonka varjossa meidän oli määrä elää kansakuntien keskellä. Sillä tämän omaksumisen mysteerissä elävät kansakunnat, jotka uskon kautta jäljitellen sitä tulevat pelastukseen.

Myös Daavid näyttää minusta viittaavan samaan sanoessaan: ”Muista, Herra, pilkka, jolla he pilkkasivat minua vaihtaessaan Sinun Kristuksesi.” Ja mitä muuta Paavali tarkoittaa sanoessaan: ”Teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa”; ja taas toisessa kohdassa: ”Haluatteko todisteen Kristuksesta, joka puhuu minussa?” Ja nyt hän sanoo, että Kristus oli kätketty Jumalaan. Tämän ilmaisun merkitys, ellei sitä osoiteta joksikin sellaiseksi kuin olemme yllä osoittaneet profeetan tarkoittaneen sanoilla ”Kristuksen varjo”, ylittää ehkä inhimillisen mielen käsityskyvyn.

Mutta näemme myös hyvin monia muita lausuntoja Pyhässä Kirjoituksessa koskien sanan ”varjo” merkitystä, kuten sen tunnetun Luukkaan evankeliumissa, jossa Gabriel sanoo Marialle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut.” Ja apostoli sanoo lain suhteen, että ne, joilla on ympärileikkaus lihassa, ”palvelevat taivaallisten asioiden kuvaa ja varjoa.” Ja muualla: ”Eikö meidän elämämme maan päällä ole varjo?” Jos siis ei vain maan päällä oleva laki ole varjo, vaan myös koko meidän elämämme maan päällä on sama, ja me elämme kansakuntien keskellä Kristuksen varjossa, meidän on nähtävä, eikö kaikkien näiden varjojen totuus voisi tulla tunnetuksi siinä ilmestyksessä, kun ei enää kuin kuvastimesta ja hämärästi, vaan kasvoista kasvoihin, kaikki pyhät ansaitsevat nähdä Jumalan kirkkauden ja asioiden syyt ja totuuden. Ja tämän totuuden pantin ollessa jo vastaanotettu Pyhän Hengen kautta, apostoli sanoi: ”Vaikka olisimmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.”

Yllä olevat ovat toistaiseksi ajatuksia, joita meille on tullut mieleen, kun käsittelemme niin vaikeita aiheita kuin Kristuksen inkarnaatio ja jumaluus. Jos joku todella voi löytää jotain parempaa ja voi vahvistaa väitteensä selkeämmillä todisteilla Pyhästä Kirjoituksesta, otettakoon hänen mielipiteensä vastaan mieluummin kuin minun.