Origenes OIKEUDENMUKAISUUDESTA JA HYVYYDESTÄ

10.8.2024 Raimo Sissonen

Origenes

OIKEUDENMUKAISUUDESTA JA HYVYYDESTÄ

DE PRINCIPIIS – Kirja II

Lähde:

THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,

BY A. CLEVELAND COXE, D.D.

VOLUME IV.

TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.

NEW YORK:

CHARLES SCRIBNER’S SONS.

1 9 1 3

THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY

***

Teos:

Origen DE PRINCIPIIS

Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet

LUKU V OIKEUDENMUKAISUUDESTA JA HYVYYDESTÄ

Nyt, koska tämä näkökohta painaa joitakin, että tuon harhaopin johtajat (josta olemme puhuneet) ajattelevat vakiinnuttaneensa jonkinlaisen jaon, jonka mukaan he ovat julistaneet oikeudenmukaisuuden olevan yksi asia ja hyvyyden toinen, ja ovat soveltaneet tätä jakoa jopa jumalallisiin asioihin, väittäen että Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä on todellakin hyvä Jumala, mutta ei oikeudenmukainen, kun taas lain ja profeettojen Jumala on oikeudenmukainen, mutta ei hyvä; pidän tarpeellisena vastata näihin väitteisiin mahdollisimman lyhyesti.

Nämä henkilöt siis pitävät hyvyyttä jonkinlaisena tunteena, joka suosisi hyötyjen antamista kaikille, vaikka niiden vastaanottaja olisi arvoton ja ansaitsematon saamaan mitään ystävällisyyttä; mutta tässä, mielestäni, he eivät ole soveltaneet määritelmäänsä oikein, sikäli kuin he ajattelevat, ettei mitään hyötyä anneta sille, joka kohtaa kärsimystä tai onnettomuutta. Oikeudenmukaisuutta he puolestaan pitävät sellaisena ominaisuutena, joka palkitsee jokaisen ansionsa mukaan. Mutta tässäkään he eivät tulkitse oikein oman määritelmänsä merkitystä. Sillä he ajattelevat, että on oikeudenmukaista lähettää pahaa pahoille ja hyvää hyville; ts. heidän näkemyksensä mukaan oikeudenmukainen Jumala ei näytä toivovan hyvää pahoille, vaan olevan jonkinlaisen vihan innoittama heitä kohtaan.

Ja he keräävät tästä esimerkkejä, missä ikinä he löytävät Vanhan testamentin kirjoituksista historian, joka kertoo esimerkiksi vedenpaisumuksen rangaistuksesta tai niiden kohtalosta, joiden kuvataan tuhoutuneen siinä, tai Sodoman ja Gomorran tuhosta tuli- ja tulikivisateella, tai kaikkien ihmisten kaatumisesta erämaassa syntiensä tähden, niin ettei kenenkään Egyptistä lähteneen havaittu päässeen luvattuun maahan, lukuun ottamatta Joosuaa ja Kalebia. Sen sijaan Uudesta testamentista he keräävät myötätunnon ja hurskauden sanoja, joiden kautta Vapahtaja kouluttaa opetuslapsia ja joiden kautta näyttää julistettavan, ettei kukaan ole hyvä paitsi Jumala Isä yksin; ja tällä tavoin he ovat uskaltaneet nimetä Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen Isän hyväksi Jumalaksi, mutta sanoa, että maailman Jumala on eri, jota he ovat mieltyneet kutsumaan oikeudenmukaiseksi, mutta ei myös hyväksi.

Nyt mielestäni heiltä on ensiksi vaadittava osoittamaan, jos he voivat, oman määritelmänsä mukaisesti, että Luoja on oikeudenmukainen rangaistessaan ansionsa mukaan joko niitä, jotka tuhoutuivat vedenpaisumuksen aikana, tai Sodoman asukkaita, tai niitä, jotka olivat lähteneet Egyptistä, kun näemme joskus tehtävän rikoksia, jotka ovat pahempia ja inhottavampia kuin ne, joista edellä mainitut henkilöt tuhottiin, vaikka emme vielä näe jokaisen syntisen maksavan rikostensa rangaistusta. Sanovatko he, että Hän, joka kerran oli oikeudenmukainen, on tehty hyväksi? Vai ovatko he pikemminkin sitä mieltä, että Hän on vieläkin oikeudenmukainen, mutta kestää kärsivällisesti ihmisten rikkomuksia, kun taas silloin Hän ei ollut edes oikeudenmukainen, koska Hän tuhosi viattomia ja imeväisiä lapsia julmien ja jumalattomien jättiläisten ohella?

Nyt tällaiset ovat heidän mielipiteensä, koska he eivät osaa ymmärtää mitään kirjaimen ulkopuolelta; muuten he osoittaisivat, miten on kirjaimellisesti oikeudenmukaista, että synnit kostavat lasten päihin kolmanteen ja neljänteen sukupolveen ja lasten lapsiin heidän jälkeensä. Me emme kuitenkaan ymmärrä tällaisia asioita kirjaimellisesti; vaan, kuten Hesekiel opetti kertoessaan vertauksen, tutkimme, mikä on itse vertauksen sisäinen merkitys.

Lisäksi heidän pitäisi selittää myös tämä, miten Hän on oikeudenmukainen ja palkitsee jokaisen ansionsa mukaan, joka rankaisee maallismielisiä ihmisiä ja paholaista, kun he eivät ole tehneet mitään rangaistuksen arvoista. Sillä he eivät voisi tehdä mitään hyvää, jos he heidän mukaansa olisivat pahasta ja tuhoutuneesta luonnosta. Sillä kun he nimittävät Häntä tuomariksi, Hän näyttää olevan tuomari ei niinkään tekojen kuin luontojen suhteen; ja jos paha luonto ei voi tehdä hyvää, ei myöskään hyvä luonto voi tehdä pahaa.

Sitten seuraavaksi, jos Hän, jota he kutsuvat hyväksi, on hyvä kaikille, Hän on epäilemättä hyvä myös niille, jotka ovat määrätyt tuhoutumaan. Ja miksi Hän ei pelasta heitä? Jos Hän ei halua tehdä niin, Hän ei ole enää hyvä; jos Hän haluaa, mutta ei voi toteuttaa sitä, Hän ei ole kaikkivaltias. Miksi he eivät pikemminkin kuuntele Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää evankeliumeissa, joka valmistaa tulta paholaiselle ja hänen enkeleilleen? Ja miten tuo menettely, niin rangaistuksellinen kuin se on surullinen, näyttäytyy heidän näkemyksensä mukaan hyvän Jumalan työnä?

Jopa itse Vapahtaja, hyvän Jumalan Poika, protestoi evankeliumeissa ja julistaa, että ”jos Tyyrossa ja Siidonissa olisi tehty niitä voimatekoja, joita teillä on tehty, he olisivat jo aikaa sitten säkissä ja tuhkassa tehneet parannuksen.” Ja kun Hän oli tullut lähelle juuri noita kaupunkeja ja oli astunut niiden alueelle, miksi, kysyn, Hän välttää menemästä noihin kaupunkeihin ja näyttämästä heille runsaasti merkkejä ja ihmeitä, jos olisi varmaa, että he olisivat tehneet parannuksen säkissä ja tuhkassa niiden tapahduttua? Mutta koska Hän ei tee tätä, Hän epäilemättä jättää tuhoon ne, joiden evankeliumin kieli osoittaa, etteivät he olleet pahasta tai tuhoutuneesta luonnosta, sikäli kuin se julistaa heidän olleen kykeneviä parannukseen.

Jälleen, eräässä evankeliumin vertauksessa, jossa kuningas tulee sisään katsomaan aterialla lepääviä vieraita, hän näki erään yksilön, jolla ei ollut häävaatteita, ja sanoi hänelle: ”Ystävä, kuinka pääsit tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?” ja sitten käski palvelijoitaan: ”Sitokaa hänen kätensä ja jalkansa ja heittäkää hänet ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” Kertokoot he meille, kuka on tuo kuningas, joka tuli sisään katsomaan vieraita ja löydettyään yhden heidän joukostaan likaisissa vaatteissa käski palvelijoidensa sitoa hänet ja heittää ulos ulkopimeyteen. Onko hän sama, jota he kutsuvat oikeudenmukaiseksi? Kuinka sitten hän oli käskenyt kutsua hyvät ja pahat yhtä lailla, ilman että käski palvelijoitaan tutkia heidän ansioitaan? Tällaisella menettelyllä osoitettaisiin, ei oikeudenmukaisen Jumalan luonnetta, joka palkitsee ihmisten ansioiden mukaan, kuten he väittävät, vaan sellaisen, joka osoittaa erottelematonta hyvyyttä kaikkia kohtaan.

Nyt, jos tämä on välttämättä ymmärrettävä hyvästä Jumalasta, ts. joko Kristuksesta tai Kristuksen Isästä, minkä muun vastalauseen he voivat esittää Jumalan tuomion oikeudenmukaisuutta vastaan? Ei, mikä muu on niin epäoikeudenmukaista heidän syytöksissään lain Jumalaa vastaan kuin käskeä hänet, joka oli kutsuttu Hänen palvelijoidensa toimesta, jotka Hän oli lähettänyt kutsumaan hyviä ja pahoja yhtä lailla, sidottavaksi käsistä ja jaloista ja heitettäväksi ulkopimeyteen, koska hänellä oli likaiset vaatteet?

Ja nyt sen, minkä olemme johtaneet Raamatun auktoriteetista, pitäisi riittää kumoamaan harhaoppisten argumentit. Ei kuitenkaan näytä sopimattomalta, jos keskustelemme asiasta heidän kanssaan lyhyesti itse järjen perusteilla. Kysymme heiltä siis, tietävätkö he, mitä pidetään ihmisten keskuudessa hyveen ja pahuuden perustana, ja näyttääkö seuraavan, että voimme puhua hyveistä Jumalassa tai, kuten he ajattelevat, näissä kahdessa Jumalassa. Antakoot he vastauksen myös kysymykseen, pitävätkö he hyvyyttä hyveenä; ja kun he epäilemättä myöntävät sen olevan niin, mitä he sanovat epäoikeudenmukaisuudesta? He eivät varmastikaan koskaan, mielestäni, ole niin typeriä, että kieltäisivät oikeudenmukaisuuden olevan hyve. Näin ollen, jos hyve on siunaus ja oikeudenmukaisuus on hyve, silloin epäilemättä oikeudenmukaisuus on hyvyyttä.

Mutta jos he sanovat, että oikeudenmukaisuus ei ole siunaus, sen täytyy olla joko paha tai yhdentekevä asia. Nyt pidän typeryytenä vastata mitään niille, jotka sanovat oikeudenmukaisuuden olevan paha, sillä minusta näyttäisi siltä, että vastaisin joko järjettömiin sanoihin tai mielettömille ihmisille. Kuinka se voi näyttää pahalta, mikä pystyy palkitsemaan hyvät siunauksilla, kuten he itsekin myöntävät? Mutta jos he sanovat sen olevan yhdentekevä asia, seuraa, että koska oikeudenmukaisuus on sellainen, myös kohtuullisuus ja viisaus ja kaikki muut hyveet ovat yhdentekeviä asioita. Ja minkä vastauksen annamme Paavalille, kun hän sanoo: ”Jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin kiitettävää, ajatelkaa näitä, mitä olette oppineet ja saaneet ja kuulleet ja minussa nähneet”?

Oppikoot he siis tutkimalla pyhiä kirjoituksia, mitä yksittäiset hyveet ovat, eivätkä pettäkö itseään sanomalla, että se Jumala, joka palkitsee jokaisen ansionsa mukaan, pahan vihasta hyvittää pahat pahalla, eikä siksi, että ne, jotka ovat tehneet syntiä, tarvitsevat ankarampia hoitokeinoja, ja koska Hän soveltaa heihin niitä toimenpiteitä, jotka parannuksen toivossa näyttävät kuitenkin tällä hetkellä tuottavan tuskan tunteen. He eivät lue, mitä on kirjoitettu vedenpaisumuksessa tuhoutuneiden toivosta; tästä toivosta Pietari itse puhuu näin ensimmäisessä kirjeessään: ”Että Kristus tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi Hengessä, jossa Hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin olivat epäuskoisia, kun he odottivat Jumalan pitkämielisyyttä Nooan päivinä, kun arkkia valmistettiin, jossa muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tätä nyt vastaa kasteen kuva, joka pelastaa teidätkin.”

Ja mitä tulee Sodomaan ja Gomorraan, kertokoot he meille, uskovatko he profeetallisten sanojen olevan Luoja-Jumalan sanoja – Hänen, jonka kerrotaan sataneen heidän päälleen tuli- ja tulikivisateen. Mitä profeetta Hesekiel sanoo heistä? ”Sodoma”, hän sanoo, ”palautetaan entiseen tilaansa.” Mutta miksi, rangaistessaan niitä, jotka ansaitsevat rangaistuksen, Hän ei rankaise heitä heidän hyväkseen? – Hän, joka sanoo myös Kaldealle: ”Sinulla on tulisia hiiliä, istu niiden päällä; ne ovat sinulle avuksi.” Ja niistäkin, jotka kaatuivat erämaassa, kuulkoot he, mitä kerrotaan seitsemännessäkymmenenneskahdeksannessa psalmissa, joka kantaa Asafin otsikkoa; sillä hän sanoo: ”Kun Hän surmasi heitä, silloin he etsivät Häntä.” Hän ei sano, että jotkut etsivät Häntä toisten tultua surmatuiksi, vaan hän sanoo, että surmattujen tuho oli luonteeltaan sellainen, että tapettuina he etsivät Jumalaa.

Kaikella tällä on vakiinnutettu, että lain ja evankeliumien Jumala on yksi ja sama, oikeudenmukainen ja hyvä Jumala, ja että Hän antaa hyötyjä oikeudenmukaisesti ja rankaisee ystävällisyydellä; sillä ei hyvyys ilman oikeudenmukaisuutta eikä oikeudenmukaisuus ilman hyvyyttä voi osoittaa jumalallisen luonnon (todellista) arvokkuutta.

Lisäämme seuraavat huomautukset, joihin heidän hienovaraisuutensa meidät ajaa. Jos oikeudenmukaisuus on eri asia kuin hyvyys, silloin, koska paha on hyvän vastakohta ja epäoikeudenmukaisuus oikeudenmukaisuuden, epäoikeudenmukaisuus on epäilemättä jotain muuta kuin paha; ja kuten teidän mielestänne oikeudenmukainen ihminen ei ole hyvä, niin ei myöskään epäoikeudenmukainen ihminen ole paha; ja jälleen, kuten hyvä ihminen ei ole oikeudenmukainen, niin paha ihminen ei myöskään ole epäoikeudenmukainen. Mutta kuka ei näe järjettömyyttä siinä, että hyvälle Jumalalle pitäisi olla vastakkainen se, joka on paha; kun taas oikeudenmukaiselle Jumalalle, jonka he väittävät olevan hyvää alempiarvoinen, kukaan ei olisi vastakkainen! Sillä ei ole ketään, jota voitaisiin kutsua epäoikeudenmukaiseksi, kuten on Saatana, jota kutsutaan pahaksi.

Mitä siis teemme? Luovumme asemasta, jota puolustamme, sillä he eivät pysty ylläpitämään sitä, että paha ihminen ei ole myös epäoikeudenmukainen ja epäoikeudenmukainen ihminen paha. Ja jos nämä ominaisuudet ovat erottamattomasti kiinni näissä vastakohdissa, nimittäin epäoikeudenmukaisuus pahuudessa tai pahuus epäoikeudenmukaisuudessa, silloin epäilemättä hyvä ihminen on erottamaton oikeudenmukaisesta ihmisestä ja oikeudenmukainen hyvästä; joten, kuten puhumme yhdestä ja samasta pahuudesta ilkeydessä ja epäoikeudenmukaisuudessa, voimme myös pitää hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden hyvettä yhtenä ja samana.

He kuitenkin palauttavat meidät jälleen Raamatun sanoihin tuomalla esiin kuuluisan kysymyksensä, väittäen että on kirjoitettu: ”Huono puu ei voi tuottaa hyviä hedelmiä; sillä puu tunnetaan hedelmästään.” Mikä siis on heidän kantansa? Millainen puu laki on, näkyy sen hedelmistä, ts. sen käskyjen kielestä. Sillä jos laki osoittautuu hyväksi, silloin epäilemättä uskotaan, että sen antaja on hyvä Jumala. Mutta jos se on pikemminkin oikeudenmukainen kuin hyvä, silloin Jumalaa pidetään myös oikeudenmukaisena lainsäätäjänä. Apostoli Paavali ei käytä kiertoilmaisuja, kun hän sanoo: ”Laki on hyvä; ja käsky on pyhä, ja oikeudenmukainen, ja hyvä.” Tästä on selvää, että Paavali ei ollut oppinut niiden kieltä, jotka erottavat oikeudenmukaisuuden hyvyydestä, vaan oli sen Jumalan opettama ja Hänen Henkensä valaisema, joka on samalla sekä pyhä, hyvä että oikeudenmukainen; ja puhuessaan Hänen Henkensä kautta hän julisti, että lain käsky oli pyhä, oikeudenmukainen ja hyvä.

Ja osoittaakseen selvemmin, että hyvyys oli käskyssä suuremmassa määrin kuin oikeudenmukaisuus ja pyhyys, hän toisti sanansa käyttäen näiden kolmen epiteetin sijasta pelkästään hyvyyttä, sanoen: ”Onko siis se, mikä on hyvää, tullut minulle kuolemaksi? Pois se!” Koska hän tiesi, että hyvyys oli hyveiden suku ja että oikeudenmukaisuus ja pyhyys olivat sukuun kuuluvia lajeja, ja nimettyään aiemmissa jakeissa suvun ja lajin yhdessä, hän palasi sanojaan toistaessaan pelkkään sukuun. Mutta seuraavissa jakeissa hän sanoo: ”Synti tuotti minulle kuoleman sen kautta, mikä on hyvää”, missä hän tiivistää yleisesti sen, minkä hän oli aiemmin selittänyt erityisesti.

Ja tällä tavalla on myös ymmärrettävä julistus: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä varastosta esiin hyvää; ja paha ihminen tuo pahasta varastosta esiin pahaa.” Sillä tässäkin hän oletti, että hyvässä tai pahassa oli suku, osoittaen epäilemättä, että hyvässä ihmisessä oli sekä oikeudenmukaisuutta, kohtuullisuutta, viisautta, hurskautta että kaikkea, mitä voidaan kutsua tai ymmärtää hyväksi. Samoin hän sanoi, että ihminen oli paha, jonka pitäisi epäilemättä olla epäoikeudenmukainen, epäpuhdas, epäpyhä ja kaikkea, mikä yksittäin tekee ihmisestä pahan. Sillä kuten kukaan ei pidä ihmistä pahana ilman näitä pahuuden merkkejä (eikä hän todellakaan voi olla sellainen), niin on myös varmaa, että ilman näitä hyveitä ketään ei pidetä hyvänä.

Heille jää kuitenkin vielä se Herran sana evankeliumissa, jonka he ajattelevat olevan heille erityisesti annettu kilpenä, nimittäin: ”Ei kukaan ole hyvä, paitsi yksi, Jumala Isä.” Tämän sanan he julistavat olevan ominainen Kristuksen Isälle, joka kuitenkin on eri kuin se Jumala, joka on kaiken Luoja, jolle Luojalle hän ei antanut hyvyyden nimitystä. Katsokaamme nyt, eikö Vanhassa testamentissa profeettojen Jumalaa ja maailman Luojaa ja Lainsäätäjää kutsuta hyväksi. Mitä ilmaisuja esiintyy Psalmeissa? ”Kuinka hyvä on Jumala Israelille, puhdassydämisille!” ja ”Sanokoon nyt Israel, että hän on hyvä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti”; kieli Jeremian valitusvirsissä: ”Herra on hyvä niille, jotka odottavat häntä, sielulle, joka etsii häntä.”

Koska siis Jumalaa kutsutaan usein hyväksi Vanhassa testamentissa, niin myös Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää nimitetään oikeudenmukaiseksi evankeliumeissa. Lopuksi Johanneksen evankeliumissa itse Herramme rukoillessaan Isää sanoo: ”Oi vanhurskas Isä, maailma ei ole tuntenut sinua.” Ja jotta he eivät ehkä sanoisi, että Hän kutsui maailman Luojaa ”Isäksi” ja nimitti Häntä ”Oikeudenmukaiseksi” sen vuoksi, että Hän oli ottanut ihmislihan, heidät suljetaan pois tällaisesta turvapaikasta sanoilla, jotka seuraavat välittömästi: ”Maailma ei ole tuntenut sinua.” Mutta heidän mukaansa maailma on tietämätön vain hyvästä Jumalasta. Sillä sana epäilemättä tunnistaa Luojansa, itse Herran sanoessa, että maailma rakastaa omaansa. Selvästi siis Häntä, jota he pitävät hyvänä Jumalana, kutsutaan oikeudenmukaiseksi evankeliumeissa.

Kuka tahansa voi vapaasti koota suuremman määrän todisteita, jotka koostuvat niistä kohdista, joissa Uudessa testamentissa Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää kutsutaan oikeudenmukaiseksi, ja Vanhassa testamentissa, jossa taivaan ja maan Luojaa kutsutaan hyväksi; jotta harhaoppiset, lukuisilla todistuksilla vakuuttuneina, saattaisivat ehkä joskus joutua häpeään.