Hepr 3:5-11; 17-19: Vapaus rahasta ja turva Jumalassa

Vapaus rahasta ja turva Jumalassa

Hepr 3:5-11; 17-19

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolinen teksti käsittelee   kristillisen elämän kolmea peruspilaria: vapautta ahneudesta, uskollisuutta apostoliselle opetukselle ja kuuliaisuutta hengellisessä elämässä. Kirje heprealaisille ei anna meille vain moraalisia neuvoja, vaan näyttää, miten ihminen elää maailmassa niin, että hänen sydämensä kuuluu Kristukselle.

Apostoli sanoo: ”Älkää olko vaelluksessanne rahanahneita, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on.” Tämän perusteluksi hän ei anna taloudellista neuvoa, vaan Jumalan lupauksen: ”En minä sinua jätä enkä sinua hylkää.” Ahneus syntyy usein pelosta: entä jos minulta puuttuu jotakin, entä jos en ole turvassa? Kristus opetti samaa, kun Hän sanoi, ettei kukaan voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Hän ei kieltänyt vastuullista työtä, vaan sydämen orjuuden.

Jeesus halusi opettaa, että ihmisen todellinen turvallisuus ei ole siinä, mitä hän omistaa, vaan siinä, kenen oma hän on. Kun ihminen tietää olevansa Jumalan käsissä, hän voi sanoa rohkeasti: ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää.” Tämä ei poista elämän vaikeuksia, mutta muuttaa niiden merkityksen. Puute ei ole hylkäämistä, eikä maallinen menestys ole pelastuksen mitta.

Apostoli muistuttaa: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Pyhät isät näkivät tässä koko ortodoksisen uskon sydämen. Maailma muuttuu, mielipiteet muuttuvat, valtakunnat nousevat ja kaatuvat, mutta Kristus ei muutu. Siksi apostoli varoittaa: ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä.”

Isille tämä ei tarkoittanut sulkeutunutta pelkoa kaikkea uutta kohtaan, vaan uskollisuutta sille elämälle, jonka Kristus on antanut Kirkolle. Pyhä Irenaeus ja myöhemmin pyhät isät korostivat, että Kirkko säilyttää apostolisen uskon ei museoesineenä, vaan elävänä lääkkeenä. Harhaoppi ei ole vain väärä ajatus; se on väärä lääke sielulle. Jos Kristus vääristetään, myös pelastuksen tie hämärtyy.

Apostoli puhuu myös alttarista, josta kaikilla ei ole oikeutta syödä. Isät ymmärsivät tämän viittaavan Kristuksen uhriin ja pyhään ehtoolliseen. Vanhan liiton uhrit olivat esikuvia, mutta Kristus on täyttymys. Hän on sekä Pappi, Uhri että Alttari. Hänen ruumiinsa ja verensä eivät ole vain muisto, vaan osallistumista siihen elämään, joka voittaa kuoleman.

Epistola päättyy kehotukseen olla kuuliaisia johtajille, jotka valvovat sieluja. Tämäkin on pelastuksen asia. Kristus opetti, että hyvä paimen antaa henkensä lampaiden puolesta. Kirkon paimenen tehtävä ei ole hallita ihmisiä, vaan johdattaa heitä Kristuksen luo.

Kuuliaisuus Kirkossa ei ole sokeutta eikä persoonanpalvontaa, vaan nöyryyttä ottaa vastaan parantava ohjaus. Se on vastalääke itsevaltaiselle hengellisyydelle, jossa ihminen tekee omasta tahdostaan mittapuun. Siksi apostoli pyytää myös rukousta: paimenet tarvitsevat kansan rukouksia, ja kansa tarvitsee paimenten valvontaa.

Apostoli kysyy meiltä: missä on turvani, mikä on uskoni perusta, ja annanko Kristuksen Kirkon parantaa minua? Vapautukaamme rahan pelosta, pysykäämme muuttumattomassa Kristuksessa, lähestykäämme Hänen alttariaan katumuksella ja rukoilkaamme toinen toistemme puolesta. Silloin Jumalan armo vahvistaa sydämemme, ja elämästämme tulee tie kohti valtakuntaa. Aamen.