Hepr 11:24-26,32,12:2: Silmät luotuina Jeesukseen
Silmät luotuina Jeesukseen
Hepr 11:24-26,32,12:2
✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Tämä epistolan kohta ei ole vain menneiden sankarien muistoluettelo, vaan kirkon elävä näky siitä, mitä usko on: valintaa, kestämistä, näkymättömään turvautumista ja katseen suuntaamista Kristukseen. Mooseksen kerrotaan luopuneen Egyptin hovin kunniasta ja valinneen mieluummin kärsimyksen Jumalan kansan kanssa kuin synnin lyhytaikaisen nautinnon. Sen jälkeen apostoli mainitsee tuomarit, profeetat ja marttyyrimaiset todistajat, jotka uskon kautta voittivat, kärsivät, kestivät ja kuolivat saamatta vielä sitä, mikä oli luvattu. Lopulta kaikki huipentuu sanaan: “Juoskaamme kestävinä meille asetetussa kilpailussa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen.”
Pelastus on tie, jolla ihminen oppii pitämään Kristusta suurempana kuin maailman kunnian, kestämään koettelemuksissa uskon kautta ja suuntaamaan koko elämänsä kohti häntä, joka itse on sekä uskomme alku että sen täyttymys.
Tämä apostolinen opetus avaa eteemme suuren hengellisen kulkueen. Sen keskellä kulkevat Mooses, tuomarit, profeetat, vanhurskaat ja kärsijät, mutta heidän kaikkien yläpuolellaan loistaa Kristus. Apostoli ei kerro näistä vain historiallisena muistona, vaan siksi, että me ymmärtäisimme, mitä usko todella merkitsee. Jeesus tahtoi opettaa, ettei usko ole pelkkä ajatus tai tunne, vaan koko elämän suunta, jossa ihminen valitsee Jumalan silloinkin, kun maailma tarjoaa helpompaa, mukavampaa ja kunniallisempaa tietä.
Mooseksesta sanotaan, että hän kieltäytyi tulemasta kutsutuksi faraon tyttären pojaksi ja valitsi mieluummin kärsimyksen Jumalan kansan kanssa kuin synnin hetkellisen nautinnon.
Pyhä Johannes Krysostomos näkee tässä uskon voiman: Mooses ei halveksinut Egyptin rikkauksia siksi, että ne olisivat näyttäneet pieniltä itsessään, vaan siksi, että hän näki hengellisesti jotakin suurempaa. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus alkaa siitä, että ihminen oppii arvioimaan kaiken Kristuksen valossa. Se, mikä näyttää maailmassa suurelta, voi osoittautua katoavaksi; se, mikä näyttää raskaalta Kristuksen tähden, voi johtaa iankaikkiseen iloon.
Kun apostoli sitten luettelee Gideonin, Baarakin, Simsonin, Jeftan, Daavidin, Samuelin ja profeetat, hän osoittaa, että usko ei aina näyttäydy samalla tavalla. Toiset voittivat valtakuntia, toiset sulkivat leijonain kidat, toiset taas joutuivat pilkan, vankeuden, kivittämisen ja surman kohteiksi.
Pyhä Efraim Syyrialainen muistuttaa, ettei uskon totuutta mitata ulkoisella menestyksellä eikä kärsimyksen puuttumisella. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan uskollisuus ei aina ilmene siinä, että hän poistaa koettelemuksen, vaan usein siinä, että hän kantaa omansa sen läpi. Pelastuksen kannalta tämä on ratkaisevaa, sillä muuten ihminen luulisi Jumalan siunaavan vain näkyvästi menestyviä.
Apostoli sanoo myös, että nämä kaikki eivät vielä saaneet lupausta täytettynä, koska Jumala oli varannut meille jotain parempaa.
Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen ymmärtää tämän niin, että vanhan liiton vanhurskaiden toivo odotti Kristuksen tulemista. Kaikki heidän uskonsa liikkeet suuntautuivat häneen, vaikka he näkivät vain varjon. Jeesus tahtoi opettaa, että koko pelastushistoria löytää täyttymyksensä hänessä.
Siksi teksti huipentuu sanoihin: “Silmät luotuina Jeesukseen.” Hän ei ole vain yksi todistaja todistajien joukossa, vaan uskon alkaja ja täydelliseksi tekijä.
Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että Kristuksessa sekä tie että päämäärä yhtyvät: hän antaa meille uskon, kantaa meitä siinä ja vie meidät perille. Hän itse kesti ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan oikealle puolelle. Jeesus tahtoi opettaa, ettei risti ole pelastuksen este, vaan sen tie.
Mekin juoksemme nyt omaa hengellistä kilpailuamme keskellä tämän maailman houkutuksia, pelkoja ja väsymystä.
Pelastus on juuri sitä, että ihminen oppii luopumaan katoavasta Kristuksen tähden,kestämään uskossa sekä ilossa että kärsimyksessä ja pitämään katseensa Jeesuksessa, joka yksin voi viedä meidät tämän elämän kilvoituksesta iankaikkiseen kirkkauteen. Aamen.
