3 Joh 1-15: Minulla ei ole suurempaa iloa…

Minulla ei ole suurempaa iloa…

3 Joh 1-15

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tämä lyhyt apostolinen kirje näyttää ensi katsomalta hyvin henkilökohtaiselta ja käytäntöä käsittelevältä: vanhus kirjoittaa Gaiukselle, kiittää hänen uskollisuuttaan, kehuu hänen vieraanvaraisuuttaan matkustavia veljiä kohtaan, varoittaa Diotrefeksen ylpeydestä ja omavaltaisuudesta sekä antaa hyvän todistuksen Demetrioksesta. Mutta juuri tässä arkisessa ja seurakunnallisessa asetelmassa avautuu syvä hengellinen opetus.

Apostoli Johannes iloitsee siitä, että Gaius “vaeltaa totuudessa”, ja tämä totuus näkyy konkreettisina tekoina, erityisesti rakkaudessa, vieraanvaraisuudessa ja uskollisuudessa kirkon yhteydelle. Diotrefes taas rakastaa ensimmäistä sijaa, puhuu pahaa apostolisesta auktoriteetista eikä ota veljiä vastaan.

Totuus ei ole vain oikea oppi huulilla, vaan elämä, joka rakentuu nöyryyden, rakkauden, kirkollisen kuuliaisuuden ja veljien vastaanottamisen varaan; sitä vastoin ylpeys ja oman aseman rakastaminen repivät ihmistä irti totuudesta ja yhteydestä, joka johtaa pelastukseen.

Tämä apostolinen opetus on lyhyt, mutta se yltää syvälle kristillisen elämän ytimeen. Apostoli Johannes sanoo: “Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa.” Tämä ilmaus on koko kirjeen sydän. Kristinusko ei ole vain totuuden tunnustamista sanoilla, vaan totuudessa vaeltamista. Jeesus tahtoi opettaa, että totuus ei ole pelkkä ajatus tai oppirakenne, vaan elämä hänessä, joka itse sanoo: “Minä olen tie, totuus ja elämä.”

Gaiuksessa apostoli iloitsee juuri tästä: hän ei vain tiedä totuutta, vaan elää sen mukaan. Hänen uskonsa näkyy vieraanvaraisuutena, uskollisuutena ja rakkautena matkustavia veljiä kohtaan, jopa sellaisia kohtaan, joita hän ei entuudestaan tunne.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että vieraan vastaanottaminen Kristuksen tähden on hengellinen uhri, jossa koti muuttuu alttariksi. Jeesus tahtoi opettaa, että rakkaus ei ole aate, vaan teko. Pelastuksen kannalta tämä merkitsee, että sydän, joka on todella avautunut Kristukselle, avautuu myös Kristuksen omille.

Apostoli sanoo, että tällaisia veljiä tulee auttaa heidän matkallaan tavalla, joka on “Jumalalle otollinen”, koska he ovat lähteneet liikkeelle Kristuksen nimen tähden.

Pyhä Basileios Suuri näkee tässä kirkon yhteisen vastuun: evankeliumi ei etene yksinäisten sankarien kautta, vaan rakkauden verkoston kautta, jossa toiset lähtevät ja toiset lähettävät, toiset saarnaavat ja toiset kantavat. Jeesus tahtoi opettaa, että hänen ruumiinsa, kirkko, elää keskinäisestä palvelusta. Pelastus ei ole yksityinen hanke, vaan yhteyteen kutsuttu elämä.

Sitten kirjeessä nousee esiin synkkä vastakohta: Diotrefes, joka “rakastaa olla ensimmäinen”. Tässä paljastuu sielun todellinen sairaus.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että ylpeyden juuri on väärä rakkaus omaan minään, jolloin ihminen ei enää tahdo palvella totuutta vaan käyttää totuutta oman asemansa tueksi. Diotrefes ei ota vastaan veljiä, vastustaa apostolista järjestystä ja vieläpä estää muitakin tekemästä hyvää. Jeesus tahtoi opettaa, että hengellisen elämän suurin vaara ei ole vain ulkoinen harhaoppi, vaan sydän, joka haluaa hallita ennemmin kuin palvella. Tällainen henki repii ihmistä irti kirkon yhteydestä, ja juuri yhteydestä irtoaminen on pelastuksen kannalta vakava asia.

Siksi apostoli sanoo selvästi: “Joka tekee hyvää, on Jumalasta; joka tekee pahaa, ei ole Jumalaa nähnyt.” Tämä ei ole pinnallinen moraalilause, vaan hengellinen diagnoosi.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen ymmärsi tämän niin, että todellinen Jumalan tunteminen näkyy välttämättä ihmisen elämässä. Jeesus tahtoi opettaa, ettei Jumalaa voi nähdä oikein ilman, että ihminen muuttuu hänen kaltaisekseen rakkaudessa ja nöyryydessä.

Tämä pieni kirje puhuu suuresta asiasta. Totuudessa vaeltaminen ei näy ensi sijassa suurissa puheissa, vaan siinä, että ihminen vastaanottaa veljensä, torjuu itsekorotuksen ja pysyy kirkon yhteydessä.

Sillä pelastus on juuri siinä, että ihminen oppii tuntemaan Kristuksen totuutena, vaeltamaan tässä totuudessa rakkauden teoissa, varjelemaan sydämensä ylpeydeltä ja pysymään apostolisessa yhteydessä, jossa Jumalan armo kasvattaa hänet iankaikkiseen elämään. Aamen.