1 Joh 4:20-5:21:Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia

Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia

1 Joh 4:20-5:21

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Apostoli Johannes kokoaa tässä yhteen kirjeensä suuret aiheet: rakkauden, uskon, uudestisyntymisen, maailman voittamisen, todistuksen Kristuksesta ja varoituksen epäjumalista. Hän sanoo, ettei kukaan voi väittää rakastavansa Jumalaa, jota ei näe, jos hän vihaa veljeään, jonka näkee. Sitten hän opettaa, että jokainen, joka uskoo Jeesuksen olevan Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja että Jumalan rakastaminen näkyy hänen käskyjensä pitämisessä. Usko ei kuitenkaan ole vain inhimillinen vakuuttuneisuus, vaan osallisuutta siihen voittoon, joka voittaa maailman. Johannes puhuu myös vedestä, verestä ja Hengestä, jotka todistavat Kristuksesta, sekä iankaikkisesta elämästä, joka on Jumalan Pojassa. Lopuksi hän varoittaa: “Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.”

Jeesus tahtoi opettaa apostolinsa kautta, että pelastus on elävää yhteyttä häneen, jossa oikea usko, veljellinen rakkaus, käskyjen pitäminen ja Pyhän Hengen todistus kuuluvat yhteen; ihminen ei pelastu hajanaisella uskonnollisuudella, vaan syntymällä Jumalasta, pysymällä Pojassa ja varjelemalla sydämensä kaikelta, mikä ottaa Jumalan paikan.

Apostoli Johannes johdattaa meidät kristillisen elämän kaikkein yksinkertaisimpaan ja samalla vaativimpaan totuuteen: Jumalaa ei voi rakastaa teoriassa ja vihata lähimmäistä käytännössä. Jeesus tahtoi opettaa tämän jo koko elämällään, mutta erityisesti silloin, kun hän yhdisti kaksi käskyä yhdeksi: rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Johannes vie tämän vieläkin terävämmäksi: se, joka sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa veljeään, on valehtelija. Pelastuksen kannalta tämä merkitsee, ettei hengellinen elämä ole yksin sisäistä tunnetta, vaan näkyvää rakkauden todellisuutta.

Johannes jatkaa sanomalla, että jokainen, joka uskoo Jeesuksen olevan Kristus, on syntynyt Jumalasta.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, ettei tämä usko ole pelkkä mielipide Jeesuksesta, vaan osallisuutta hänen elämäänsä. Usko tekee ihmisestä uuden, koska se liittää hänet siihen Poikaan, jossa on iankaikkinen elämä. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole vain moraalinen parannusliike, vaan uusi syntymä Jumalasta. Ihminen ei vain ala käyttäytyä paremmin, vaan hänet kutsutaan uuteen olemiseen.

Tästä seuraa, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat. Tämä voi ensin kuulostaa oudolta, sillä langenneelle ihmiselle juuri käskyt tuntuvat raskailta. Mutta Pyhä Maksimos Tunnustaja selittää, että silloin kun sydän puhdistuu ja suuntautuu Jumalaan, käskyt eivät enää näyttäydy ulkoisina pakkoina, vaan ne tulevat ihmisen todellisen luonnon mukaisiksi. Jeesus tahtoi opettaa, ettei pelastus ole lainalaisuutta, vaan vapautumista siihen, mitä varten ihminen on luotu. Rakkaus tekee mahdolliseksi sen, mikä ilman armoa tuntuu mahdottomalta.

Johannes sanoo myös, että usko on se voitto, joka voittaa maailman.

Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, ettei maailma tässä tarkoita luomakuntaa, vaan sitä langennutta ajattelutapaa, joka elää ylpeydessä, himoissa ja Jumalasta irtautuneena. Jeesus tahtoi opettaa, että hänen omansa eivät voita maailmaa väkivallalla tai maallisella vallalla, vaan pysymällä hänessä. Pelastus on voitto juuri siinä merkityksessä, että ihminen vapautuu maailman hengen orjuudesta.

Apostoli puhuu sitten vedestä, verestä ja Hengestä. Kirkko on nähnyt tässä viittauksen sekä Kristuksen kasteeseen ja ristiin, että sakramentaaliseen elämään.

Lännen pyhä Augustinus puhuu tästä omalla tavallaan, mutta myös ortodoksiset isät ymmärtävät, että Kristuksen pelastava työ ei ole abstrakti oppi, vaan todellisuus, johon tullaan osallisiksi vedessä, veressä ja Hengessä — kasteessa, ehtoollisessa ja kirkon elämässä. Jeesus tahtoi opettaa, että iankaikkinen elämä ei ole irrallinen palkinto tulevaisuudessa, vaan se alkaa jo nyt siinä, joka omistaa Pojan.

Lopuksi Johannes lausuu yllättävän varoituksen: “Kavahtakaa epäjumalia.” Tämä ei koske vain näkyviä patsaita.

Pyhä Basileios Suuri muistuttaa hengessään, että epäjumala on kaikki se, mikä anastaa sydämessä Jumalan paikan. Raha, oma tahto, kunnia, nautinto, ideologia — mikä tahansa voi muuttua epäjumalaksi. Jeesus tahtoi opettaa, ettei ihminen voi palvella kahta herraa.

Tämän apostolisen opetuksen mukaan pelastus ei ole hajallaan olevia hyviä ajatuksia, vaan kokonainen elämä Kristuksessa.

Pelastus on juuri sitä, että ihminen syntyy Jumalasta uskon kautta, rakastaa veljeään todellisesti, pitää käskyt armon voimalla, voittaa maailman Pojassa ja varjelee sydämensä puhtaana kaikesta epäjumalanpalveluksesta, jotta iankaikkinen elämä voisi jo nyt alkaa hänessä. Aamen.