Gal 1:3-10: Evankeliumi on Jumalan lahja, ei ihmisen tuote

Evankeliumi on Jumalan lahja, ei ihmisen tuote

Gal 1:3-10

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä epistola Galatalaiskirjeestä alkaa armon ja rauhan toivotuksella: ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.” Mutta heti tämän siunauksen jälkeen apostoli Paavali puhuu vakavasti ja jopa ankarasti. Hän ihmettelee, että galatalaiset ovat niin nopeasti kääntymässä pois siitä, joka on kutsunut heidät Kristuksen armossa, ja siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Tässä ei ole kyse pienestä mielipide-erosta, vaan pelastuksen perustasta. Jos Kristuksen evankeliumi vääristyy, ihminen menettää tien elämään.

Vaikka kuulemme Paavalin sanat, niiden ytimessä on Kristuksen oma opetus. Herra opetti, ettei kukaan voi tulla Isän luo muuten kuin Hänen kauttaan. Hän antoi itsensä meidän syntiemme tähden vapauttaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta. Evankeliumi ei siis ole uskonnollinen mielipide, moraalinen ohjelma tai ihmisen rakentama järjestelmä. Se on Jumalan teko Kristuksessa: risti, ylösnousemus, anteeksianto, uusi elämä ja Pyhän Hengen lahja.

Paavali varoittaa ”toisesta evankeliumista”. Galatiassa tämä tarkoitti opetusta, jossa Kristuksen armoon lisättiin ehtoja, jotka tekivät pelastuksesta ihmisen suorituksen. Mutta sama kiusaus elää kaikkina aikoina. Joskus ihminen tahtoo tehdä evankeliumista liian raskaan, niin että armo peittyy sääntöjen alle. Toisinaan hän tahtoo tehdä sen liian kevyeksi, niin että risti ja parannus katoavat. Molemmissa tapauksissa Kristus vääristyy.

Jeesus halusi opettaa, että totuus vapauttaa. Mutta vapauttava totuus ei ole meidän muokattavissamme. Me emme omista evankeliumia; evankeliumi omistaa meidät ja muuttaa meidät.

Pyhät isät ymmärsivät Paavalin ankaruuden lääkärin ankaruutena. Apostolinen usko varjelee elämää. Pyhä Johannes Krysostomos opetti, että apostoli ei puolusta omaa arvovaltaansa turhamaisuudesta, vaan seurakunnan pelastusta. Jos myrkkyä sekoitetaan lääkkeeseen, lääke menettää voimansa. Samoin, jos evankeliumiin sekoitetaan vieras oppi, sielu ei enää parane.

Pyhä Irenaeus Lyonilainen korosti, että Kirkko säilyttää apostolisen uskon kaikkialla samana, vaikka se puhuu monilla kielillä ja elää monien kansojen keskellä. Tämä ykseys ei ole kapeamielisyyttä, vaan elämän varjelua. Sama Kristus, sama usko, sama kaste ja sama ehtoollinen pitävät meidät yhteydessä siihen pelastukseen, jonka Jumala on ilmoittanut.

Isät näkivät myös Paavalin sanoissa ihmisten miellyttämisen vaaran. ”Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija.” Kirkon paimenen ja jokaisen kristityn kiusaus on pehmentää totuutta saadakseen hyväksyntää. Mutta rakkaus ilman totuutta ei pelasta, ja totuus ilman rakkautta ei paranna. Kristuksessa nämä ovat yksi.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä epistola kysyy, missä evankeliumissa elämme. Luotammeko Kristuksen armoon vai omaan kelvollisuuteemme? Etsimmekö Jumalan tahtoa vai ihmisten suosiota? Annammeko Kirkon apostolisen uskon muovata meitä, vai muokkaammeko uskon ajan hengen mukaiseksi?

Pelastus on vapautumista nykyisestä pahasta maailmanajasta. Tämä maailma tahtoo opettaa meitä elämään hyväksynnän, vallan, nautinnon ja pelon mukaan. Kristus taas antaa meille armon ja rauhan: armon, joka nostaa langenneen, ja rauhan, joka syntyy sovinnosta Jumalan kanssa.

Älkäämme vaihtako Kristuksen evankeliumia mihinkään halvempaan tai helpommalta näyttävään. Pysykäämme siinä uskossa, jonka apostolit julistivat ja jonka pyhät ovat elämällään vahvistaneet. Kun sydän juurtuu Kristuksen armoon, ihminen ei enää elä ihmisten miellyttämisestä, vaan Jumalan vapaana lapsena. Tämä on pelastuksen tie. Aamen.