2 Kor 8:7-15: Hän tuli köyhäksi teidän tähtenne

Hän tuli köyhäksi teidän tähtenne

2 Kor 8:7-15

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä kirjeensä kohdassa apostoli Paavali puhuu ulkonaisesti rahallisesta avustamisesta, mutta todellisuudessa hän vie meidät paljon syvemmälle: hän paljastaa, että kristillinen antaminen on osallisuutta Kristuksen omaan elämään. Kyse ei ole vain almusta, vaan pelastuksen logiikasta — siitä, että Jumalan Poika tuli köyhäksi meidän tähtemme, jotta me rikastuisimme hänen köyhyydestään.

Apostoli Paavali kehottaa tässä korinttilaisia kasvamaan myös tässä armolahjassa, rakkauden työssä, jossa omastaan annetaan toisten tarpeisiin. Mutta hän ei rakenna kehotustaan pelkän moraalin varaan. Hän ei sano ainoastaan, että auttakaa köyhiä, koska niin kuuluu tehdä. Hän vie katseemme suoraan Kristukseen ja sanoo: “Te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän tuli teidän tähtenne köyhäksi, vaikka oli rikas, jotta te tulisitte hänen köyhyydestään rikkaiksi.” Tässä on koko asian ydin. Kristillinen antaminen ei synny pakosta, vaan Kristuksen salaisuuden näkemisestä.

Mitä Jeesus tahtoi opettaa? Koko hänen elämänsä julistaa tätä samaa totuutta. Hän, joka on iankaikkisesti Isän kirkkaudessa, syntyi seimeen, eli vaatimattomasti, palveli, antoi itsensä kokonaan ja lopulta riisui itsensä jopa ristillä. Kristus tahtoi opettaa, että todellinen rikkaus ei ole omistamisessa vaan itsensä lahjoittamisessa. Jumalan elämä on rakkauden elämä, ja rakkaus merkitsee itsensä antamista. Hän osoitti, ettei ihminen pelastu keräämällä itselleen, vaan tulemalla Jumalan armon kautta kykeneväksi jakamaan. Tässä murretaan langenneen ihmisen sydämen itsekeskeisyys, joka on synnin juuri.

Pyhät isät ovat nähneet tässä kohdassa syvän kristologisen ja askeettisen opetuksen.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Paavali ei vetoa ensi sijassa köyhien tarpeeseen vaan Kristuksen esimerkkiin, koska juuri Kristuksen nöyryys ja itsensä tyhjentäminen synnyttävät oikeanlaisen antamisen. Isien mukaan Kristuksen “köyhyys” ei tarkoita sitä, että hän olisi lakannut olemasta Jumala, vaan että hän vapaaehtoisesti otti meidän köyhän, kuolevaisen ja kärsivän ihmisluontomme.

Pyhä Gregorios Teologi ilmaisee saman ajatuksen: hän tuli osalliseksi meidän alennuksestamme, jotta me voisimme tulla osallisiksi hänen kirkkaudestaan. Siksi almujen antaminen ei ole vain eettinen teko, vaan Kristuksen ihmiseksi tulemisen jäljittelyä.

Paavali lisää vielä toisen tärkeän asian: hän ei vaadi, että toiset saisivat helpotusta ja toiset joutuisivat puutteeseen, vaan että syntyisi tasapaino. Tämä on hyvin ortodoksinen ajatus. Kirkko ei opeta kateutta eikä väkisin tehtyä yhdenmukaistamista, vaan yhteyttä, jossa toisen puute koskettaa myös minua. Isät näkevät tässä seurakunnan eukaristisen olemuksen: me emme elä erillisinä yksilöinä, vaan yhtenä Kristuksen ruumiina. Jos yksi kärsii puutetta ja toinen elää yltäkylläisyydessä sydän suljettuna, Kristuksen rakkauden kuva vääristyy.

Pelastuksen kannalta tämä kohta on syvällinen. Ihmisen pelastus ei ole vain vapautumista synnin syyllisyydestä, vaan vapautumista itsekeskeisyyden orjuudesta. Synti sulkee ihmisen itseensä; armo avaa hänet Jumalalle ja lähimmäiselle. Kun ihminen oppii antamaan, hän alkaa muistuttaa Kristusta. Ja juuri tässä on pelastuksen tie: ei vain siinä, että saamme Kristukselta lahjoja, vaan siinä, että hänen elämänsä muoto alkaa näkyä meissä. Köyhäksi tullut Kristus rikastuttaa meitä armollaan, jotta meistä tulisi armon jakajia.

Tämä apostolin sana kutsuu meitä tutkimaan sydäntämme. Elämmekö niin kuin kaikki olisi meidän omaamme, vai niin kuin kaikki olisi Jumalan lahjaa? Kristus ei tullut maailmaan säilyttääkseen etäisyyden meihin, vaan jakaakseen meidän osamme. Siksi myös meidän on kutsuttu kantamaan toistemme taakkoja, täyttämään toistemme puutteita ja ilmaisemaan rakkaus teoissa. Siinä kirkko tulee näkyväksi, ja siinä myös pelastus alkaa jo nyt muovata ihmistä Jumalan kaltaiseksi.Aamen.